perjantai 29. heinäkuuta 2016

Kyllä sen loman päättymisenkin kestää

Selvittiinpä tuostakin. Keskiviikkona odotti paluu töihin loman jälkeen. Muu perhe jäi vielä vapaalle, joten hieman kevyemmällä mentiin. Silti tuntui rankalta nousta taas aamulla kuudelta, sulkea ovi hiljaa takanaan ja jättää nukkuva talo taakse.

En minä silti valita. Keskiviikkona teki Kirppu (11v) kaverinsa luona mokkapaloja ja toi maistiaisia. Tänään samat nuoret kokit googlasivat uunipannukakun ja meillä otettiin uunista ihanan kultainen herkku.

Isäntä puolestaan... no, hän tietää heikkouteni herkkuihin ja kotiin tullessa olen joko päässyt valmiiseen pöytään kotona tai ollaan lähdetty rantaan pizzalle. Ei yhtään hullumpaa. Tässä muutama otos suosikeistani.


Tämä oli ehkä kaikkein parasta eli lohi tartare kesäkurpitsa pesässä. Yksi isännän parhaita tämä.

Ohjeenkin sain, kun erehtyi FB:hen ihan itse sen kirjaamaan...

Isännän lohiherkku

Pohjaksi vaaleaa leipää.
Sitten lohitartar eli tunteja pieninä kuutioina mintun, korianterin, suolan ja limen kuoriraasteen kanssa marinoituna.
Päälle Savoralla maustettua majoneesia. Sitten kerros valkoisessa balsamicossa marinoitua kesäkurpitsaa, siivu kylmäsavulohta. Päälle lisää marinoitua kesäkurpitsaa ja ripauksella curryjauhetta maustettua pannussa kieräytettyjä katkarapuja.
Sitten vaan kietaistaan reunaksi vielä kesäkurpitsasiivu (marinoitu sekin) ja koristellaan halutuilla yrteillä.


Lohiteema toimii muutenkin. Uunilohta spagetin, peston, kesäkurpitsan ja herneiden kera. Toimii sekin.


Toisen illan aperoherkut. Eli balsamicossa marinoitua uunissa kuumennettua ja kuorittua paprikaa, fetajuustoa ja manteleita. Tai vaihtoehtoisesti oliiveja, fetaa, manteleita ja minttua...


Hävikistä saatiin herkkua, kun sekoitettiin edellisen päivän perunat kesäkurpitsa-sipulipannun kanssa. Nam, nam, nam...


Ja viimeiseksi vielä Noma.kokeilu eli grillissä hiillostettua purjoa, jonka sisälle aseteltiin taas Savora-majoneesi ja pannulla kypsennettyjä kampasimpukoita kuutoina. Vieressä sitten parmesaanilastulla kruunattu paahtoleipä. Ei ehkä kovi kaunista, mutta maku oli kyllä paikoillaan. Kaiken lisäksi ruoka tuli lautaselle yhteistyön voimin. Esikoinen paahtoi purjon, Kirppu teki parmesaanilastun ja isäntä huseerasi loput.

Muun muassa näillä herkuilla saatiin flunssainen työläinen taas jaloilleen ja hyvälle mielelle. Kyllä kelpasi.

tiistai 26. heinäkuuta 2016

Feta-lammaslihapullat



Kesällä syödään enimmäkseen kasviksia ja muutenkin kevyesti, mutta aina välillä tekee mieli jotain tuhdimpaa, ja erityisesti jotain suolaista. Jännä ilmiö, jonka olen huomannut esiintyvän erityisesti hellepäivinä. Ehkä siksi grillaaminenkin on niin suosiossa? Siis, sen lisäksi, että ulkokokkaus on kesäkelillä astetta, paria mukavampaa.

Piti ostaa oikein pihvit, mutta paketin hinta vähän kauhistutti ja päädyinkin lammasjauhelihaan. Kun on taas tottunut ostamaan sesonkikasviksia ja hakemaan pihalta täydennystä, niin isompi lasku hirvittää. Onneksi lihapullat kelpaavat aina ja niitä on helppo tuunata.

Tällä kertaa tuunaustarpeetkin löytyivät läheltä. Jääkaapissa oli vajaa paketti fetajuustoa, pihalla minttua, persiljaa ja kiinansipulia. Päälle vähän cheddar-raastetta pussista. Kelpasivat.
Höysteeksi pikaiseen pannulla sipulia ja kesäkurpitsaa sitruunaraasteella ja valkosipulilla maustettuna. Takuuvarma hitti niin talvella kuin kesällä.


Feta-lammaspullat 

500g lammasjauhelihaa
1/3 pakettia fetaa murustettuna
suolaa, pippuria
kourallinen mintunlehtiä, persiljaa ja kiinansipulia hienonnettuina

Sekoitetaan taikinaksi. Annetaan vähän aikaa seistä ja paistetaan melkein kypsiksi pulliksi.

Laitetaan uunivuokaan ja ripotellaan päälle cheddar-raastetta.
Uuniin 200 asteeseen, kunnes juusto on sulanut.


sunnuntai 24. heinäkuuta 2016

Pihan vadelmat piirakassa


Mikään ei voita oman pihan vadelmia piirakassa. Niitä ensimmäisiä en millään raaski laittaa paistettavaan leivonnaiseen, vaan ne syödään suoraan puskista tai muuten tuoreena.
Hiostavan kelin vuoksi ei keittiö myöskään houkuttele uuni viereen, tai sitten on kyse vain lomalaiskuudesta. Sen verran nihkeästi on meillä nimittäin kukaan ruokaa laittanut.

No, tämän piirakan tekeminen vei minulta kaksi päivää. Ei sen takia, että se olisi kovin vaivalloinen ollut, mutta tekemisen sai mukavasti paloiteltua. Ei tuntunut liian työläältä.

Kreemin kanssa olin vähän ongelmissa. Voin lisääminen tuntui ylimääräisen raskauden turhalta kumuloitumiselta, mutta, mutta... kun piirakka sai seistä kylmässä on lopputulos itse asiassa ihanan kevyen tuntuinen. Kuvissa on heti sekoituksen jälkeen laitettu kreemi, joka näytti pikkuisen kokkareiselta. Viilennyksen jälkeen näyttikin paremmalta.

Alkuperäisiä ohjeenpaloja poimin viimeisimmästä Delicious-lehdestä ja sovelsin mieleni mukaan.


Vadelmapiirakka 

Pohja:
130g huoneenlämpöistä voita
50g sokeria
1 kananmuna (+ 1 valkuainen pohjan voiteluun)
puolikkaan sitruunan raastettu kuori
1tl vaniljauutetta (tai 2tl vaniljasokeria, jos uute sattuu olemaan loppu niin kuin minulla)
200g jauhoja
ripaus suolaa

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita joukkoon kananmuna, sitruunankuori ja vanilja. Lisää jauhot ja suola ja sekoita taikinaksi.
Laita tunniksi jääkaappiin kelmuun käärittynä levynä. (tai jätä odottamaan seuraavaan päivään)

Kauli ohueksi levyksi ja nosta voideltuun piirakkavuokaan. Pistele haarukalla ja laita puoleksi tunniksi jääkaappiin. Voit täyttää foliolla ja herneillä, mutta reunat pysyivät kyllä ihan nätisti suoraan paistettunakin. 170 astetta ja 20min, minkä jälkeen voitele pohja valkuaisella ja laita vielä uuniin kymmeneksi minuutiksi. Anna jäähtyä.

Kreemi:
3dl kermaa
2tl vaniljauutetta (tai... tiedättehän...)
70g sokeria
7 kananmunankeltuaista
2rkl Maizenaa
75g voita huoneenlämpöisenä ja kuutioituna

Kuumenna kerma kattilassa, mutta älä kiehauta. Vatkaa keltuaiset, sokeri, vanilja ja Maizena tasaiseksi Kaada munaseokseen puolet maidosta reippaasti vatkaten. Kaada seos sitten takaisin kattilaan ja kuumenna hyvin sekoittaen, kunnes se saostuu.

Kaada kreemi syvälle lautaselle ja peitä kelmulla (niin, että kelmu koskee pintaa). Jätä jäähtymään ja lailta sitten jääkaappiin.

Anna kreemin lämmetä huoneenlämpöiseksi ja vatkaa siihen sitten voi sekaan kuutioina. Levitä piirakkapohjalle.

Tässä kohtaa mitä ilmeisemmin kannattaa kreemi ja pohja nostaa vielä vähäksi aikaa kylmään jähmettymään. Minulla ainakin kreemi näytti hivenen erottuneelta ja vähän rasvaiseltakin suoraan sekoituksen jälkeen, mutta jäähdytys teki ihmeitä. Lopputulosta luulisi kevyeksi, jollein tietäisi, mitä kreemiin laitoin.

Ripottele pinnalle haluamasi määrä vadelmia tai muita marjoja ja nauti.


lauantai 23. heinäkuuta 2016

Ihan pihalla


Loma lähestyy uhkaavasti loppuaan. Enää viikonloppu ja kaksi päivää jäljellä. Sitten alkavat työt. Paljon on sentään ehditty tekemään. Tänä kesänä on harrastettu kotimaanmatkailua (Särkänniemi, Mikkeli ja Mikkeli) ja nyt viimeiseksi käytiin vähän mökin suunnallakin.  Siellä olivat mustikat parhaimmillaan. 


Menossa ja edessä on kesän paras aika, jolloin metsät ovat pullollaan herkkuja ja pihalla ei tiedä, mistä kulmasta runsautta ensimmäisenä tarkastelisi.  Salaatit, yrtit ja vadelmat ovat sulostuttaneet pöytäämme jo hetken. Tomaatitkin kohta punertavat - tarvittaisiin vaan sitä aurinkoa. 


Ihan pelkästään ei kyse ole kuitenkaan pöydän herkuista. Myös silmänruoka on tärkeää ja olen aina rakastanut papujen herkkiä kukkia. Toinen suosikkini ovat pihalla villiintyneen korianterin valkoiset kukkaset. 

Härkäpapujen kukkaset muistuttavat orkideaa, mutta ihanaa on katsella myös näitä herkkuja lupaavia pötkylöitä. 


Pienellekin pihalle mahtuu paljon kaikenlaista. Vaikka painostava keli on painanut minut lakoon, luonnon antimet houkuttelevat herkuttelemaan. Mustikat ovat varsinaista superruokaa ja vaikka osan laitoin pakkaseen, tuoreet maistuivat vaniljakastikkeen kera sellaisenaan jälkkäriksi. Vadelmapiirakka odottaa valmiina herkuttelijoita.


tiistai 19. heinäkuuta 2016

Vaaleanpunaista kiinankaalia ja nuudelisalaattia


Meidän lähimarkettimme oli viime viikolla kiinni. Siellä tehtiin remonttia. Olimme osan viikosta poissa, mutta silti ehti tulla ikävä jääkaapin jatketta. Tajusin, että valikoima pienessä kaupassa voi oikeasti olla jopa parempi kuin monessa suuremmassa.

Remontin jälkeen kauppa näyttää ihan joltain Keski-Eurooppalaiselta deliltä. Toivoa sopii, että valikoimakin on entistä ehompi. Eilen ainakin löytyi kaunis uutuus eli vaaleanpunainen kiinankaali. Sitten piti vielä keksiä, mihin tuota käyttäisi.

Onneksi kaupan avautuessa myös lehtivalikoima oli ajan tasalla. Delicious lähti mukaan ja sieltä löytyi houkutteleva nuudelisalaatti. Siitä se sitten lähti... Taas jaksoi lähteä Pokémon-jahtiin...


Itämainen nuudelisalaatti 

Perinteisesti tämä pitäisi pistää isoon kulhoon ja sekoittaa iloisesti sotkuksi, mutta perheen nirppujen iloksi tarjoiltiin tällä kertaa ainekset eri astioista.

Kookosbroileri 

600g broilerin rintafileitä
400ml kookosmaitopurkki
1 sitruunaruoho
1 korianterinipun juuret ja osa varsista silputtuina
1rkl inkiväärimurskaa purkista
3 tähtianista
suolaa ja pippuria

Laita broileri uunivuokaan. Suolaa ja pippuroi. Kaada päälle kookosmaito ja lisää muut ainekset. Lisää vielä vettä niin paljon, että broileri peittyy kokonaan.

Peitä kannella tai foliolla ja laita 200 asteeseen runsaaksi puoleksi tunniksi. Jätä uunivuokaan jäähtymään.


Nuudelit ja kastike

Keitä paketillinen munanuudeleita paketin oman ohjeen mukaan. Huuhtele kylmällä vedellä ja tee kastike.

Sekoita tehosekoittimessa tasaiseksi liemeksi.

1dl makeaa chilikastiketta
0,5dl ketjap manisia
1-2 rkl kalakastiketta
1tl seesamiöljyä
0,5dl rypsiöljyä
0,5dl sitruunamehua
1rkl mirin kastiketta
1rkl hienonnettua sitruunaruohoa
1rkl hienonnettua inkivääriä purkista
1 valkosipulinkynsi
iso nippu mintunlehtiä
korianterinipun varret

Kaada puolet kastikkeesta laakealle pannulle ja lisää nuudelit. Sekoittele ja paahda nuudeleita haluamaasi rapeusasteeseen. Minä halusin ne vain kuumiksi.



Muita kasviksia ja pähkinöitä 

Paahda pari kourallista maapähkinöitä ja kourallinen seesaminsiemeniä.

Suikaloi kiinankaalia.
Puolita kirsikkatomaatteja.
Kuutioi puolikas kurkku.
Pilko paprika.
Silppua korianterinlehdet ja mintulehdet (kourallinen kumpiakin)
Leikkele porkkana pieniksi paloiksi
Annostele ananasta.

Jos haluat tulisuutta vielä lisää, niin pilko joukkoon yksi punainen miedohko chili. Meillä jätettiin väliin.

Tarjoile salaattiainekset ja loput kastikkeesta pöydässä. Nauti kera haluamasi juoman. Shamppanja maistui oikein hyvältä.




sunnuntai 17. heinäkuuta 2016

Viesti menneisyydestä? Viisituhatta vuotta vanha kädenjälki


Kylmät väreet menivät pitkin selkäpiitä, kun kuvittelin ihmistä 5000 vuotta sitten painamassa kädenjälkensä kallioon. Aika harvoin saa viestejä niin kaukaa menneisyydestä.

Historiapitoinen Mikkelinreissumme huipentui iltapäiväristeilyyn Astuvansalmen kalliomaalauksille. Lähtö oli puoliltapäivin ja takaisin palattiin ennen neljää. Matkan varrelle mahtui upeita järvimaisemia, vauhdin hurmaa ja mykistävä maalausten kallio.

Astuvansalmen kalliomaalaukset on kohde, jonne ehdottomasti kannattaa mennä, jos vähänkään tuolla suunnalla sattuu kulkemaan. Erityisen mukava reissu oli veneellä, jolloin pääsi tarkastelemaan kokonaisuutta veden suunnalta.

Järveltä lähestyttäessä ymmärtää hyvin, miksi muinaiset ihmiset pitivät paikkaa pyhänä. Löydätkö sinä kuvasta jumalan kasvot?

Kasvot näkyvät selkeinä aika monesta suunnasta, vain ilme muuttuu. Voi vain kuvitella, millainen olo on ollut modernia tietämystä vailla olevalla palvojalla hänen lähestyessään suuria kivikasvoja.

Erityisen mielenkiintoiseksi kalliokuvan tekee sen täysi luonnonmukaisuus. Kasvoissa ei ole ihmisen kädenjälkeä, vaan kaikki on luonnon muovaamaa. Tuhansia vuosia vanhat kivikasvot saavat nykyihmisenkin hiljaiseksi.


Kalliomaalaukset löydettiin virallisesti 60-luvun lopulla, vaikka toki niistä tiedettiin paikallisesti jo ennen sitä. Paikka on tehty turistiystävälliseksi mukavalla tavalla, rikkomatta tunnelmaa. Perille pääsee veneellä, kanootilla tai vaikkapa muutaman kilometrin verran metsäpolkua pitkin parkkipaikalta kävellen.


Kalliomaalauksia on paljon ja niiden joukosta löytää hirviä, ihmisenkuvia ja kämmenten tai tassujenjälkiä. Minä yllätyin siitä, miten selkeästi kuvia vielä näkyi. Onhan ne sentään tehty aika kauan sitten.


Kallion laelle pääsee kiipeämään rannasta portaita pitkin. Yksi asia on syytä muistaa: Paikka on pyhä. Sieltä ei pidä ottaa mukaan pientä kivensiruakaan, jollei halua joutua kirouksen uhriksi. Paikalta kivinäytteitä varoituksista huolimatta keränneen geologin esimerkiksi tiedetään joutuneen putoamisonnettomuuteen pian käyntinsä jälkeen ja muitakin vastaavia tapauksia tunnetaan. Näin kertoi tarinoiva kipparimme.

Maisemat olivat huikeat niin kalliolta kuin koko matkan ajan. Kuvittelin Saimaan olevan kokonaisuudessaan vilkkaasti liikennöity, mutta kovin montaa venettä ei tullut vastaan matkan aikana.

Mökkejä sitten näkyi rannoilla sitäkin enemmän. Joka niemeen ja notkelmaan oli rakennettu jonkinlainen torppa ja usein erittäin lähelle vesirajaa. Torppa tietysti on vähän huono ilmaisu kuvaamaan osaa lomapaikoista, jopa mökkikin kuulostaa turhan vaatimattomalta.

Matkan varrella mahtui niin kapeikkoja, kanaali kuin aavaa järvenselkääkin. Kanaalin kohdalla saimme ihailla myös höyrylaiva-aikojen palomuureja. Ne olivat ihan konkreettisesti kanavan varrelle rakennettuja kivimuureja, joiden tehtävänä oli estää höyrylaivojen lähettämistä kipinöistä helposti alkavia metsäpaloja.

Aavalla sitten mentiin vähän lujempaa, mikä ilahdutti nuorisoa... No, myönnetään. Istuin minäkin paluumatkalla ylimmillä tuoleilla nauttimassa vauhdin hurmasta.

Vauhti olikin tarpeen, sillä päivän sää oli varsin epävakainen. Meillä tosin kävi tuuri - koko iltapäivän aikana kohdalle osui vain muutama vesipisara. Kotiin sitten ajettiin kilpaa tummien pilvien kanssa. Me voitimme tällä kertaa.

M/S Kuutin risteilyt lähtevät Anttolanhovin laiturista ja kestävät noin 4h. Ainakin meidän kokemuksemme reitistä ja matkaohjelmasta olivat erittäin positiiviset. Kipparikin oli mukavan rento ja hyväntuulinen ja tarinoi matkalla näkyvistä seuduista ja niiden historiasta. Vahva suositus siis, jos haluaa viettää rennon iltapäivän ja muutaman kilometrin kävely suuntaansa tuntuu pienimpien osallistujien kannalta vähän turhan pitkältä.

Meille jäi Mikkelinreissusta mukava mieli.
Muuta historiaa samalta reissulta täällä ja täällä.

p.s. venematkalla syötiin eväitä eli ihan vain uunissa paistettuja valmiita pakastepasteijoita. Ei ollenkaan huonoja.

lauantai 16. heinäkuuta 2016

Mitäs Mikkelissä?

Kartta poikineen (ja pullot- tiätty aikakauden mukaan) 
No, Mikkelissä satoi - ja paistoi - ja satoi - ja paistoi... enimmäkseen kuitenkin satoi. Siis sen ensimmäisen päivän aikana. Sadepisarat kuitenkin sanelivat tekemisiämme ja Naisvuorelle vohvelille kiipeäminen vaihtuikin Päämajamuseoon ja shoppailuun... Ruokailu hoidettiin luottopaikassa eli Mikkelin Rossossa. Siellä ei tarvitse lapsia patistella valitsemaan (pizzaa) ja itselle löytyy sitten jotain muuta (pihvi tällä kertaa).

Päämajamuseo ja Lokki viestikeskus osoittautuivat erittäin hyväksi vierailukohteeksi. Uittohistoriaan tutustumisen jälkeen saatiin siis annos tietoa Suomen talvisodan ja jatkosodan tapahtumista ja henkilöistä.

Kuvittelimme selviävämme Päämaja-museosta suhteellisen nopeasti, mutta paikka oli itse asiassa niin mielenkiintoinen, että tuli melkein kiire ehtiä Lokki-viestikeskukseen ennen sulkemisaikaa viideltä.

Varsinkin Kirppua kiehtoivat erilaiset kuvaukset sekä sotien tapahtumista, että erityisesti aikakauden varusteet ja aseet. Iso plussa museon suunnittelijalle siitä, että näytillä ei ollut vain vanhoja esineitä ja tekstejä, vaan interaktiivisuus vei nuorison mukanaan. Videoita, kolmiulotteisia junamalleja, kosketusnäytöllä valittavaa materiaalia. Siinä meni hetki jos toinenkin mielenkiintoisten aiheiden parissa.

Mitä ihmettä Hitler teki Mannerheimin synttäreillä? 
Päämaja-museohan on koulurakennuksessa, jossa sijaitsi Mannerheimin sodanaikainen komentokeskus 1039-1945 välisenä aikana. Sieltä on ohjattu Suomen joukkoja ja lähetetty Ylikomentajan päiväkäskyt. Minulle mieleenpainuvimmat huoneet olivatkin juuri Mannerheimin työhuone sekä ylimmässä kuvassa näkyvä komentokeskus. Sitä voi melkein mielessään nähdä hyörinän huoneessa, kun karttoja tutkittiin ja joukkojen liikkeitä merkittiin niihin seurattavaksi. Kirppua taisivat eniten kiinnostaa kuvaukset kalustosta, Mannerheimin junavaunun kolmiulotteinen mallinnus sekä aikakauden uutisnauhat esim. Hitlerin ei niin toivotusta vierailusta Mannerheimin syntymäpäivillä.

Museo on kiinnostava, vaikkei varsinaisesti sotahistoriaa harrastaisikaan. Onhan kyseessä kuitenkin ratkaiseva osa Suomen historiaa. Visiitti ei myöskään pakota rikkomaan säästöpossua. Aikuisen yhteislippu Päämajamuseoon ja Lokki-viestikeskukseen kustansi peräti 7€ ja alle 18-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.


Lokki-viestikeskukseen pääsimme siirtymään vasta vähän ennen viittä. Onneksi kuitenkin ehdimme. Luoliin louhittu keskus sisältää aikakauden viestintäteknologiaa sekä kertomuksia keskuksen toiminnasta. Siinä riitti kännykkäkansalla ihmeteltävää vaihdekeskuksen vieressä. Tyhjilleen jätetyssä luolanosassa emme kauan viihtyneet - aika pelottava paikka.

Kaikkiaa iltapäivä sujui mielenkiintoisten aiheiden parissa. Sade ei haitannut eikä aika käynyt pitkäksi. Opintomatkan vastapainoksi sitten tipautimme nuoremman väen hotellille isännän hoteisiin ja siirryimme siskon kanssa ostoksille...

Hotellina oli tälläkin kertaa Original Sokos Hotel Vaakuna. Se on sopivasti siinä keskustassa, melkein torin kulmalla. Mukava perushotelli. Huoneet ovat siistit ja viihtyisät.

Kesän ajaksi neuvottelutiloihin siirretty leikkihuone viihdytti monenikäisiä lapsia. Minibiljardissa hävisin kaikki matsit, vastustajan ikään katsomatta. Siellä ilta sujui rattoisasti ja matka oli lyhyt nukkumaan.


Hotellissa majoittuminen oli muuten varsin rentouttavaa, mutta aamupalalla punnittiin kärsivällisyys. Muutkin lomalaiset olivat päättäneet käydä syömässä vasta viimeisen tunnin aikana ja ruuhka oli harmittavainen. Jo vapaiden pöytäpaikkojen löytyminen vaati useamman hakukierroksen. Täytyy myöntää, että hieman ihmetyttivät pöytien vieressä istuskelevat (poikkeuksetta vanhemmanpuoleiset) pariskunnat, joilla ei ollut aamupalaa edessään vaan aikaa kulutettiin juttelemalla tai lehteä lukemalla. Kyllä minä ainakin seurueeni siirtäisin vaikka aulan sohville jatkamaan keskustelua, jos näkisin useampia perheitä kiertelemässä salissa etsimässä lapsille istumapaikkaa.

No, aamupala saatiin ja siitä jatkettiin matkaa seuraavalle etapille, eli laivalaiturille!

perjantai 15. heinäkuuta 2016

Matkalla Mikkeliin - Miekankosken uittomuseo

Suomi on täynnä ihania pysähdyspaikkoja ja tutustumisen arvoisia pikkumuseoita. Yksi niistä on Miekankosken uittomuseo Mäntyharjulla, johon poikkeaminen vitostieltä ei tee montaa minuuttia ylimääräistä kierrosta.

Pysähdykseen toki kannattaa varata minuuttia enemmän aikaa. Pienellä saarella sijaitsevat rakennukset ovat oikeasti uiton ajalta peräisin ja muutenkin tukkilaismiljöö on tutustumisen arvoinen.

Pienellä alueella riittää paljon katseltavaa ja maisteltavaa. Pääasiassa itse leivotut herkut vitriinissä saivat veden herahtamaan kielelle, enkä voinutkaan vastustaa itse leivottua munkkirinkeliäl. Ihan mahtava herkku, jonka nautiskelu aurinkoisella terassilla piristi mukavasti!

Lasten leikkipaikka ulkona puolestaan viihdytti kuopusta samalla kun sain pidettyä historiantunnin koululaisille. Pysähdyspaikalta löytyy uittomuseo, jonka sisällä oli jos jonkinlaista työkalua ja uittoon liittyvää esinettä. Vähän harmillisesti suurimmassa osassa ei ollut mitään merkintää, joten väkisinkin jäi oppitunti nyt vähän yleiselle tasolle, kun ei opettajakaan tunnistanut kuin ihan pari juttua... Kuvatauluista sentään sai luettua paikan historiaa ja muuten äiti muisteli Suomi-filmejä ja omia kouluaikojaan sekä niitä paria aiempaa visiittiä uittopaikoille. Kaipa siinä jotain jäi nuorison päähänkin.

Mihin se oikein meni? 
 Parhaiten taisi nuorison mieleen kuitenkin paikasta jäädä se suuren suuri kala, joka hyppäsi korkealla juuri kun kävelimme autosta kahvilan suuntaan. Tovi jos toinenkin kului laiturilla tähystellen sen perään... Onneksi oli kuopukselle se leikkipaikka...

Keinutkin löytyivät, mutta paras oli tämä ulkokeittiö! 
Äiti innostui käsityövajasta. Sieltä löytyi kymmenen paikallisen käsityöläisen tuotoksia. Oli ihan pakko osta kirjoneulelapaset (itselleni!) syksyä varten ja samoin pojat saivat taatusti uniikit pehmeät heijastimet. Jopa teini ilmoitti ihan mielellään sellaisen kiinnittävänsä vähintään reppuun.


Ihan lyhyeksi tauoksi suunniteltu visiitti vähän venähti, mutta yhtään ei harmittanut. Mielenkiintoista katsottavaa, herkkuja lautaselle ja kauniita maisemia. Mikäs siinä oli nautiskellessa. Varsinkin, kun tauon kohdalle osui yksi päivän harvoja todella aurinkoisia ja lämpimiä hetkiä.

Voiko tie enää suomalaisemmalta näyttää? 
Tauon jälkeen jatkettiin matkaa uusin voimin. Jopa takapenkin kahina hiljeni hetkeksi. 


tiistai 12. heinäkuuta 2016

Purkkiruokaa perheelle eli chorizo-papupannu


Kävin koko aamupäivän läpi Lukumaratonin tuloslaskelmia. Sitten huomasin, että - hups - kello oli puoli kaksitoista eikä perheelle ollut kukaan vielä miettinyt lounasta.

Onneksi on purkit! Naapurimarkettimme meni viikonloppuna remonttiin ja loppuunmyynnin alepäivistä pelastimme omaan kaappiimme monenlaisia purkkeja. Papulinjalla siis jatkettiin tänäänkin. Chorizo-papupannu upposi kaikille muille kuin kuopukselle. Hänelle chorizon tuoma tulisuus oli hivenen liikaa...


Chorizo-papupannu

Siivuta pari pientä punasipulia sekä hienonna sellainen 10cm pätkä kuivaa chorizo-makkaraa. Ripota päälle hieman suola. Kuullota sipulia ja chorizoa pannulla, kunnes molemmat ovat pehmenneet.

Kaada joukkoon kaksi purkkia papusekoitusta. Sekoita ja anna kuumeta. Lisää 1rkl kuivattua oreganoa sekä 1tl savupaprikajauhetta (dolce). Lisää joukkoon vielä 1rkl tomaattipyreetä, 2 korkillista punaviinietikkaa sekä loraus vettä. Sekoita hyvin ja anna poreilla.

Silppua pieni kourallinen mintunlehtiä, viisi vartta kiinansipulia (tai ruohosipulia) sekä iso kourallinen mangoldia. Sekoita yrtit ja mangoldi joukkoon muutamaa minuuttia ennen tarjoilua. Älä kypsennä niitä, mutta anna kuumeta ja hieman pehmetä.

Tarjoile heti vaalean leivän kanssa.

Ja nyt tämä tyttö lähtee muutaman päivän blogitauolle. Saa nähdä maltanko pysyä poissa muustakin Somesta.


maanantai 11. heinäkuuta 2016

Kesäfuskukeitto



Lukumaraton-suorituksesta selvittiin pääasiassa napostelemalla lukemisen lomassa. Isäntä huolehti lasten ruokahuollon ja muutenkin miesväki lähti ovesta ulos jättäen äidin nenä kirjaan sohvannurkkaan.

Pähkinöitä, suklaata, jugurttirusinoita, suklaakakkua (viimeisimmästä Glorian ruoka ja viini -lehdestä)... no, lämmitin minä sentään edellisen päivän nuudeleitakin vähäsen. Ruokavalio oli kuitenkin sellainen, että tänään teki lounaalle mieli jotain lämmintä ja maistuvaa - oikeaa ruokaa.


Sen verran väsytti, että kokkauksestapiti päästä helpolla. Sitten muistin Master Chef-tasoisen fuskujen fuskun...

Fuskupapusoppaa 

Ota purkki Heinzin tomaattipapuja ja kaada kattilaan. Kuumenna ja sekoita joukkoon loraus maitoa ja noin desi kermaa. Surraa sileäksi sauvasekoittimella. Kuumenna ja maista. Lisää suolaa makusi mukaan (ja muutama tippa sitruunamehua, jos kaipaat terää). Kuumenna ja laita lautaselle.

Päälle kuuluu ehdottomasti ripotella ainakin chilijauhetta. Minun suosikkini on (yllätys, yllätys) Piment d'Espelette. Se tuo lämpöä, muttei polta. 

Lisäksi voi sitten vaikka pilkkoa kirsikkatomaatteja, punasipulia ja persiljaa salsaksi. Lisätä vähän pippuria ja suolaa ja lusikoida keiton päälle. 

Lopputuloksena on ihanaa lohturuokaa, jonka hienostuneesta mausta ja ulkonäöstä ei ihan heti arvaisi sen tulevan (melkein) suoraan purkista. 



perjantai 8. heinäkuuta 2016

Lukumaratotankkausta - kysely


Se on sunnuntaina! Tai oikeastaan aloitan jo huomenna illalla, jotta sunnuntaina voin perheen miesten kanssa sitten keskittyä Ranska - Portugali -finaaliin. Siten saan kestoksi vaaditut 24h,

Ai mikä on sunnuntaina? No Blogistanian kesälukumaraton 2016 tietysti!



Lukumaratonilla luetaan mahdollisimman paljon 24 tunnin kuluessa. Säännöt ovat joustavat, mutta olemassa. Tavoitteena on yhteisöllinen lukeminen eli jotain ihan mahtavaa! Lukemisen lomassa käymme seuraamassa toistemme kommentteja maratonista ja tsemppaamme eteenpäin.

Tänä vuonna minä emännöin. Mukaan voi vielä ilmoittautua, jos haluaa. Kaikki ovat tervetulleita, oli sitten bloggaaja tai ei. Tai sitten voi vain tulla seuraamaan osallistujien maratonin etenemistä.

Aiemmista vuosista tiedän, että yksi tärkein osa maratonin onnistumista (maratontuntien muilta touhuilta rauhoittamisen lisäksi) on tankkauksen tarkkuus. Ei saa syödä liikaa, ettei rupea väsyttämään, mutta pitää syödä tarpeeksi jaksaakseen. Ruoan pitää olla tuhrimatonta (ne kirjat!) ja sitä pitää voida syödä yhdellä kädellä. Mielellään sen pitäisi olla etukäteen valmistettavaa.

Tänään meillä kypsennettiin paahtopaisti, josta riittänee myös äidin yötankkaukseen paistivoileipiä. Huomenna pitäisi vielä tarkentaa eväiden laatua ja perheen muita ruokia.

Olisiko ehdotuksia Lukumaratonherkuiksi? 


Create your own user feedback survey

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

Jauhoton suklaakakku


Minun piti pistää tämän kakun päälle kermavaahtoa ja raparperi-mansikkacurdia ja sitten kauhean paljon marjoja, mutta joku ehti sitten ottamaan palasen ennen kuin ehdin marjakaupoille... Mitäs olin niin hidas.

Eikä tämä ole ollenkaan huonoa näinkään. Itse asiassa tämä on varsin herkullista ilman marjojakin ja vain curdilla ja kermalla höystettynä. Maitosuklaan ja tumman suklaan sekoitus on herkullinen, mutta taidan silti ensi kerralla tehdä pelkästään tummasta suklaasta. Kaipaan sitä pientä terää, jonka maitosuklaa taittaa. Jauhoja ei tässä kakussa ole laisinkaan, joten taitaa mennä gluteenittomana. Suklaassa ei kai gluteenia kuitenkaan ole (?)


Jauhoton suklaakakku

Fazerin sinistä 100g
Valrhonan tummaa suklaata 200g
2,5dl sokeria
225g voita
2dl kiehuvan kuumaa vettä
1rkl pikakahvijauhetta
1rkl vaniljauutetta
6 kananmunaa keltuainen ja valkuainen eroteltuina

Jauha suklaat ja sokeri montoimikoneessa hienoksi. Sekoita joukkoon voi kuutioina, vesi, kananmunankeltuaiset, kahvi ja vanilja.
Vatkaa valkuaiset tiukaksi vaahdoksi ja sekoita ne nopeasti ja kevyesti suklaaseokseen.

Kaada taikina 24cm halkaisijan silikonivuokaan, jonka pohjalle olet laittanut leivinpaperia ja reunat voidellut.
Laita vuoka 160 asteiseen uuniin 45-55 tunniksi.

Ota kakku uunista. Anna sen lätsähtää ja jäähtyä. Peitä kermavaahdolla ja muilla haluamillasi herkuilla (curdilla, marjojilla, hedelmillä...).
Kakku maistuu yhtä hyvältä myös seuraavana päivänä - itse asiassa melkein paremmalta tiiviistyneenä.

tiistai 5. heinäkuuta 2016

Sadekelien lopputuloksena taas yksi lempileipä

Näillä sadekeleillä olen näköjään linnoittautunut joko keittiöön leipomaan tai sohvankulmaan lukemaan. Ei paha ollenkaan.

Kuvien kanssa on vähän niin ja näin. Ei jaksa, mutta pitäisi, joten lopputuloksena sitten häthätää aamupalalautasesta räpsittyjä otoksia. Enkä ole ollenkaan sinut tuon kamerani kanssa. Puoli vuotta, enkä vieläkään saa kuvista sellaisia kuin haluaisin. Tiedä sitten onko vika kamerassa vai kuvaajassa. Todennäköisesti siinä, etten ole ehtinyt kunnolla opettelemaan kameran toimintoja.

Olisko siinä yksi projekti lisää tämän kesäloman työlistalle? Siis sille listalle, joka tällä hetkellä on piilossa luettavien kirjojen pinon alla? Jälkeen kaappisiivouksen ja ennen terassilautojen uusimista? Viimeksimainittu taidettiin jo siirtää (taas) ensi kesään.

Vanha resepti, mut eri jauhot = taas yksi lempileipä.
Ihan parasta aamupalalla savujuuston ja mustaherukkahillon kera. Kerrankin löytyi myös aprikooseilta maistuvia aprikooseja. Yleensä ne ovat kovia kikkareita, jotka voi laittaa lähinnä vain johonkin piirakkaan.


Rukiinen versio

1 kuppi ruisjauhoja
1 kuppi spelttitäysjyväjauhoja
2kuppia vehnäjauhoja
1pss (11g) kuivahiivaa
1 kuppi kaurahiutaleita
2 rkl seesaminsiemeniä
2,5 kuppia lämmintä vettä
1rkl hunajaa
2rkl oliiviöljyä

Sekoita kuivat ainekset, sekoita nesteet, sekoita kaikki yhteen, Nostata kannen tai liinan alla 20min, Vaivaa pieni hetki ja laita leipävuokaan, Nostata taas 20min, ja lykkää sitten uuniin 160 asteeseen 45-55 minuutiksi.
Anna jäähtyä vuoassa ja kumoa.
Tästä ei paljon leivänteko helpommaksi muutu. Siitä kiva, ettei tarvitse edellisenä iltana muistaa laittaa taikinaa tekeytymään, vaan tuoretta leipää saa suht nopeasti.

t. nimim. olen tässä viikon yrittänyt muistaa laittaa pataleivätaikinan illalla aamua varten valmiiksi.

p.s. 1 kuppi = noin 2,5dl

sunnuntai 3. heinäkuuta 2016

Skonsseja oli ihan pakko saada ja pohdittiin kansakuntia jakavaa kysymystä


Kriketti-illasta jäi hienoisen kriketti-innostuksen lisäksi myös järjetön himo skonsseihin. Oli ihan pakko ryhtyä itse leipomaan.

Ekan erän tein piimäpohjaan ja se oli kyllä ihan hirmuisen hyvää, mutta tein yhden taktisen virheen. Kaulin taikinan hieman liian ohueksi, jolloin skonsseista tuli vähän sellaisia amerikkalaisia pannukakkuja muistuttavia.

Toinen yritys on sama resepti, mutta maidolla eikä piimällä. Ulkonäkö on parempi, mutta jäin kaipaamaan piimän tuomaa säväystä makuun. Kolmas kerta siis toden sanoo... kunhan sinne saakka päästään.

Samalla tuli muuten käytettyä tuota raparperi-mansikka curdiakin. Sopi näihin kuin nappi päähän. 

Skonssit (6 suhteellisen suurta)

100g voita
240g jauhoja
2rkl tomusokeria 
2tl leivinjauhetta 
2dl piimää / maitoa 

Sekoita murusiksi muut ainekset kuin piimä. Lisää piimä ja sekoita taikinaksi. Laita kelmun sisään kylmään vajaaksi puoleksi tunniksi. 

Lämmitä uuni 190 asteeseen. Kauli taikina pari senttiä paksuksi levyksi ja osta siitä pyöreitä kiekkoja. Voitele kiekot täysmaidolla ja paisa uunissa 10-15 min. Vähän koosta riipuen. 

Anna vähän jäähtyä (mutta tarjoile mielellään kuitenkin saman päivän aikana). Täytä haluamallasi hillolla tai curdilla ja lisää vielä kermavaahtoa. 

Sitten ei muuta kuin pohtimaan elämää suurempaa kysymystä, joka ilmeisesti jakaa kansakuntia kahtia: 


Laitetaanko hillo kerman alle vai päälle?