tiistai 30. elokuuta 2016

Erävoitto kaurapuurokammoisista

Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen). 



Viimeisiä lomapäiviä viedään eikä kesästäkään ole enää tietoakaan. Myrskyää ja vettä valuu niskaan heti, kun uskaltautuu ovesta ulos. Lohturuokaa siis kaivataan, vaikka kokkausjumi on pahimmillaan (edelleen).

Onneksi on ruokablogit. Teki mieli jotain lämmintä aamupalaksi ja muistin parikin Baked Oats reseptiä blogikierrokselta. ( Veera R & Sweet Food of Mine ). Kaura leivonnaisissa on aina hyvää, joten ei kun testiin. Mentiin tuolla maitoversiolla, johon ainekset löytyivät valmiina kotoa.

Unohdin vain yhden seikan. Meillä ollaan pahemman kerran kaurapuurokammoisia. Leivonnaiset rapsakalla kauralla ovat yksi asia, kauraryynit maidossa uunissa kypsennettyinä ovat edelleen kaurapuuroa, vaikkakin paistettuna.

Keskimmäinen söi vähän, vaikka meni mökeltämiseksi. Kuopus vilkaisi ja lähti päiväkotiin. Esikoinen taas:

"Mä en tykkää kaurapuurosta" 
"Ei tämä ole kaurapuuroa! Baked Oats!"
Halveksiva katse teiniltä (tiedättehän, silleen toinen kulma kohollaan ja suu vinossa) 
"Kaurapuuro maistuu samalta englanniksikin"




Myönnetään, en ole minäkään syönyt koskaan kaurapuuroa. En edes lapsena. Urheasti lisäsin tähänkin marjoja ja söin - vähän - Ei se nyt varsinaisesti pahaa ollut, mutta edelleen kaurapuuromaista.

Pistin melkein täysinäisen uunivuoan jääkaappiin ja ryhdyin miettimään. Miksi ihmeessä meillä ei kaurapuuro uppoa, vaikka muotokin muuttuisi?Sehän olisi terveellistä, edullistakin! Eikä reseptissä tosiaankaan ollut mitään vikaa, vaan tuonhan pitäisi olla suorastaan himoa aiheuttavaa herkkua. Siitä todistavat kaikki ne vastaavat reseptit ja hehkutukset, joita netti on pullollaan.

Päättelin syyn olevan rakenteessa. Se pehmeän tahmea ja venyvä massa vain jää meillä suuhun mökeltämään eikä mene alas millään.


Vaan mitäs jos... 

Seuraavana aamuna uusi yritys.

Tekniikka: köyhät ritarit 
Raaka-aine: kaurapaistosjämät 

Siivutin jääkaapissa kiinteytyneen kaurapaistoksen ja paistoin puolet voissa pannulla rapsakoiksi.

Johan alkoi lyyti kirjoittamaan. Olisi varmaan uponnut ihan jugurtin kanssakin, mutta varmistin asian vaniljakastikkeella (kai sitä nyt joskus, kun äiti on lomalla...) ja vadelmilla.

Keskimmäinen söi hyvällä halulla, kuopus söi hyvällä halulla, sikoinen, no, hän myönsi sen varmasti olevan hyvää, muttei kuulemma ollut nälkä.

Äiti söi kahden edestä ja hykerteli tyytyväisenä, kun sai vuoasta jämät pois ennen bioroskisuhkaa.


Onhan nyt sentään hävikkiviikkokin. 



8 kommenttia:

  1. Varmaan hyvää, meillä kyllä uppoaa ihan kunnon kaurapuurokin, joka aamulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tajua, miten meillä voivat kaikki olla näin kaurapuurokammoisia. Kaipa se on minun vikani, kun olen tartuttanut - tai sitten se on geeneissä.

      Poista
  2. Tuollainen on niin herkkkua.Lähetä vähän sitä myrskyä tänne,auringonpaiste ja helle alkaa jo niin kyllästyttämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saat ihan mielellään osan tuosta myrskystä. Meillä mies tutkailee jo taloja Etelä-Ranskasta, kun tää ilmasto on kuulemma ihan mahdoton. Sielläkin helle vaan jatkuu...

      Poista
  3. En ehkä kammoinen ole, mutta en vaan saa aikaiseksi keittää...Aina kun anoppi on kylässä, silloin syödään joka aamu, mutta toisen keittämänä se maistuukin paremmalta! Nerokas keksintö ja varmasti maistuisivat nuo kauraritarit kenelle tahansa : )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläkin mummin keittämä puuro kelpaa pojille, kunhan ei ole paria aamua enempää... Tosin keskimmäinen tuossa mainitsi syövänsä sitä lähinnä mummin mieliksi. En oikein ymmärrä, mistä tuo kammo on meille pesiytynyt, mutta ainakin sen poistaminen on näköjään suhteellisen työlästä.

      Poista
  4. Haha toi sun teinin kommentti! Baked oats on täälläkin to do -listalla!

    VastaaPoista

Ilahdun aina kommenteista!