maanantai 27. heinäkuuta 2015

Mustikkasaaliista mustikkamuffinssit


Minä en ole hurjan ahkera marjanpoimija. Mustikkametsään minut saa motivoitua vain ajatus herkuista, joita saaliista saa tehtyä. Mietin poimiessani kunkin purkin käyttötarkoituksen. "Nämä menevät mustikkamuffinsseihin. Näistä tehdään piirakka. - Vielä yksi purkki, haluan sen juustokakun!" Näin kävi tänäkin vuonna ja ensimmäiseksi käyttöön pääsi mustikkamuffisseille tarkoitettu purkillinen.

Tässä on luotto-ohjeeni jo vuosien takaa. Hummingbird Bakeryn leivontakirjasta bongattu, toistuvasti testattu ja hyväksi todettu. Kirja on muutenkin sellainen, että se kannattaa ehdottomasti hankkia omaan hyllyyn vähintäänkin inspiraationlähteeksi. 

Tällä kertaa tein taikinan kaksinkertaisena ja laitoin osan pieniin kakkulaatikoihin. Minusta nuo laatikot ovat kovin suloisia ja tuovat mukavaa vaihtelua ainaisiin muffinssivuokiin. 


Mustikkamuffinssit Hummingbird Bakeryn tapaan

5,5 dl jauhoja
4 dl sokeria
1 tl suolaa
1,5 tl leivinjauhetta
vajaa 4 dl piimää
1 muna
1 tl vaniljauutetta
70g vähäsuolaista voita sulatettuna
mustikoita runsas pari desiä  

Lämmitä uuni 170 asteeseen.
Laita kuivat aineet yleiskoneeseen ja sekoita. Paras sekoittamiseen on K-vispilä.
Sekoita piimä, vanilja ja kananmuna keskenään ja kaada kulhoon vähitellen, koko ajan hiljalleen sekoittaen. Kaada voisula sekaan ja anna pyöriä keskinopeudella, kunnes taikina on tasainen.
Sekoita mustikat lopuksi varovasti joukkoon.
Täytä muffinssivuoat 2/3 täyteen ja kypsennä uunissa 20-25 minuuttia (kakkulaatikot ovat vähän isompia, joten aikaa kului melkein puoli tuntia).. Anna jäähtyä hetken muffinssipellillä ennen kuin nostat pois ritilälle.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Kesämisu paahdetulla valkosuklaalla


Kävimmepä tuossa eräänä päivänä jokin aika sitten tuttujen luona herkuttelemassa jälkkärillä. Tarjolla oli kesäistä raparperimisua. Resepti oli kuulemma HS:n blogista, mutta ei-tilaajalle ei resepti tällä kertaa auennut . "No, eihän se nyt niin kamalan vaikeaa voi olla", pähkäilin, "Tiramisu = mascarponea misuun. Kesä = raparperia ja tietysti mansikkaa. Valkosuklaa tuli trendikkäästi paahtaa. Siinä ne tärkeimmät. Loppu onkin sitten vaan sekoittamista."


Koska mascarpone sekoitettuna vaahdotetun Vispin ja vaniljan kanssa on aika makeaa, eikä valkosuklaatakaan voi äitelyyden puutteesta moittia, päätin jättää raparperin happaman kirpeäksi. Raikkaudesta huolehtivat mansikat. Lopputulos maistui minulle, eikä muultakaan porukalta ole valituksia vielä kuulunut. Kulho näyttää tyhjäksi nuollulta... (ei, se en ollut minä).


Kesämisu paahdetulla valkosuklaalla

Valkosuklaata haluamasi määrä
purkillinen mascarponea
1prk (2dl) Vispiä (tai vastaava määrä vaahtoutuvaa kermaa)
2tl vaniljatahnaa
mansikoita
4 rapaperinvartta
1-2dl sokeria
Savoiardi-keksejä (niitä sormia)

Paahda ensin valkosuklaa. Ohjeista riippuen tarjotaan 30min 130 asteessa tai 8min 175 asteessa. Tein tuon jälkimmäisen ja hyvin ruskistui.

Kuori ja pilko raparperit kattilaan. Kaada päälle sokeri ja 1rkl vettä. Anna hiljalleen poreilla suht matalalla lämmöllä, kunnes raparperit ovat ihan muussina. Sokerin määrä riippuu vähän siitä, miten happamia raparperisi ovat sekä siitä, miten makealta suusi massan maistaa. Maun mukaan siis. Minä laitoin noin 1,5dl ja jätin raparperit kirpakoiksi. Anna jäähtyä.

Vatkaa Vispi vaahdoksi. Vatkaa joukkoon mascarpone ja vaniljatahna.

Asettele kulhon pohjalle Savoiardi-keksejä kerrokseksi. Kaada päälle raparperia. Lusikoi seuraavaksi kerrokseksi mascarpone-seosta ja ripottele pinnalle valkosuklaapaloja sekä mansikkasiivuja. Toista kerroksia, kunnes kulhosi on täynnä. Laita päällimmäiseksi mascarponekerros ja valkosuklaata sekä mansikoita koristeeksi.

Laita kylmään muutamaksi tunniksi, jotta keksit vähän pehmenevät. Nauti.

Lasillinen Muscat-viiniä sopi seuraksi oikein hyvin...



sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Spiromaatti tositoimissa - kesäkurpitsapasta ja sen tomaattikastike

Spiromaatti eli vihannessorvi on meillä ollut ahkerassa käytössä. Kesän suuri suosikki on naurispasta, jota meillä syötiin jo tuossa jokin aika sitten. Nyt laitettiin testiin pikainen kesäkurpitsapasta. Kannatti.

Tuo vehje on tosissaan kätevä muuten, mutta nuo jalkojen imukupit eivät kyllä pidä kiinni ihan niin kuin pitäisi. Toimii silti ja parasta tässä on se, ettei tarvita sen paremmin sähköjohtoa kuin pattereitakaan. Pyörii puhtaasti käsivoimilla ja hyvin pyöriikin :-) (ks. alla).

Pastan ohje on bongattu Delicious-lehdestä ja muokattu vähän vastaamaan oman pihan yrttitarjontaa. Kyseinen lehti on ollut ehdoton suosikkini jos useamman vuoden ajan. Jokaisesta lehdestä tulee vähintäänkin inspiroiduttua, jollei ihan orjallisesti tehtyä useampi resepti. Kannattaa napata mukaan, jos sattuu lehtihyllyillä osumaan silmiin (ja pyytämällä sen kai saa lähikauppaankin, ainakin meille tuli).

Toki samantyyppistä pastaa on tehty monessa blogissakin ja varsinkin raakaruoasta innostuneet käyttävät kesäkurpitsaa tällä tavalla korvaamaan perinteiset vehnämakaronit. Tämä versio ei käy raakaruoasta, sillä kastiketta kypsennettiin kunnolla ja kesäkurpitsatkin laitoin ihan kuumiksi saakka. Sateisella kesäkelillä kun ainakin minun tekee mieleni jotain lämmittävää.




Kesäkurpitsapasta ja sen tomaattikastike

Vedä 2-3 keskikokoista hieman suurempaa kesäkurpitsaa spiromaatista läpi. Sekoita joukkoon muutama hyppysellinen suolaa ja laita siivilään valumaan. Puristele aina välillä liiallisia nesteitä pois.

1,5pkt kirsikkatomaatteja eli kai noin 30-40kpl.
4 sardellifilettä
4 valkosipulinkynttä
iso kourallinen persiljaa
iso kourallinen mintunlehtiä
suolaa & pippuria

tarjoiluun: paahdettuja pinjansiemeniä ja parmesaania raastettavaksi

Paahda tomaatteja pannulla hetki, kunnes niiden pinnassa on vähän tummaa... makusi mukaan. Lisää joukkoon hienonnetut sardellifileet ja valkosipuli. Sekoita ja lisää pannun pohjalle tilkka vettä. Anna kypsyä viitisen minuuttia. Lisää melkein kaikki yrtit ja sekoita. Anna vielä hautua hetki ja painele tomaatit rikki kastikkeeksi. Maista ja lisää hitunen suolaa. Älä liioittele suolan kanssa, sillä sitä on kesäkurpitsassa.

Purista kesäkurpitsasta vielä pois nesteitä ja sekoita ne kastikkeeseen. Jos kesäkurpitsa on kovin suolaista, huuhtele se, mutta muista valuttaa ja puristaa vesi pois.
Kuumenna, mutta älä enää kypsennä. Lisää pippuria Nosta lautasille ja ripottele päälle pinjansiemeniä ja parmesaaniraastetta sekä loput yrteistä.

lauantai 18. heinäkuuta 2015

Tahnasta tahnaan eli oliivitahnaa aka jääkaappitapenade

Kyllä se on kesäisin saatava tahna per viikonloppu. Makrillipateiden jälkeen teki mieli jotain ärtsympää. Oliivitahna eli tapenade on varma kestosuosikki. Klassisessa versiossa on pääasiassa mustia oliiveja, sardellia, kapriksia, vähän valkosipulia, sitruunamehua ja tietysti oliiviöljyä. Meidän perusversiomme on vähän miedompi eli sardellit on korvattu tonnikalalla.

Nyt tehtiin sitten jonkinlainen sekaversio, monessakin mielessä. Sekaan laitettiin, mitä kaapista löytyi. Mitäs tuumitte tästä? Minä tykkäsin.

Itse asiassa tuli syötyä vähän liikaakin. Oliivien kanssa pitäisi aina muistaa, että niissä on suolaa (niin kuin kapriksissakin). Illan herkuttelun jäljiltä heräsin lauantaiaamuun oikein kunnon raidat poskissa. Pientä turvotusta ja tyynynpäällinen kasassa... Noh, päivällä on tiedossa mansikoita (sellaisenaan ja tiramisussa). Eikös niiden pitäisi poistaa nesteitä?

Mutta alla siis mustia ja vihreitä, sardellia ja tonnikalaa... lopputuloksena suuta muikistava ja makuhermoja herättelevä tapenade. Tulipa taas kesäinen olo Sancerre rosé-viinin kanssa nautiskellessa, vaikka ulkona ropisi ja kattolampussa paloi valo jo aikaisin kesäiltana.

Sekatapenade

purkillinen tonnikalaa vedessä (MSC-sertifioitua)
4 sardellifilettä - kieliharhalätinää niistä täällä
puoli purkillista vihreitä oliiveja (kivettömiä, paprikatäytteellä)
purkillinen mustia oliiveja (kivettömiä)
1,5 sitruunan mehu
2rkl pieniä kapriksia
oliiviöljyä tahnan notkeuttamiseksi

Sekoita kaikki muut ainekset tehosekoittimessa paitsi oliiviöljy. Lisää oliiviöljyä vähitellen, kunnes tahna on haluamasi näköistä. Tarjoile heti tai myöhemmin hyvän leivän kera. Meillä syötiin tällä kertaa neljän tunnin raskin kanssa speltti-vehnä-ruis-jauhoista tehdyn ja auringonkukansiemenillä höystetyn patasekaleivän päällä.


torstai 16. heinäkuuta 2015

Beurre d'anchois aateloi tonnikalamunakkaan


Tässä oltiin muutama päivä välissä mökillä mummin murkinoissa, mutta yhtään ei näköjään kokkausinto siitä virkistynyt. Helpolla ja nopealla kesävakiolla siis jatketaan. Tosin vaihteeksi tarjolla oli muutakin kuin pastaa.

Munakas on helppoa ruokaa. Tonnikalamunakas sardellivoilla puolestaan on ikuinen klassikko ja meidän pöydässämme kesävakio. Tällä kertaa seuraksi riivittiin herneitä, ja kerättiin salaatinlehtiä pihalta. Kirpakkuutta toi punaviinietikassa (+suolaa ja pippuria) marinoitu punasipuli ja salaattikin kieräytettiin kevyesti mirin-kastikkeessa.

Huomaattehan muuten, että tässä ovat kyseessä nimenomaan sardellit eli sellaiset pienenpienet silakansukuiset (?) kalat, joita säilötään öljyyn ja myydään pienessä lasipurkissa tai metallirasiassa. Ranskankielinen sana anchois ja englanninkielinen anchovy vievät suomalaisen mielen helposti anjovisten suuntaan, mutta ne ovat sitten ihan asia erikseen eivätkä sovellu tähän käyttöön. Sardelleja käytetään usein esim. kastikkeiden pohjissa. Ne kun sulavat pannulla ruotoineen päivineen nopeasti, eivätkä varsinaisesti maistu lopputuloksessa kuin sellaisena maukkaana suolaisena taustasävynä.

Tässä reseptissä sardelli sekoitetaan ruohosipulin kanssa voihin ja sulatetaan sitten kuuman munakkaan päälle. Lopputulos on herkullinen, vaikkei ehkä sieltä kevyimmästä päästä.


Tonnikalamunakas sardellivoilla 

Riko kulhoon 8 kananmunaa ja sekoita joukkoon hieman (tonnikala voi jo olla suolaista) suolaa ja pippuria sekä yksi purkillinen öljyyn säilöttyä tonnikalaa (MSC-sertifioitua...)

Hienonna 4 sardellifilettä ja sekoita 50g pehmeää voita yhdessä ruohosipulin kera (2rkl hienonnettuna).

Laita pienelle pannulle hieman öljyä ja kaada puolet munakasmassasta keskilämmöllä kuumennelle pannulle. Anna kypsyä (kannen alla) kunnes massa on hyytynyt. Käännä ja jätä pannulle vielä muutamaksi minuutiksi. Laita tarjolle ja nosta päälle 1rkl sardellivoita (tai makusi mukaan) sulamaan. Tarjoile ja paista toinen munakas samalla tavalla.


maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kesävakioita - erilainen makaronilaatikko ja chili-sitruunapastaa


On tiettyjä reseptejä, joita tulee tehtyä kesälomalla aina. Itse asiassa, vanhetessa sitä kohta käy niin, ettei lomalla tarvitse pahemmin ruokalehtiä selailla (ihan toinen juttu onkin sitten se, että se on tosi kivaa). Sen kun vain toistaa vakionsa ja, hups, loma loppui.

Tässä siis pari vakiota, joita meillä on nytkin jo maisteltu, eikä lomastani ole kulunut vielä kuin ensimmäinen viikko...

Tämä tuunattu makaronilaatikko on meillä pelastanut useammin kuin kerran, kun on äidin mielikuvitus pettänyt ja lapset ruokittava. Alunperin resepti on bongattu Jamies Dinners-kirjasta vuosia sitten, vielä se kulkee mukana ja toistuu säännöllisesti. Tällä viikolla se pelasti myös päivän, äidin pahantuulisuuden (loma + siivouspäivä - ymmärrättehän... ) haihtuessa basilikan, timjamin ja mintun tuoksujen myötä ilmaan.

Kesäisin jopa suomalaisissa tomaateissa on jonkin verran makua, mutta silti olen vaihtanut tomaattien ja kerman välistä suhdetta. Enemmän punaista ja vähemmän valkoista. Lisäbonuksena reseptikin kevenee...

Toinenkin resepti on pastaa. Se nyt ei tietysti ole ollenkaan yllättävää. Ainakin meillä pasta on varmin tapa saada myös lapset iloisina ruokapöytään. Eikä vanhempienkaan suu pastasta mutruun mene. Paitsi ehkä tämän reseptin sitruunasta, mutta se on sellainen iloinen mutru suupielet oikeinpäin. Chilin määrää voi säädellä vielä lautasella, joten kelpaa herkemmillekin makunystyröille ja on pahemman kerran addiktoivaa, kuten poppoomme voi asian todistaa jo vuosien kokemuksella.


Tomaatti-yrtti mac'n cheese

paketti pieniä simpukkamakaroneja
muutama siivu kuivaa leipää
12 kypsää tomaattia
2 valkosipulinkynttä
nippu basilikaa
iso kourallinen mintunlehtiä
muutama aurinkokuivattu tomaatti
3 sardellifileetä
suolaa ja pippuria
muutama iso kourallinen parmesaaniraastetta
3dl kermaa
punaviinietikkaa
muskottipähkinää
muutama mozzarella
timjamia
oliiviöljyä

Keitä pastat melkein kypsiksi.

Sekoita tehosekoittimessa leipä murusiksi timjamin kanssa ja laita sivuun odottamaan.

Surraa tomaatit, basilika, valkosipuli, minttu, aurinkokuivatut tomaatit, sardellit, hyppysellinen suolaa ja pippuria. Lisää parmesaania 2/3 raasteesta, kerma, etikka ja muskotti. Sekoita.

Lisää tomaattiseokseen vielä kauhallinen pastan keitinvettä ja valutetut pastat.

Kaada pastaseos vuokaan (tai kahteen), revi päälle mozzarella palasiksi. Ripottele leipämuruset pinnalle ja sitten vielä loput parmesaanista. Valuta vielä päällimmäiseksi oliiviöljyä.

Laita 200 asteiseen uuniin 15-20 minuutiksi. Malta vielä kymmenisen minuuttia, että vuoka lakkaa kiehumasta - Sitten herkutellaan.


Aina uudelleen chili-sitruunapastaa

Laita pastavesi kiehumaan ja kypsennä spagettia tarpeen mukainen määrä (jos teet spagettia enemmän kuin neljän suht pieniruokaisen ihmisen tarpeisiin, niin lisää kastikkeen aineksia samassa suhteessa).

Lorauta pannulle muutama ruokalusikallinen oliiviöljyä. Leikkaa paketillinen kirsikkatomaatteja puoliksi ja lisää pannulle. Raasta yhden sitruunan kuori ja purista mehu pannulle. Ripottele noin puoli teelusikallista kuivattuja chilihiutaleita pannulle (maun ja syöjien sietokyvyn mukaan - meillä isäntä lisää vielä lautaselle). Anna kuumentua hiljaisella lämmöllä saman aikaa kuin spagetti kypsyy.

Valuta spagetista vähän keitinlientä pannulle ja lisää spagetit. Sekoita. Lisää muutama kourallinen rucolaa ja sekoita taas. Nakkaa päälle vielä parmankinkkusiivuja maun ja syöjien mieltymysten mukainen määrä. Meillä menee yleensä vähintään paketti kerralla eli pari siivua per nuppi (4 nuppia).


Addiktoivaa. 


Lopuksi vielä kerrottakoon, että Rillette de maquereaux teki myös encoren viikonloppuna. Purkki on jo tyhjä. Onneksi pakkasessa on vielä muutama makrillifile seuraavaa satsia varten. 

lauantai 11. heinäkuuta 2015

Laventelikeksit ja chia-mansikkahillo eli kesä lautasella


Mikään ei tuo kesää niin lähelle kuin laventelin tuoksu. Talvella käytän laventelilla hajustettua saippuaa silloin kun on mustaa ja märkää ja tarvitsen pienen ripauksen aurinkoa (tai sen muistoa) piristämään päivääni. Kuivattu laventeli on ihanaa saippuoiden lisäksi myös leivonnassa (kunhan muistaa käyttää niitä ruiskuttamattomia kukkia) ja vaikka hilloissakin.

Tällä kertaa kurkistin legoleikkien lomassa kahteen lemppariini keittokirjahyllyltä. Baking Instinct ei petä koskaan ja inspiraatio löytyi tälläkin kertaa keksien muodossa, pikkuisen maustoin eri tavalla. Tuorehilloon puolestaan sain ajatusta monestakin suunnasta, mutta viimeksi sellaista ihastelin Sitä parempi soppa II - kirjassa.

Tässä siis tämänkertainen tapani pistää kesäinen auringonpaiste tarjolle kahvihetkeen. Tarvetta tälle vähän olikin sateen ropistessa jatkuvien kuurojen myötä ikkunaan.


Laventelikeksit 

150g voita
2dl tummaa siirappia
1dl sokeria
2rkl kuivattuja laventelinkukkia
1dl kuohukermaa
1 korkillinen appelsiininkukkavettä
1tl leivinjauhetta
n.9dl vehnäjauhoja

ja mansikkatuorehillo

vajaa 0,5l mansikoita
2rkl jauhettuja chia-siemeniä
2rkl hunajaa

Aloita keksien tekeminen edellisenä iltana. Mittaa kattilaan voi, siirappi, sokeri, laventelinkukat ja appelsiininkukkavesi. Viimeksimainittu on aika vahvaa tavaraa, joten korkillinen riittää sellaiseen pieneen taustahuminaan. Jos haluat maun ja tuoksun vahvempana, lisää annosta.
Anna ainesten kuumeta, kunnes sokeri on liuennut seokseen. Anna jäähtyä.

Lisää kerma seokseen. Sekoita joukkoon jauhot ja leivinjauhe nopeasti tasaiseksi taikinaksi. Kääri taikina muovikelmuun ja laita jääkaappiin seisomaan yöksi.

Nosta taikina noin 20min ennen leipomista pois jääkaapista. Kauli se ohueksi levyksi jauhotetulla pöydällä ja vedä taikinapyörällä (tai muoteilla) kekseiksi. Nosta leivinpaperin päälle.

Paista noin 8min 175 asteessa. Jäähdytä ja tarjoile hillon kera.

Sekoita hilloa varten tehosekoittimessa kaikki ainekset ja jätä 10 minuutiksi hyytymään. Chia-siemenillä ei saa marmeladimaista tahmeaa hilloa tai hyytelöä, mutta ainakaan mansikkamassa ei valuta mehua. Toimii hyvin keksien päällä, välistä saa hillon puserrettua syliinsä, vaikkei tahtoisikaan...

Mansikoiden, laventelin ja appelsiininkukkien makuyhdistelmä on raikas, mutta samalla pehmeän pyöreä. Pelkkää kesää ja auringonpaistetta kielen päällä.



perjantai 10. heinäkuuta 2015

"Äiti, tule leikkimään legoilla kaupunkia..."



Kun taivas näyttää mustalta ja sylkee vettä niskaan säännöllisin väliajoin, muuttuu äidin lomakin toisenlaiseksi. Tekeminen siirtyy pihalta sisälle ja legolaatikot käännetään nurin lattialle. 

"Äiti tule leikkimään legoilla kaupunkia..." 

Ja äitihän tulee. On nimittäin aika mielenkiintoista seurata, mitä leikkii ruokabloggaajan poika. 

Toto 4v. on perustanut kaupungin, jossa isä ja äiti asuvat. Vanhemmat heräävät kukonlaulun aikaan (kirjaimellisesti) ja heti on nälkä. Onneksi on kauppa, josta saa croissantteja ja pizzaa, niin ja maitoa. Vähän yksipuolinen ruokavalio, jota sitten täydennetään kohta sushilla. 

Kaiken kruunaavat tämän iltapäivän Halloween-juhlat heinäkuussa. Siellä syödään kakkua ja välillä käydään taas kaupassa, kun vieraat ovat syöneet kaiken ruoan. Vieraina nähdään mm. Jar Jar Bings ja kaksinaamainen mies, jolle käännetään esiin se hymyilevä puoli - juhlissa kun ollaan. 

Ai niin, kaupan lisäksi kaupungista löytyy myös koulu. Siellä opettaja kertoo, että siili syö matoja ja hevonen ruohoa, leijona mutustelee lihaa. Välitunneilla kiipeillään ja sitten mennään kotiin. 

Huomaatteko leikin punaisen langan? 


maanantai 6. heinäkuuta 2015

Kesälomapastaa


Tänään on kesäloman ensimmäinen virallinen päivä. Tähän mennessä huusholli on (jos mahdollista) vielä enemmän sekaisin kuin eilen illalla, mutta olen leiponut yhden leivän, saanut kotijäätelön pakkaseen, lukenut lehtiä, kuunnellut äänikirjaa ja syönyt lasten kanssa ihanan kesäistä pastaa.
Lasten -1 siis, keskimmäinen paineli kaverinsa kanssa kulmakunnalle keväällä ilmaantuneeseen sushipaikkaan. Olivat käyneet jo lauantaina jututtamassa paikan pitäjän valmiiksi. Reippaita poikia ja Yuzu -sushit olivat kuulemma herkkua...

Minä ja kaksi poikaa siis nautimme Harjun tuoremakkaroista (maineensa veroista herkkua), herneistä ja yrteistä tehdystä lomapastasta. Tuoremakkarat ovat kyllä ihania. Niistä saa lihapullia ihan vain pannulle puristamalla. Sisko osui soittamaan kesken kokkailun ja totesin minun reseptieni olevan nykyään niin nopeita, että joudun itsekin vähän juoksemaan vauhdissa pysyäkseni. Mitään kun ei tietenkään voi laittaa etukäteen valmiiksi ennen kuin pistää pullat pannulle ja pastan veteen kiehumaan...

No, ehdin ja hyvää tuli. Tässä teillekin tiedoksi, jos sattuu kiireinen lounasaika. Tämä pastakastike on valmista ennen kuin huomaattekaan.


Kesälomapasta 
(yhdelle aikuiselle, yhdelle aikuisen ruokahalun omaavalle ja yhdelle pieniruokaiselle )

Pistä pastavesi kiehumaan. Ole fiksumpi kuin minä ja hae ainekset valmiiksi ja pilko yrtit odottamaan. Laita suolattuun veteen paketin ohjeen mukainen määrä kypsymään.

2 Harjun tuoremakkaraa (tai jotain muuta vastaavaa)
kourallinen mintunlehtiä silputtuna
kourallinen persiljaa silputtuna
lusikankärjellinen Knorr nautafondihyytelöä
puolikkaan sitruunan kuori raastettuna ja mehu puristettuna
iso kourallinen kirsikkatomaatteja
vajaa litra herneenpalkoja riivittyinä
fetajuustoa maun mukaan

Laita pannulle loraus oliiviöljyä kuumenemaan ja puristele makkaroiden sisus palleroiksi pannuille. Ruskista ne. Lisää puolet yrteistä, sitruunankuori ja mehu, sekä kunnon loraus vettä pannun pohjalle. Anna poreilla ja tiputa joukkoon fondi.

Lisää melkein kypsä pasta pannuun ja lisää hieman pastan keitinvettä, jos näyttää liian kuivalta. Sekoita joukkoon herneet ja puolitetut tomaatit. Kuumenna, älä enää keitä.

Jaa lautasille ja ripottele päälle vielä fetajuustoa ja loput yrteistä.

Nauti.


lauantai 4. heinäkuuta 2015

Oi ihana kesä ja kuuma grilli


Minulla alkoi loma! Samalla ilmat ryhtyivät hellimään lämpöä kaipaavia oikein tosissaan ja aurinko paahtaa melkein yhtä kuumana kuin meidän grillimme. Lasissa kesäinen rosé, pöydällä aperitiivipaloja pitämässä nälkäiset pikkupedot (ja isommat) kärsivällisinä. Ilmassa leijuu ihana savun tuoksu. Se on onnea se.

Rosé oli tällä kertaa uusi kokeilu. Yleensä pullomme kyljessä lukee Tavel, mutta tällä kertaa vaihdettiin ja kokeiltiin naapuria eli Sancerre (Joseph Mellot: Le Rabault 2014)  Ei yhtään hullumpaa. Kesti jopa jääpalan lasissa oikein maistuvana.

Alkupaloja Savora-jugurttikastikkeella tietenkin

Harmi, ettei näin kuumana päivänä ole millään hirmuinen nälkä. Rapsakoiksi jätetyt ja sitruunalla & suolalla maustetut kesäkurpitsakepit maistuivat silti juuri niin upeilta, kuin voisi odottaakin. Entrecôte-pihvejä oli marinoitu muutama tunti ennen paistamista (oliiviöljy, timjami, valkosipuli, suola & pippuri) - Yksinkertainen marinadi sai lisäpotkua grillauksen jälkeen pinnalle raastetusta sitruunankuoresta ja tiukkaan puristetusta sitruunamehusta. Päälle vielä pikkuisen minttua. Silmät söivät, mutta vatsa ei vetänyt ihan kaikkea. Illaksi tehdään jämistä ja lisukkeista (grillattuja aprikooseja, mansikoita...) vielä iso salaatti.


Ai niin, vatsan piukkuutta selittävät ehkä hieman myös Koskenlaskijalla täytetyt herkkusienet ja paahdetut munakoisosiivut. Herkullista.


Jätskin ja kahvin jälkeen on sen verran täysinäinen olo, että suuntana taitaa seuraavaksi olla siesta. Sitten lähdetään taas rannalle. Se on loma nyt.

perjantai 3. heinäkuuta 2015

Mitäs te taas söittekään ja arvonnan tulokset



Johtuukos se nyt siitä, että te ette lue vai ette syö ?

Statistiikan mukaan kävijöitä oli ainakin tuplasti verrattuna kyselyn vastauksiin, arvontaan osallistujia suhteessa vielä vähemmän. Sitä paremmat mahdollisuudet tietysti sitten olikin arvontaan osallistuneilla.

Ei pidetä teitä siis enää kauempaa jännityksessä. Elisa Kirjan yhteen äänikirja- tai e-kirjalataukseen oikeuttavan koodin voittivat itselleen

(1) Marja-Liisa :" Suklaata, pähkinöitä, hedelmiä.. monensorttista menee lukiessa!" 

(2) Jelena: "Korkeentaan purkkaa jauhan lukemisen aikana. :D Ja välillä hörppään vettä. :)"

Onnea voittajille. Koodi on jo lähetetty sähköpostilla!

Jo voittajien kommentitkin kertovat, että olemme erilaisia, mutta tässä vielä tarkempia kyselyn tuloksia.




Vain yksi vastaajista oli sitä mieltä, ettei kirjoja lukiessa saa syödä. Kaikki muut mussuttavat tyytyväisinä erilaisia herkkuja.

Suklaa sai itseoikeutetusti suurimman määrän ääniä. Se lieneekin se kaikkein perinteisin, myös itselläni.

Suolapalat ja voileivät saivat myöskin suosiota ja lasi viiniä sopinee seuraksi varsin hyvin. .

Noin muuten on tulos varsin odotettu, mutta hieman yllätyin tuosta kirjojen kanssa syömisen kieltämisen vähyydestä. Kyllä meillä kotona ainakin oli kovat ukaasit kirjojen kanssa syömisen suhteen. Vasta omassa huushollissa sitä on uskaltanut vähän löysätä sääntöjä. Onkohan tämä jokin uusi trendi vai ovatko blogilukijani vain normaalia enemmän syömiseen orientoituneita herkuttelija-lukijoita?


keskiviikko 1. heinäkuuta 2015

Testaa, testaa ja jotain japaniin viittaavaa





















Testaa, testaa... 

Isäntä on meidän huushollimme sushimestari ja muutenkin suuri japanilaisen ruoan ystävä. Hän on käynyt pari jotain kurssiakin. Ei siis ollut kahta kysymystäkään siitä, ottaisimmeko kokeiltavaksemme Saitaku-tuotteita, kun niitä tarjottiin. Tietysti kokeilemme!

Aikaa se vei näin kiireisenä alkukesänä, mutta hiljaa hyvä tulee. Tämä ateria oli tosi herkkua, vaikka sushit olivatkin "vääränlaisia", Ei nimittäin keritty/päästy sunnuntaina oikeaan (kala)kauppaan. Päätarkoituksena kuitenkin oli kokeilla riisiä, joten laitettiin silti toimeksi. "Excellent" sanoi toinen puoliskoni, kun kyselin kommentteja. Riisi on jo valmiiksi huuhdeltua, joten sen käyttö on normituotetta hivenen helpomaa. Lopputuloksena oli juuri sopivasti tarttuva herkku, jota sopi susheihin pyöritellä, eikä jyvääkään jäänyt myöskään kanan kaverina maistellusta. Oli se sen verran hyvän makuistakin.

Wasabi-majoneesia laitettin susheihin (ja äidin seuraavan päivän lounasleipiin). Hyvältä maistui. Tämä kokeilu oli siis varsin onnistunut. Kyselin oikein erikseen, mistä näitä tuotteita sitten saisi ostaa, ja hyvin varustelluista k-kaupoista. Täytynee siis pitää omatkin silmät auki ja vihjata tuohon naapurimarkettiinkin.


Mitäs pöyässä sitten oikein oli ? 

Kuten sanoin, olivat sushit vähintäänkin epäortodoksisia, mutta hyvin sopi kypsä nieriäkin riisin, kurkun ja wasabimajoneesin seuraksi. Tosin poikien tuomio oli aika julma, joten luulenpa meidän palaavan vähän perinteisempiin...

Riisin lisäksi, päivän herkuksi osoittautuivat kuitenkin seesamikasvikset. Kaikessa yksinkertaisuudessaan vaan paiskattiin pannulle pakastevihanneksia ja lopuksi tiputettiin sekaan vaaleita ja tummia seesaminsiemeniä sekä loraus seesamiöljyä (ja hitunen soijakastiketta). Ei ollenkaan hullumpaa. Hoisin-kastikkeessa uunikypsennetyt kanapalatkin katosivat vuoasta varsin nopeasti.

Eihän näillä ruokalajeilla ollut oikeasti paljon mitään tekemistä aidon japanilaisen ruoan kanssa (muuta kuin kaiketi nuo Saitaku-tuotteet), mutta tulihan puikoilla syödessä sentään jonkinlainen illuusio - ja vatsat täyttyivät.


Kiitokset Saitakulle tuotteista. Varmasti tulemme riisiä hankkimaan ihan omalla rahallakin.