sunnuntai 30. elokuuta 2015

Marrakesh Madness eli sunnuntaibrunssi Sandrossa

Isännän syntymäpäivä oli ja meni keskellä kiireistä viikkoa. Lauantaina hän kävi juoksemassa Helsinki Midnight Runissa, mutta sunnuntaina oli hyvä hetki koko perheen brunssille. Tällä kertaa paikaksi valikoitui Sandro, jossa hän oli jo jokin aika sitten käynyt työporukan kanssa jo paikan korkkaamassa. Emme menneet siihen oikeaan, alkuperäiseen, vaan tyydyimme Tehtaankadun kopioon. Joku minulle väitti sen olevan alkuperäistä huonompi, mutta kun emme siellä ole koskaan käyneet, niin saatoimme lähteä ns. puhtaalta pöydältä.

Olimme ajoissa, joten ehdimme noutopöytään ennen suurempaa ruuhkaa. Koska meillä ei koskaan kestä syöminen tuntia kauempaa (lue: kuopus ei istu paikoillaan sen kauempaa edes puhelimen pelien voimalla) niin toinen vaihtoehto olisi ollut tulla paikalle vasta puoli yhdeltä kahdentoista kattaukseen. Silloin välttäisi alkuryysiksen. Kunhan se siitä tasaantui, niin notkuvan buffetpöydän ympärillä oli tilaa mietiskellä ja valikoida. Lisäksi pöytä pidettiin koko ajan täyden ja houkuttelevan näköisena, mikä ei suinkaa ole aina itsestäänselvyys buffettien kohdalla. Herkkuja riitti ja valinnanvaraa oli runsaasti.


Ruoka oli Pohjois-Afrikkalaisittain maustettua, mutta ei mitenkään ylenpalttisen vahvaa. Salaatteja, tahnoja ja kaikenlaisia marinoituja kasviksia oli tarjolla reippaasti. Me pidimme erityisesti reippaasti maustetusta hummuksesta ja raikkaista kesäkurpitsasiivuista. Myös melonisiivut tekivät kauppansa meidän pöydässämme, samoin kuin ihanan keltaiseksi sahramilla (?) värjätty leipä. Myös vihreä munakaspaistos oli herkullista. Samoin kuin moni muu maistuva ruokalaji. Punajuuri-appelsiinishotti ja kurkku-inkiväärishotti olivat mielenkiintoisia - hyviä, mutta mielenkiintoisia.

Suurimman suosion meidän pöydässämme sai kuitenkin jälkiruokabuffetti, jonka kakkuihin seurueemme teki suurehkon loven. Hauskasti niiden kohdalla suosikit jakautuivat perheen kesken. Isäntä tykkäsi erityisesti mantelisista pikkuleivistä. Pojat söivät mahtipalat vaniljakiisselillä täytettyä piirakkaa. Minä taas tykästyin erityisesti vegaanisen kakkupalan makuun - olikohan se peräti raaka-kakkua? Ainakin koostumukseltaan saattoi hyvinkin viirata vähän sinne suuntaan. Siinä oli sellainen mielenkiintoisen mieto pähkinäinen ja samalla täyteläinen maku. Suutuntumaltaan karkean hiekkainen massa muuttui kielenpäällä makeaksi tahnaksi. Nam.

Kukaan ei tosiaankaan jäänyt meidän porukastamme tällä tarjonnalla nälkäiseksi. Hieman mutistiin alkutrafiikin aikana selän takana ahtaassa välissä kulkevasta porukasta. Varsinkin pöydän päähän päätynyt esikoinen tunsi olevansa vähän tiellä. Muutenkin oli tilaa suht vähän ja paikka tupaten täynnä. Tunnelma oli kuitenkin mukavan rento ja alun ahtauden tunteen jälkeen tilaan tottui. Onneksi sentään taustamusiikki osattiin pitää niin hiljaisena, että pääasiassa kuului vain puheensorinaa. Sen verran kova ääni tuli siitäkin, että korvissa tuntui hieman soivan kotiinpäästyä. (Ei, takapenkkiläiset olivat kotimatkalla yllättävän hiljaisia - heitä ei voi tällä kertaa syyttää). Ruokailijat näyttivät olevan aika nuorta sukupolvea. Me olimme melkein molemmista ääripäistä ikäjanaa. Vanhemmat nestoreita ja lapset sitten nuorimpia. Muita lapsia ei paikassa näkynyt laisinkaan, mikä ainakin osittain johtunee mausteisesta ruoasta, vaikka meillä kyllä nuorimmaista lukuunottamatta löysivät lapsetkin vatsantäytettä. Rattailla en kuitenkaan tuonne edes yrittäisi.

Kaikkiaan Sandron brunssi oli miellyttävä kokemus, jonka voisin hyvinkin kuvitella uusivani. Ehkä kuitenkin seuraavaksi pääasiassa aikuisten seurassa. Lapsiin ei selvästi taidettu olla totuttu palvelun puolellakaan, esikoinen olisi suoraan saanut eteensä kuohuviinilasillisen, jollei äiti olisi puuttunut asiaan mainitsemalla (toki isokokoisen) pojan todellisen iän  (12v) ja pyytänyt tilalle Pommacia. Sinänsä palvelu oli toki ystävällistä ja alun ruuhkan jälkeen myös tehokasta.  Suuhun jäi mukava maku.

+ monenlaisia herkkuja vaihtelevalla makuskaalalla, kaikki löysivät syötävää
+ ihanan monipuolinen ja houkutteleva jälkiruokavalikoima
+ makea minttutee
+ ystävällinen palvelu
- hieman ahtaasti asetellut pöydät
- ilmastoinnin puute - lämpimällä kelillä oli sisällä tosi kuuma ja miltei tukala olla


2 kommenttia:

  1. kuulostaa hyvältä(kesällä ajattelin mennä kokeilemaan mutta veljeni sanoi ettei se buffet niin erikoisen hyvä ole,joten en mennytkään) Mutta voisin kyllä mennä sitten kun olen taas Helsingissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuolla nälkä lähti. Riippuu toki aina vähän siitäkin, millaista ruokaa haluaa ja mistä tykkää :-)

      Poista

Ilahdun aina kommenteista!