perjantai 30. tammikuuta 2015

Isäntä kokkaa




... ja se on kyllä ihanaa. Sellainen työviikko on minulla takana, ettei kyllä energiaa olisi ollut kuin korkeintaan johonkin puolivalmiiseen. Sen sijaan sain jo töihin tekstarin, jossa lueteltiin menu :


Kylmäsavulohitoast
Maa-artisokka ja päärynäsalaattia fetalla ja parmankinkulla
Suklaamousse 
Juomana : Crémant d'Alsace Domaine Fernand Engel Brut Chardonnay


"Mihin sinä olet meitä viemässä syömään?", kysyin minä. 
Vastaus: "Olohuoneeseen..." 

Ja niin myös tehtiin... 




Tässä teille siis mielenkiintoinen ja herkullinen talvisalaatti. 

Pese pinaatinlehtiä. Pese ja pilko sokeriherneitä (niitä, joita voi syödä kokonaan) ohuiksi suikaleiksi. Leikkaa pari päärynää lohkoiksi. Paahda saksanpähkinöitä hetki. Leikkaa muutama maa-artisokka ohuiksi siivuiksi. Kypsennä maa-artisokan siivut pannussa oliiviöljyssä ja nosta vihreän salaatin päälle. Laita päärynälohkot parilapannulle paahtumaan. Levitä parmankinkkusiivuja päälle. Ripottele joukkoon fetapaloja. Nosta päälle päärynälohkoja ja ripottele päälle saksanpähkinötä. Ripottele joukkoon ohuita suikaleita salviaa

Meillä oli mukaan vielä balsamico-kastiketta, mutta sitä ei kyllä tarvittu. Salaatti katosi vauhdilla ihan näin. 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

Loskakakkua - Kakkuhaaste 5/52





"Kun tummasta suklaasta tulee mutakakkua, niin tuleeko valkosuklaasta loskakakkua?"

Tiedättekö?

Hyvää tämä kuitenkin oli, valkosuklaista ja mantelista. Juurikin sopivaa sunnuntai-iltapäivän herkuksi. Tästä saa voimia aloittaa uusi hektinen työviikko.

Kiireitä onkin tiedossa taas, ihan samaan tyyliin kuin aiemmatkin viikot tänä vuonna. Tällä viikolla yhtä työn alla olevaa projektia jo vähän vilauteltiin julkisuuteenkin. Pistäkääpä korvan taakse kaikki te, jotka myös Instagrammin puolella touhuilette.

Minutkin muuten löytää Instagrammin puolelta nyt eli minna_vuocho. Tervetuloa seuraan!

Mutta siis tämä kakku. Samasta kirjasta kuin aikaisemmatkin haastekakut, mutta jätin kuorrutuksen pois. Valkosuklaata valkosuklaan päälle kuulosti vähän äklöltä. Seuraan toki tarjottiin myös kermavaahtoa ja lisää hedelmiä niitä haluaville. Hyvin maistui.


Valkosuklaa-loskakakku

200g valkosuklaata
150g voita
4 kananmunaa
1,5dl tomusokeria
1 pussillinen (125g) mantelirouhetta
1,5dl mantelijauhetta

Sulata voi ja suklaa miedolla lämmöllä ja sekoita sekaisin. Anna vähän jäähtyä.

Vatkaa munat ja sokeri kevyesti, lisää mantelit ja lopuksi suklaaseos.

Laita irtopohjavuoan pohjalle leivinpaperia, voitele reunat kevyesti ja jauhota mantelijauheella.

Kaada kakkutaikina vuokaan ja kypsennä 150 asteessa 35-40 min. Kakku saa jäädä pikkuisen alikypsäksi - onhan kyseessä mutakakun sukulainen...

Koristele tomusokerilla ja hedelmäpaloilla. Meillä oli persikkaa ja pakastemustikoita.





sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Elämäni ensimmäinen raakakakku - kakkuhaaste 4/52


Jup, vuoden alkuun lupasin kokeilla raakakakkujen tekemistä ja samaan hengenvetoon myös leipoa kakut Kakkujen kuningattaret kirjasta. Nämä kaksi lupausta yhdistyvät mainiosti kyseisen kirjan ainoasta "tuorekakku"-kuningattaresta eli Sansibarin tuorekakusta. Tosin heti mieleen nousi kysymys terminologiasta - onko tuorekakku sama kuin raakakakku? Vai mitä niillä on eroa? 

Kakussa yhdistyvät aineet, joista suurimmasta osasta pidän kovastikin Kuivattuja taateleita ja viikunoita, manteleita, saksanpähkinöitä, kookosta ja päällä avokado-cashew seosta. Pitäisi siis maistua oikein hyvälle, eikös vain?

Eihän se pahalta maistukaan, mutta jotenkin... no.... oudolta. Taidan olla liian vanha enää muuttamaan makutottumuksiani, tai sitten vaan vahingossa pistin liikaa avokadoa. Ohjeessa kun luki avokadojen lukumäärä ja niistä tuleva hedelmälihan määrähän riippuu tietysti avokadon koosta. Joka tapauksessa, minulla oli kakkua maistellessa vähän sellainen olo kuin olisi levittänyt guacamolea lautaselle ja unohtanut ne ainekset, joiden lisukkeeksi se on tarkoitettu...

No, minähän en helposti masennu, joten eivät nämä raakakkukokeilut tähän lopu edes tältä vuodelta. Seuraavaksi vaan käytän vähän enemmän aikaa suunnitteluun ja selailen blogeja, joissa on viime aikoina esitelty toinen toistaan houkuttelevampia raakakakkuja.

Vinkkejä kellään sellaisesta, jolla lähtisi vähän kovemmankin sokerihampaan makeanhimo? 



lauantai 17. tammikuuta 2015

Katkarapusipsirätinää ja muuta melusaastetta



Syötiin siis katkarapusipsejä, poppadumeja, riisiä, satay-kastiketta, hoisin-lehtikaalia ja kanaa. Om, nom,nam ja sen sellaista.

Nuo katkarapusipsit ja poppadumit ovat hauskaa tavaraa. Ne ostetaan sellaisina läpikuultavina ohuina levyinä, pistetään kuumaan öljyyn ja poimitaan muutaman sekunnin kuluttua paisuneina, kipristyneinä ja herkullisen rapeina pois.

Minun piti tehdä teillekin esimerkiksi pieni video, mutta tuntuu olevan tässä huushollissa täysin ylivoimaista. "Äiti, äiti, äitiiiiiii....!! Kuului puolessa yrityksiä keskellä 5 sekunnin operaatiota. Lopuissa sitten kolmevuotias uhmaikäinen esittelee muuten vaan nopeaa reaktiokykyään (huuto) tai sitten isoveljet kavereineen onnistuvat ratkaisevalla hetkellä juoksemaan keittiön oven takaa (huutaen).  Noin kahdestakymmenestä videopätkästä löytyi vain yksi jotenkin käyttökelpoinen ja siinäkin alkaa konsertti viimeisellä sekunnilla. Jäin oikein ihmettelemään, onko meidän poppoo jotenkin erityisen äänekästä (tod.näk.) vai kuuluuko muilla yhtä pahaa melusaastetta KOKO AJAN?

Tässä se yksi ja ainoa - nopeita ovat, tuossa todiste. 


Sinänsä menu oli varsin sopiva perjantai-illan väsymystilaan. Tuota öljyssä kypsennystä lukuunottamatta mentiin helpolla. 

1) Satay-kastikkeen pikaohjeen näkee täältä

2) Basmati-riisi keitettiin tutulla ohjeella eli 1/3 riisiä, 2/3 kuumaa vettä, hyppysellinen suolaa. Laitetaan kannen alla pienellä lämmöllä poreilemaan, kunnes vesi on melkein imeytynyt (10-20min määristä riippuen) ja sitten vielä annetaan höyryn haihtua ilman kantta vajaat kymmenen minuuttia. Näin tulee sopivan tahmaista riisiä. 

3) Kanapalat vaan ruskistettiin pienessä öljyssä pannulla

4) Punasipuli ja lehtikaali kuullotettiin pannulla pienessä öljyssä ja lopuksi kaadettiin päälle hoisin-kastiketta. 

Siinä se. Kaveriksi sitten noita katkarapusipsejä, korianterinlehtiä ja poppadumeja... 


torstai 15. tammikuuta 2015

Virkistävän kirpakkaa pastaa



Pitäisi varmaan vähän paneutua. Valokuvaamiseen nimittäin. Näyttävät kaikki pastakuvat tässä blogissa aina ihan samanlaisilta. Pläjäys keskellä lautasta ja talven valo lampusta sinnepäin. Vaikka olen minä kuullut muidenkin valittavan pastan kuvaamisen vaikeutta, enkä minä ole, tai edes kuvittele olevani, millään lailla erityisen hyvä tässä hommassa. 

Joka tapauksessa, syötiin pastaan. Maistui hyvältä, sellaiselta pikkuisen kirpakalta ja suolaiselta. Kirpakkuutta toivat sitruuna ja selleri, suolaisuutta itse suolan lisäksi kaprikset. Varsin piristävä ruoka illaksi, jolloin kaikenlaista hommaa on aterian jälkeen vielä erinäisiksi hetkiksi. Eikä tämä ollut edes vaikeaa tai vienyt kauan aikaa. 


Tonnikalaista selleri-sitruunapastaa kapriksilla
(tämä nimi noin suurin piirtein summeeraa jo itse reseptin, mutta voitte toki varmuuden vuoksi jatkaa lukemista vielä alemmaksi) 

2 pientä punasipulia
1 sellerin varsi 
Tonnikalapurkki (MSC-certified) 
1 (bio)sitruunan kuori raastettunaja mehu puristettuna
pieni purkillinen kapriksia

pastaa ja juustoraastetta (Gruyère)

Laita pastavesi kiehumaan, suolaa se ja keitä pasta paketin ohjeen mukaan. 

Leikkaa sipuli suikaleiksi ja sellerin varsi pieniksi kuutioiksi. Ota sellerin lehdet talteen. Kuullota sipuli ja selleri pehmeiksi öljyssä pannulla. Lisää tonnikala, sitruunan kuori, kaprikset ja sitruunamehu. Kuumenna. 

Lisää pari pientä kauhallista pastan keitinvettä kastikkeeseen. Valuta pasta ja sekoita kastikkeeseen. Tarjoile heti. Ripottele lautasella pastan päälle sellerinlehtiä ja taasta juustoa. 


sunnuntai 11. tammikuuta 2015

Höyrytetyt kookosleivät eli sisälukutaito hakusessa


Jottei elämä menisi ihan kakuiksi...

Neljäs kerta toden sanoo. Olin jo kirjoittamassa ärsyyntynyttä blogikirjoitusta aiheesta: "Miksi leivät eivät nouse", kun tulin lukeneeksi ylöskirjoittamani perusreseptin vielä kertaalleen. "Laita leivinjauhe, ruokasooda ja HIIVA taikinaan". Joopa joo, olin onnistuneesti lukenut reseptin ainakin 10 kertaa siinä ihmetellessäni ja onnistunut hyppäämään hiivan yli sekä aineslistassa että reseptissä. Jep,jep... Edelleenkin kuitenkin ihmettelen, miksi taikinaan laitetaan kaikkia kolmea nostatusainetta?

Osaisiko joku viisaampi kertoa, onko nostatusaineiden yhdistelmällä jokin oikea funktiokin? 

Tällä kertaa sitten tein oikeasti Jamie Oliverilta bongatun perusohjeen tapaan. Vähän mukaellen - tietysti. Lopputulos oli aivan toisenlainen, kun muistin hiivan. Nyt voimme unohtaa ne kolme edellistä testikertaa, joista kahdella kerralla tuli ihan syötäviä ja yhdellä suoraan bioroskikseen päätyviä versioita.

Tarkoituksena siis on saada ihanan pehmeitä ja höttöisiä leipiä täytettäväksi kunkin oman makunsa mukaan valitsemilla herkuilla. Teimme leivät tällä kertaa kookosmaitoon ja jauhoista kolmannes oli spelttiä. Hyvää tuli.

Tämä on ihan huippuresepti siinäkin mielessä, että leipien kypsennykseen ei tarvita uunia. Me käytimme höyrykeitintä, mutta tokihan kypsennys onnistuu myös pannulla sellaisen höyrytyskorin avulla. Niitä saa ostettua etnokaupoista suhteellisen edullisesti. Pidetään siis muistissa kesän mökki- ja leirintäaluekokkailuja silmällä pitäen...



Höyrytetyt kookosleivät lohitäytteellä

1 tlk kookosmaitoa (4dl nestettä)
600g vaaleita jauhoja (200g spelttiä ja 400g vehnää)
50g voita (laktoositonta) - ensi kerralla koitan korvata öljyllä
1rkl sokeria
1pss kuivahiivaa
1 runsas tl leivinjauhetta
1 runsas tl ruokasoodaa

Täytteeksi:
porkkanasuikaleita, kurkkusuikaleita, sipulia, punakaalisuikaleita
yrttejä (minttua)
ituja

Lohta pieniksi paloiksi leikattuna
spelttitalkkunajauhoja (mausta sumakilla, suolalla, pippurilla - eli makusi mukaan)

Sipulia, valkosipulinkynsiä ja lehtikaalisuikaleita

Hastikkeiksi Hoisin-kastiketta (valmis purkki), jugurttia, wasabia jne... mitä mieli tekee ja suu hyväksi maistaa


Sitten hommiin: 

Sekoita leipäainekset taikinaksi ja vaivaa kymmenisen minuuttia. Lisää joukkoon vettä, jos on liian kuivaa. Nostata liinan alla tunnin verran. Vaivaa taikinaa hetki ja leikkaa taikinapalloiksi. Jätä odottamaan vielä peitettynä tunniksi.

Kauli taikinapallot littanoiksi ympyröiksi ja taita puolikuiksi. Asettele puolikuut leivinpaperipalojen päälle ja nostele yhteen kerrokseen höyrykeittimeen. Höyrytä 15min. per erä ja nosta pöytään samantien.

Odotellessasi ensimmäisten leipäerien kypsymistä. Leikkaa kasvikset valmiiksi suikaleiksi. Sekoittele lohipalat maustetuissa talkkunajouhoissa ja paista ne oliivyöljyssä pannulla pinnalta rapeiksi.

Kuullota lehtikaaliseosta varten sipulia öljyssä pannulla muutaman minuutin ajan, lisää valkosipuli ja lehtikaali ja sekoittele hetki eli niin kauan, että kaali on kuumentunut. Ripottele joukkoon hiukan suolaa ja pippuria.

Anna jokaisen avata leipänsä ja täyttää se haluamillaan herkuilla.

Taikinasta tuli meillä 30-40 leipää, joista jäi melkein puolet vielä seuraavaa ateriaa varten. Syöjiä oli kaksi aikuista, kaksi melkein teiniä ja yksi 3v pikkumies, joka kyllä söi leipiä yhtä monta kuin äitinsä (eli 2)

lauantai 10. tammikuuta 2015

Kakkuhaaste 3/52 - vähän voinen mokkakakku

Kakkuhaaste etenee ennalta arvioitua nopeammin. Nyt mennään jo Kakkujen kuningattaret kirjan kolmannessa kakussa. Tahtia pitänee vähän hidastaa seuraavien viikkojen aikana, etteivät kilot kerry vielä nopeammin. Tässä kuitenkin viimeisin tekele.

Minun teki mieli kahvia ja jotain makeaa eli mokkakakku oli varsin luonteva valinta kolmanneksi haastekakuksi. Kahvia kakussa onkin paljon, eikä se ole ollenkaan liian makea. Kakussa myös "tapahtuu" kaikenlaista eli erikseen tehtäviä osia on suhteellisen paljon. Hitusen työläänä siis pidin tämän kakun tekemistä.

Pohja on mielenkiintoinen. Siinä on sekä tavallinen kakkupohja että marenkilevy. Kakun täytteenä on kahvikiisseli, jota ainakin minä olisin voinut syödä tyytyväisenä ihan sellaisenaan. Kuorrutukseksi tehtiin keltuaisilla paksunnettu kahvivanukas sekoitettuna voihin. Kokonaisuudessaan siis varsin lupaavan kuuloinen kakkujen kuningatar, mutta jotain jäi puuttumaan, tai pikemminkin - oli liikaa.

Kakkunautinnon kompastuskiveksi osoittautui kuorrutus. Joko minä laitoin sitä liian paksulti tai sitten ollaan nykyään totuttu vähemmän rasvaisiin herkkuihin, mutta yksimielinen tuomio perheeltä oli: "Liian voinen". Sinänsä hassua, kun kuitenkin voikreemi kelpaa muffinssien kuorrutteena oikein hyvin. Ehkä tämäkin olisi kaivannut sitä sokeria vielä enemmän.
Myös marenkipohja, josta itse ihan pidin, sai jälkikasvulta päälleen epämääräisiä mutinoita.

Että sellainen tuomio tälle kakulle. Huomenna kokeillaan vielä vahvan kahvikupillisen seuraksi, johon tämä lienee omiaan. Mokkahammasta kyllä kolottaisi vielä ja kirjassa onkin ainakin yksi samantyylinen ohje.

Koristeiksi en tullut hankkineeksi tuoreita kukkia, eikä niitä kaupassa taida juuri olla tarjollakaan tähän vuodenaikaan. Toto kuitenkin nautti taiteilijanroolistaan ihan noilla lähimarketista löytyvillä Dr. Oetkerin vohvelikukilla. Niihin olen oikeasti tykästynyt.

Kakku nro 2 täällä

tiistai 6. tammikuuta 2015

Kakkua kunkulle - 2/52


Tuossa taannoin pohdiskelin 2015 kakkuhaastetta ja päätin leipoa Kakkujen kuningattaret-kirjan kakut läpi jollain aikavälillä. Kakku viikossa kuulostaa toki vähän hurjalta tahdilta, mutta vuosi on nyt alkanut kovin kakkuisasti. Ollaan päädytty jo kakkuun nro 2 eli Kuninkaiden kakkuun.

Tämä onkin perinteiden loppiaiskakku, jota meillä on tarjottu vuodesta toiseen. Ranskassa kakkua tarjotaan aina loppiaisena Itämaan tietäjien eli kuninkaiden muistoksi. Kakkuun piilotetaan "fève" eli sattuma. Alunperin se oli kova papu, sitten manteli tai tarkoitusta varten erityisesti valmistettu pieni esine. Meillä hampaitaan saa tänä vuonna varoa sokerilla kuorrutetun mantelin eli dragéen etsinnässä. Fèven itselleen saanut onnekas kruunataan paperi- tai foliokruunulla päivän kuninkaaksi tai kuningattareksi.

Taktikointi ei muuten auta kuninkaaksi kaipaavia, sillä palat leikkaa isäntä ja pöydän nuorin siirtyy pöydän alle jakajaksi. Hän nimeää syöjän kullekin isännän epäjärjestyksessä nostamalle palalle.

"Kenelle tämä pala kuuluu?" 
"Minulle..."


Kuninkaiden kakku

Kakun pohja ja kansi tehdään voitakinasta tai lehtitaikinasta. Minä ostin valmiina kaupan pakastealtaasta.

Täyte on frangipaania eli mantelimassan, kananmunan, voin ja sokerin kuohkeaksi sekoitettua seosta.

Meillä tykätään sellaisesta paksusti täytetystä kakusta, joten määrät ovat sen mukaiset.

Peruspiirakkavuokaan laitetaan :

  • 200g mantelijauhetta 
  • 140g sokeria
  • 3 kevyesti vatkattua kananmunaa
  • 100g voita 
  • loraus Marsalaa tai mantelilikööriä tai rommia tai mitä nyt sattuu mieli tekemään. Meillä se on aina Marsalaa 

Tosin, kun leipoo kolmevuotiaan kanssa eivät määrät aina ihan täsmää.... mantelijauhetta taisi lipsahtaa vähän runsaammin, mutta hyvältä maistui.

Taikinasta leikataan kakulle pohja ja reunat vuokaan. Täyte levitetään pohjalle. Sitten vaan laitetaan taikinakansi päälle ja koristellaan taikinakuvioilla. Pistellään muutama reikä..

Toiset haluavat voidella munaseoksella kiiltävän pinnan saamiseksi. Meillä sivellään yleensä vaan voilla ja haetaan rustiikinpaa pintaa.

Paistetaan uunissa 220 asteessa, kunnes pinta on kauniin ruskea (n.30-40min).


sunnuntai 4. tammikuuta 2015

Salaattikupit thai-tyyliin


Joulunajan mässäilyn päätteeksi alkaa tehdä mieli jotain pirteän itämaista. Samalla pitää tyhjentää mahdollisia loppuja, kuten nyt meillä porkkanoita ja possun jauhelihaa.  Niistä saa helposti vaikka näitä thaityylisiä salaattikuppeja. Alunperin täyte kääritään kananmunasta pannulla paistettuihin verkkoihin nyyteiksi, mutta askartelu ei nyt innostanut. Enkä sitä paitsi ole koskaan oikein onnistunut noita nyyttejä saamaan oikein pysymään koossakaan. Salaatilla siis.

Sekin tuli näitä syödessä huomattua, että annoskoot ovat joulunaikaan kasvaneet jokaisella. Yllättyikö kukaan? Tietysti kyltymättömyyttä selittää osin myös kuppien herkullisuus.


Salaattikupit thai-tyyliin

3 porkkanaa raastettuna
Ituja tai muita haluamiasi kasviksia
korianterinippu
2 sydänsalaattia

pari kourallista maapähkinöitä

4 valkosipulin kynttä
korianterinipun varret silputtuna (alkuperäisessä ohjeessa korianterinjuurta, mutta toimii näinkin)
1tl jauhettua valkopippuria
1/2tl suolaa
2,5dl possun jauhelihaa
2dl eli pieni paketti kypsiä katkarapuja, mutta mieluiten raakoja, jos niitä löytyy
1 sipuli viipaloituna
3 rkl kalakastiketta
3rkl fariinisokeria

Kastike (sama kuin rullissa)
Kalakastiketta 1/4
lime mehua ja limen kuorta 1/4
fariinisokeria (tai palmusokeria) 1/4
öljyä 1/4
chiliä silputtuna
valkosipulia silputtuna
kevätsipulia silputtuna
korianteria silputtun

Sekoita kastike, paahda maapähkinät ja valmista sitten liha.

Murskaa valkosipuli, korianterinvarret, valkopippuri ja suola huhmareessa tahnamaiseksi. Kuumenna tahnaa pannulla öljyssä minuutin verran. Lisää possu ja sipuli (sekä raa'at katkaravut silputtuina, jos niitä on). Ruskista ja kypsennä hiljalleen sekoittaen, kunnes kypsää.

Kaada joukkoon kalakastike, sokeri ja 1/2dl murskattuja paahdettuja maapähkinöitä. Sekoita ja maista. Mikäli käytät kypsiä katkarapuja, niin silppua ne pieneksi ja lisää vasta lopuksi. Kuumenna nopeasti.

Irrota salaatinlehdet toisistaan ja huuhtele ne. Kuivaa salaattilingolla tai keittiöpyyhkeellä painelemalla.

Raasta porkkanat. Pese ja raasta tarvittaessa muut haluamasi kasvikset. Meillä oli tarkoituksena nimenomaan tyhjentää jääkaappia, joten ei ostettu kuin salaatti. Porkkanoita sattui olemaan valmiina.

Laita pohjalle lihaa salaattikuppeihin. Ripottele päälle porkkanaraastetta ja maapähkinöitä sekä korianterinlehtiä. Valuta päälle kastiketta ja koita syödä tuhrimatta.


lauantai 3. tammikuuta 2015

Pieleen meni, mutta hyvältä maistuu

Taas! Minulla on tämän Vera Jordanovan leipäreseptin kanssa lieviä vaikeuksia. Ensimmäisellä kerralla tuli testattua ohjeen mukaista patakypsennysmetodia, mikä kyllä tällä kertaa vahvisti omaa näkemystäni siitä, että padan pitää olla kuumentunut samalla kuin uunikin ennen kuin taikina siihen kaadetaan. Kylmään pataan laittamalla (jauhotuksista huolimatta) ainakin minä sain aikaiseksi vain pohjasta palasina kaavittavan, tiukkaan takertuneen leivän. Hyvää se oli maultaan silloinkin, mutta hermoparkojani säästääkseni päätin tehdä jatkossa oman tapani mukaan.

Tällä kerralla siis pistettiin taikina suoraan tulikuumaan pataan ja leipä irtosi kyllä kauniisti. Jostain syystä vain taikinaa oli perus-Kokkipataan liikaa ja leipä painautui reunoja ja kantta vasten enemmänkin tuollaiseksi Panettonen näköiseksi leivonnaiseksi. Maku on edelleen hyvä, mutta hiukan nauratti tuo rustiikiksi tarkoitettu leipä-kakku. Taas opittiin. Isompi pata kehiin ensi kerralla, tai kypsennys kahdessa erässä.

No, eikös Panettone ole nimenomaan joululeivonnainen? Tämä viikunoilla ja pähkinöillä höystetty leipä sopii siis hyvin loppuvuoden juhlien ajankohtaan ihan tällaisenakin. Leivästä kolmanteen muuten...Ihan vinkkinä, että karpalotkin maustavat leivän ihanasti. Sellainenkin tuli tehtyä tuossa pyhien aikana.


Viikuna-hasselpähkinäleipä padasta 
Inspiraatio Vera Jordanovan kirjasta ja muutokset reseptiin kaapista löytyneiden ainesten ja oman tarkkaamattomuuden (lue: unohdin lukea reseptin kokonaan) mukaan

Paketillinen kuivattuja viikunoita
kaksi kourallista hasselpähkinöitä
7-8dl vehnäjauhoja
3 1/2 dl sämpyläjauhosekoitusta
1rkl fariinisokeria
2tl suolaa
pussi kuivahiivaa
2 1/2dl lämmintä viikunoiden liotusvettä
2 1/2 dl maustamatonta jugurttia
4 rkl hunajaa
1 rkl oliiviöljyä

Kaada kiehuvaa vettä viikunoiden päälle ja jätä ne likoamaan kymmeneksi minuutiksi.
Sekoita pilkotut hasselpähkinät, jauhot, sokeri, suola ja hiiva keskenään. Sekoita toiseen kulhoon vesi, jugurtti, hunaja ja oliiviöljy.
Yhdistä ainekset ja vaivaa 10 minuuttia joustavaksi taikinaksi. Sekoita joukkoon viikunat hyvin vaivaten.

Kohota lämpimässä paikassa tunnin verran. Poksauta nyrkillä "ilmat pihalle" ja nostata vielä tunnin verran. Laita uuni lämpiämään 250 asteeseen ja laita pata uuniin samalla.

Kun uuni on lämmin, laita leipätaikina pataan ja kansi päälle. Kypsennä uunissa 25min ja ota sitten kansi pois. Anna vielä kypsyä 10-15min, että pinta ruskistuu.

Kumoa padasta pois ja anna jäähtyä. Maistuu herkulta erilaisten pateiden kanssa tai juuston ja hillon kera.

perjantai 2. tammikuuta 2015

Lemon Curd

Tää on sit addiktoivaa ja sitä voi käyttää ihan missä vaan. Yritän rajoittaa itselläni vain erityistilanteisiin, mutta aika monta kertaa tulee vuodessa tehtyä. Se kun on kaiken lisäksi vielä helppoakin.
Viimeksi maustettiin Pavlovaa, tänään illalla pistetään kerman höysteeksi hedelmäsalaatin päälle. Loppuja sitten keksin mausteeksi, tai paahtoleivälle.

Lemon Curd eli sitruunakreemi

6 kananmunan keltuaista
1dl sokeria
1dl hillosokeria
1 sitruunan kuori ja 1dl sitruunamehua
100g voita

Sekoita muut ainekset kuin voi kattilassa. Kuumenna miedolla lämmöllä, kunnes seos saostuu. Nosta pois liedeltä ja vatkaa joukkoon voi pieninä paloina. Pistä purkkiin ja jäähdytä. Jähmettyy kyllä seuraavaan päivään mennessä jääkaapissa.


torstai 1. tammikuuta 2015

Kakkuisa haastevuosi?


KAKKUISAA VUOTTA 2015!

Uusi vuosi juhlittiin rauhallisesti perheen kanssa, perinneherkuista nauttien. Kun ei jouluna syöty kalkkunaa niin sellainen piti paistaa uutta vuotta varten. Koko menu näytti seuraavanlaiselta. 

Ankanmaksapatée ja viikunahillo
Viikuna-hasselpähkinäleipä
Vihreää salaattia 


Uunikalkkuna ja rapsakat perunat
Encore-porkkanat 


Kiwi-mustikka kreemipavlova 


Juomina : Vouvray ja Château Bouscassé 2003 (Madiran)


Vuoden lopuksi (ja uuden aluksi) tulin myös hankkineeksi kirja-alesta jo kauan himoamani Kakkujen kuningattaret -kirjan. Siinä on 52 toinen toistaan houkuttelevampaa kakkureseptiä, eli kakku per viikko. Arvannette, mihin päädyin?

Ei, en aio haastaa itseäni tekemään vuonna 2015 kakkua viikossa. Itse asiassa isäntä kielsi sen. Edellisestä kakkuinnostuksestani kuulemma on vieläkin muutama sentti ylimääräistä jäljellä hänen vyötäröllään. Voisin kuitenkin leipoa kirjan läpi - jollain aikataululla - vähän toki aina kakkuja soveltaen oman maun ja tilanteen mukaan.

Hansikas läiskähti poskelle - haaste on heitetty

Yhden asian tosin lupaan vuodeksi 2015 kakkuihin liittyen. Blogeissa on näkynyt toinen toistaan hienompia ja houkuttelevampia raaka-kakkuja. Minunkin on ihan pakko kokeilla.



Haaste alkaa tehokkaasti. Ensimmäinen kakku on jo leivottu. Tosin omalla tavalla. Minun suosikkini pavlovasta on sitruunakreemillä höystetty, kiwillä ja mustikoilla koristeltu marenki-kermaherkku. Pavlovassa parasta onkin se, että siitä saa helposti jokainen oman makunsa mukainen. Sen kun vaan heittää päälle omat suosikkinsa. 

Pavlova - pohja

6 valkuaista
ripaus suolaa 
300g sokeria
2rkl Maizenaa
1rkl valkoviinietikkaa 

Vatkaa valkuaiset ja suola pehmeäksi vaahdoksi, lisää vähitellen sokeri ja vatkaa valkuaisvaahto kovaksi ja kiiltäväksi. Sekoita lopuksi nopeasti joukkoon Maizena ja etikka. 

Levitä marenki leivinpaperille haluamaasi muotoon. 

Kypsennä 140 asteessa puolisen tuntia ja laske sitten lämpötila vähän yli sataan. Anna vielä kypsyä noin tunnin verran. 
Nämä paistolämpötilat vaihtelevat vähän ohjeesta riippen. Kirjassa käsketään paistamaan ensin 125 asteessa puoli tuntia ja sitten 100 asteessa 1,5h. Molemmilla varmaan onnistuu. Pienemmällä lämpötilalla on sisällä varmaan enemmän pehmeää ja sitkoista marenkia... 

Anna pohjan jäähtyä ja koristele se sittä haluamallasi määrällä kermavaahtoa, hedelmiä, marjoja, suklaata, kastikkeita ja mitä nyt mieli tekee. Itse ripottelin kerman sekaan sitruunakreemiä eli lemon curdia ja kiwi-paloja ja mustikoita. Päälle sitten vielä tummaa suklaata.