torstai 15. tammikuuta 2015

Virkistävän kirpakkaa pastaa



Pitäisi varmaan vähän paneutua. Valokuvaamiseen nimittäin. Näyttävät kaikki pastakuvat tässä blogissa aina ihan samanlaisilta. Pläjäys keskellä lautasta ja talven valo lampusta sinnepäin. Vaikka olen minä kuullut muidenkin valittavan pastan kuvaamisen vaikeutta, enkä minä ole, tai edes kuvittele olevani, millään lailla erityisen hyvä tässä hommassa. 

Joka tapauksessa, syötiin pastaan. Maistui hyvältä, sellaiselta pikkuisen kirpakalta ja suolaiselta. Kirpakkuutta toivat sitruuna ja selleri, suolaisuutta itse suolan lisäksi kaprikset. Varsin piristävä ruoka illaksi, jolloin kaikenlaista hommaa on aterian jälkeen vielä erinäisiksi hetkiksi. Eikä tämä ollut edes vaikeaa tai vienyt kauan aikaa. 


Tonnikalaista selleri-sitruunapastaa kapriksilla
(tämä nimi noin suurin piirtein summeeraa jo itse reseptin, mutta voitte toki varmuuden vuoksi jatkaa lukemista vielä alemmaksi) 

2 pientä punasipulia
1 sellerin varsi 
Tonnikalapurkki (MSC-certified) 
1 (bio)sitruunan kuori raastettunaja mehu puristettuna
pieni purkillinen kapriksia

pastaa ja juustoraastetta (Gruyère)

Laita pastavesi kiehumaan, suolaa se ja keitä pasta paketin ohjeen mukaan. 

Leikkaa sipuli suikaleiksi ja sellerin varsi pieniksi kuutioiksi. Ota sellerin lehdet talteen. Kuullota sipuli ja selleri pehmeiksi öljyssä pannulla. Lisää tonnikala, sitruunan kuori, kaprikset ja sitruunamehu. Kuumenna. 

Lisää pari pientä kauhallista pastan keitinvettä kastikkeeseen. Valuta pasta ja sekoita kastikkeeseen. Tarjoile heti. Ripottele lautasella pastan päälle sellerinlehtiä ja taasta juustoa. 


4 kommenttia:

  1. Minäkin tykkään kirpeistä sitruunaisista pastoista, joten tämä varmasti maistuisi.

    VastaaPoista
  2. Kirpeät pastat on ihania :) enpä ole koskaan laittanut varsiselleriä pastaan, täytyy kokeilla sitäkin, etenkin kun minulla on hieman ennakkoasenteita lämmitettyä selleriä kohtaan. Joskus täytyy liikkua pois mukavuusalueelta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Selleri on tosiaan aika omanlaisensa. Siihenkin pitää vähän oppia. En ollut minäkään varsinaisesti siihen ihastunut vielä muutama vuosi sitten, mutta nyt kyllä menee. Tai sitten se on ikäkysymys...

      Poista

Ilahdun aina kommenteista!