Lempparien lemppari eli savupaprikajauhe

Onko teillä jokin sellainen mauste (tai maku), johon huomaatte palaavanne uudelleen ja uudelleen? 

Minulla on sellaisia selkeitä kausia. Osin ne riippuvat vuodenajasta ja sesongista tai vastaan osuvista aineksista. Sitten on niitä, jotka kulkevat mukana vuodesta ja ruoasta toiseen.

Jälkimmäisiä edustaa savustettu paprikajauhe. Siitä lähtien, kun sitä muutama vuosi sitten ensi kertaa maistoin, on kotona ollut vähintään purkki kaapissa, eikä se siellä pääse vanhenemaan. Itse asiassa tungen sitä ehkä vähän turhankin ahkerasti joka paikkaan.

Meidän suosikkimme on tuo dulce eli makeampi ja vähemmän tulinen. Hot on ihan ok, mutta minusta tuon miedomman savuisuus on vahvempaa ja tulee nätimmin ruoassa esille. Makuasia tietysti.

Siis missä ruoassa? No...

• Lohkoperunoiden (ja muiden juuresten) mausteena uunissa savupaprika on ihan lyömätön,
• Samoin kanan (kuten esim täällä  tai täällä ) ja possun (täällä ja nyhtöpossunkin maustaa ) seurassa kavereinaan vaikka sitruuna, valkosipuli, timjami ja kaneli. 
• Kaikki sellainen, jossa on paprikaa tai tomaattia tai sipulia saa ihanan säväyksen herkkujauheesta. Niinpä sitä löytyy meillä keitoista ja padoista. 
• Viimeksi sillä maustettiin myös majoneesikastike (tai jugurttikastike, en nyt ihan muista). 

Lyhyesti sanottuna, tämä sopii ruokaan jos toiseenkin ja on keittiössämme paikkansa ansainnut.
Nykyään savupaprikajauhetta myös löytyy ihan marketeistakin (niistä hyvin varustetuista), joten siitä vaan kokeilemaan.

Vai joko tämä on teilläkin kaapin vakiovaruste? 

"Äiti, haluaisitko sä ison pepun?"

Toto 4v : "Äiti, haluaisitko sä ison pepun?"
Äiti: "No, en oikeastaan..."
Toto: "Mä haluun - kun sitten voi mennä että poing, poing, poing.... " - pomppii kuin pomppupallolla

Jep, perjantai.

Eikä poika päässyt vesirokon takia ulos koko päivänä ja äiti yritti tehdä kotona töitä energiaa pursuavan pilkullisen pikkumiehen kanssa. Se on kumma tauti tuo vesirokko. Jollei pilkkuja olisi, en uskoisi pojalla sitä olevankaan.

Tilanne vaati illaksi jotain lämmintä, lämmittävää ja täynnä makua, siis broileria tomaatti-oliivikastikkeessa.
Niin, ja jälkkäriksi äiti kävi hakemassa naapurikaupasta jätskiä - kaksi isoa pakettia. Olimme ne ansainneet.

Tomaattinen broileri-oliivikastike 

Broilerin paistileikkeitä
1 iso keltasipuli
1 sellerinvarsi
3 laakerinlehteä
1tl korianterinsiemeniä
1tl fenkolinsiemeniä
1rkl rosmariininlehtiä silputtuna
pieni pala chiliä
2 valkosipulinkynttä
1rkl tomaattpyreetä
1dl valkoviiniä
1 prk tomaattimurskaa
0,5 kasvis- (tai kana-) fondikuutiota
1 prk oliiveja

Ruskista broilerinpalat nahkapuolelta hyvin öljyn ja voin sekoituksessa pannussa. Sitten toiselta puolelta. Suolaa ja pippuroi ja nosta pois pannulta. Lisää pannulle vähän öljyä (kaada ensin pois ylimääräiset nesteet, jos niitä on kertynyt)

Silppua sipuli ja keltasipuli. Kuullota niitä pannussa. Lisää joukkoon korianterinsiemenet, fenkolinsiemenet, rosmariini, chili ja valkosipuli. Sekoittele pari minuuttia.
Kaada sekaan valkoviini ja kiehauta. Lisää tomaattipyree ja laakerinlehdet. Sekoita.

Kaada pannulle tomaattimurska ja vähän vettä sekä fondikuution puolikas. Sekoita ja jätä pienellä lämmöllä kannen alle poreilemaan puoleksi tunniksi.

Kaada joukkoon oliivit ja anna poreilla vielä toinen puoli tuntia.

Pistä broileripalat takaisin pannulle ja anna poreilla kuumaksi (ja kypsäksi, jos eivät sitä vielä olleet).

Tarjoile riisin , broccolin ja sokeriherneiden kera.

On se vaan niin helppoa

Eilen meille tuli kuorma - siis monta kassillista hyvää ruokaa. Paljon hedelmiä ja kasviksia, vähän possua ja kanaa. Kymmenen litraa maitoa ja muutakin tarpeellista. On se vaan niin helppoa. Sen kun istuu koneen vieressä ja joku toinen kantaa kotiin. Tarkoitan tietenkin netissä tehtäviä ruokaostoksia. Kauppahalli24 toimii ainakin meillä. Säästyy aikaa ja näillä keleillä myös hermoja, kun ei tarvitse liukastella autolla tai kävellen kaupan suuntaan.

Ainoa ongelma tässä on suunnitelmallisuuden vaatimus ja sehän ei minulle tunnetusti ole mikään helppo juttu. Tälläkin kertaa sitten vaan seisoin jääkaapin edessä ja mietin. Nostelin ulos hyvältä näyttäviä juttuja ja ryhyin kokkaamaan. Onneksi oli mistä ottaa ja lopputulos maistui herkulliselta. Kesti vaan vähän turhan kauan. Ei se kokkaaminen itsessään siis, vaan se pohtiminen.

Huomenna pohditaan lisää ja isäntä pääsee ihmettelemään jo päivälläkin. Tuijotin nimittäin koko ruokailun ajan kuopuksen otsaa, jossa oli oudon näköinen punainen jälki. Sitten huomasin toisen käsivarressa, pari niskassa ja paidanhelman heilahtaessa myös kyljessä vilahti punaista. Vesirokko! No, sitä on ollut päiväkodissa liikkeellä. Seuraavan viikon ajalta menevät siis aikataulut uusiksi... Onneksi ei tarvitse lähteä ihan heti ainakaan kauppaan.

Arki-illan possupihvit ja niiden lisukkeet

Valmistetaan kvinoaa 4 hengen annos paketin ohjeen mukaan kypsennettynä.Sekoitetaan joukkoon kastikkeena yhteen sekoitetut 0,5dl sitruunamehua, saman verran viinirypäleensiemenöljyä sekä suolaa & pippuria.

Paahdetaan muutama kourallinen pinjansiemeniä.

Siivutetaan pari pientä punasipulia ja sekoitetaan kulhossa joukkoon ripaus suolaa, pippuria ja punaviinietikkaa ja jätetään maustumaan.

Leikataan pari porkkanaa ja puolikas iso vihreä paprika paloiksi ja laitetaan pannulle öljyyn hljalleen muhimaan kannen alle. Kun ne ovat pehmenneet, raastetaan joukkoon 0,5 sitruunan kuori ja puristetaan mehu,

Nuijitaan 4 possun ulkofilesiivua ohuiksi pihveiksi. Maustetaan suolalla, pippurilla ja savupaprikajauheella ja paistetaan pannussa kypsiksi. Nostetaan porkkanoiden päälle toiseen pannuun. Lorautetaan ihan hiukan vettä porkkanapannun pohjalle ja nostetaan parsakaalikukintoja höyrystymään päällimmäiseksi.

Kaadetaan pihvipannuun hieman lisää öljyä ja lisätään paketillinen siivutettua herkkusieniä. Ruskistetaan.

Nostetaan kaikki pöytään ja jaetaan lautasille. Syödään tyytyväisinä.

Gluteenitonta, maidotonta ja ilman kananmunia - mistä inspiraatio?

Meillä on tuuria siinä mielessä, että lapsilla ei ole mitään ruoka-aineallergioita. Se ei toki tarkoita sitä, etteikö kavereiden kylään tullessa aina välillä pitäisi miettiä pöytäänlaitettavaa milloin mitäkin ruoka-ainetta välttäen. Tunnistan siis haasteen ja tunnen myötätuntoa niitä perheitä kohtaan, joissa välttely on jokapäiväistä. On ihan tarpeeksi haastavaa keksiä pöytään laitettavaa joka päivä muutenkin, joten uskon kaikkien inspiraationlähteiden ilahduttavan rajoituksien kanssa painivia.

Emmi-Liia Sjöholm : Koko perheen kattaus 
Luettavaksi ja kokattavaksi kustantajalta 


Tässä kirjassa kaikki reseptit ovat gluteenittomia, maidottomia ja ilman kananmunia. Kyseessä ovat Suomessa yleisimmin esiintyvät allergiat lapsilla, joten tarvetta lienee useammassakin perheessä. Pidin kirjan filosofiasta erityisesti siitä, että tarkoituksena ei ollut keksiä uusia ja ihmeellisiä raaka-aineita, joilla korvata perinteisiä reseptejä, vaan käyttää helposti löydettäviä aineksia hyvään ja herkulliseen ruoanlaittoon.

Silti, kirjasta löytyvät pannukakut ja letut, vaikka minusta nuo pannukakut varsinkin muistuttivat enemmän kasvispihvejä kuin esikuvaansa. Tosin mm. bataattipannarit ja tölkkipavuista tehty perusohje vaikuttavat sen verran herkullisilta, että ne menevät meillä kokeiluun ihan lisukeruokina. Samoin energiapallerot vaikuttivat ihanilta  ja kirjasta löytyy monia muitakin mielenkiintoisia reseptejä ja ihan tällaiselle ei-allergiaperheellekin. Varsinaiselle kohderyhmälle tämä lienee taivaanlahja juuri niinä päivinä, kun pitäisi keksiä jotain, mutta inspiraatio antaa odottaa itseään.

Onhan kirjassa tietysti vähän oudompiakin aineksia käytetty, psyllium ei vielä ole tehnyt ensi visiittiään keittössämme ja riisijauhotkin ovat vielä kokeilematta. Näitäkin kuitenkin löytyy yleisesti marketeista eli mistään erikoiskauppatuotteista ei ole kysymys. Enemmän ehkä on kyse uudenlaisesta katsantotavasta aineksiin: "Mitä kaikkea voisi tehdä vähän eri tavalla?"

Kokeiltavaksi meillä valikoitui kookosvaahto. Jälkiruokana tai leivonnaisten lisukkeena tämä on varsin oiva vaahto, vaikka toki vaatii kookoksen mausta pitämisen. Sitä kun ei oikein kunnolla saa peitettyä edes suuremmalla määrällä sokeria. Meillä tämä ei ollut ongelma kuin ehkä esikoisen kohdalla ja itse suorastaan rakastan kookosta.

Tämä on myös huikean yksinkertainen ja helppo resepti. Käytännössä vain otetaan kookosmaitopurkista se kova massa (eli kookoskerma), laitetaan joukkoon reippaasti sokeria ja sitruunankuorta (minä lisäsin vielä vaniljasokeria) ja sitten vaan vedetään sähkövatkaimella vaahdoksi. Voilà, herkku on valmis! Ja vinkkinä niille, joiden ei tarvitse vältellä sitä kananmunaa, että oli muuten huikean hyvää pavlovan päällä ja pannulla karamelisoitu ananas ja suklaa sopivat oikein mainiosti.

Tähän loppuun ihan uteliaisuudesta keräsin meillä viime aikoina tehtyjä ruokia, joissa ei ole kananmunaa, vehnää eikä maitoa. Kyllä niitä jonkin verran löytyi, vaikka makeiden herkkujen osalta jouduin menemään aika kauassa taaksepäin ajassa edes maidottoman version löytymiseksi... .

Pääruokia löytyi ihan viime ajoilta hyvin
Broileripallerot 
Lämpimät lohinuudelit
Pihvisalaatti
papu-tonnikalapannu
linssikeitto 


Jälkiruokia ja leivonnaisia - tämä oli vaikeaa
Sydänsuklaat... kunhan suklaana on vain tummaa suklaata, makuaineeksi vaikka kandeerattua appelsiininkuorta
Hedelmät tietysti yleensäkin ovat hyviä, vaikka sitten vaniljasokerilla maustettuna ja vähän rommilla flambeerattuina (kookoskermalla saa tosiaan kermavaahdot korvattua)
Klementiinikakusta löytyy kananmunia, mutta ilman maitoa ja vehnäjauhoja

Broileripallerot makua täynnä

Viime ajat on menty vähän pikaisilla sävellyksillä eli tyyliin sekoitetaan, mitä kaapeista löytyy. Nämä broileripallerot olivat maanantain yllätysherkku. Ylätys siis siinä mielessä, että vähän tylsistä ruskeista kasoista räjähti suuhun ihana makujen voima. Sitä se teettää kun sotkee iloisesti sekaisin chiliä ja sitruunaa... Sopi muuten tosi hyvin samaan aikaan väsätyn punajuuri-sinihomejuustovuoan raikastajaksi.

Itämaiset broileripallerot

1 sitruunan kuori
300g broilerin jauhelihaa
1 korianterinipun varret
1/2 chili
1prk ananaspaloja
2rkl kalakastiketta
1tl fariinisokeria

Pistä tehosekoittimineen kaikki ainekset keskenään ja anna palaa. Jätä mössä vähäksi aikaa maustumaan itsekseen. Mitä kauemmin maistuu, sitä vahvempi maku.

Nostele kahdella lusikalla keskilämmöllä olevalle pannulle nokareita ja paina vähän matalammiksi. Ruskista molemmilta puolilta ja nostele uunivuokaan. Anna kypsyä uunissa loppuun. (Vaikka 175 asteisessa punajuurivuoan vieressä).

Nosta seuraksi tarjolle vielä sitruunaa, chiliä ja ne korianterinvarsien lehdet.

Ei muista, kadottaa ja kiukuttaa - onneksi on hyvä ruoka

Keskellä työpäivää iski inspiraatio. Mielessäni näin jääkaapista löytyvän lohen ja fenkolin muuttuvan illalla herkuksi perheen ruokapöytään. Panerointiin käyttäisin spelttitalkkunaa ja ajatuksissani arvelin kaapista löytyvän kaikenlaista muutakin.

No, ei löytynyt. Spelttitalkkuna oli loppu, fenkolia olin näköjään vain luullut ostaneeni ja muutenkin paljon peruskamaa oli kadonnut jonnekin. Arvannette mielialani. Isäntäkin lähti keittiöstä karkuun.

Puhisin siinä sitten kiukkuisena aikani ja katselin töistä tuomaani uutta lautasta. Meillä muutetaan remontin tieltä ja kollegat tyhjensivät kaappejaan pistäen ylimääräiset jakoon. Hyvin pystyin vastustamaan rohmuamista mutta lopulta nappasin mukaani oranssireunaisen tarjoilulautasen. Arvelin värille löytyvän tarvetta ja oikeassa olin.  Hetken siinä silmien edessä loistaessaan se sai minut hieman paremmalle tuulelle... ja tajuamaan, ettemme ehkä sittenkään kuolisi nälkään.

Saa sillä lautasella nimittäin nuudelitkin tarjolle. Eikä tämä sekoitus ollut yhtään hullumpaa.

Lohinuudelit 

riisinuudeleita keitettyinä pakkauksen mukaan

1-2 punasipulia
1-2 porkkanaa
suikaleina pannulle

Sekaan 1 kokonainen kesäkurpitsa paloina
ja jonkin ajan kuluttua myös
1/2 punaista chiliä
2 valkosipulinkynttä silputtuina

Sekoitellaan vielä hetki ja raastetaan päälle sitten yhden sitruunan kuori (paitsi vähän menee lohelle) ja lorotellaan maun mukaan Hoisin -kastiketta maun mukaan. Vettä voi matkan varrella lisätä tarpeeseen, ettei kuivu liikaa tai pala kiinni.

Samaan aikaan toisaalla... 

Leikkaa puolikas lohifile siivuiksi. Mausta suolalla, maustepippurilla ja mustapippurilla.
Paista pannussa öljyssä (meillä tosin tänään meni pekonirasvassa... piti paistaa, ettei pahennu) kauniin ruskeiksi.  Palat voi käytännössä laittaa pannulle samaan aikaan kuin aloittaa sipulien kanssa. Kestää yllättävän kauan saada tuo rapea pinta. Minä teen nimittäin keskilämmöllä, kun haluan nimenomaan rapsakkaa, en nopeasti palanutta, Raasta lopuksi joukkoon osa sitruunan kuoresta ja sekoittele vielä hetki.

ja vielä toisaalla...

Leikkaa puolikas kurkku palasiksi ja pistä kulhoon. Pistä kaveriksi yksi silputtu kevätsipuli. Lisää joukkoon vajaa 1rkl mirin-kastiketta ja ripottele päälle paahdettuja seesaminsiemeniä.

Lopuksi sitten vaan kaikki sekaisin keskenään ja kulhoihin. Päälle vielä maun mukaan Hoisin-kastiketta ja/tai sitruunamehua.

Punaiset juuret pussissa

Kävipä tässä eräänä päivänä niin, että punajuuria sai 2kg pussissa sellaiseen aika edulliseen hintaan. Pihistelevä emäntä sitten osti oikein kaksi pussia miettimättä laisinkaan, missä niitä säilyttäisi. Jääkaappi on meillä kovin pieni. Pihavarasto pakkasella ja keittiössä vähän turhan lämmintä.

Ei siinä sitten muu auttanut, kuin ryhtyä miettimään punajuurireseptejä. Herkkua ovat ihan sellaisenaan vähän maustettuina ja uunissa kypsennettyinä, mutta rajansa kaikella. Varsinkin, kun kolmesta muksusta ei tietenkään kukaan ole punaisten juurten fani. Onneksi niitä voi piilotella vähän sinne sun tänne.

Aloitimme punajuuri-sinihomejuustovuoalla ja jatkoimme punajuurisämpylöillä...

Punajuuri-sinihomevuoka

5-6 suht isoa punajuurta
1 sipuli silputtuna
2 valkosipulinkynttä
4dl kermaa
150g sinihomejuustomurua
kuivattua basilikaa (tai muita yrttejä)
1prk ananasmurskaa
Paahdettuja hasselpähkinöitä murskattuna pari pientä kourallista

Kuori ja raasta punajuuret. Kuullota sipuli ja punajuuret pannulla. Sekoita joukkoon loput ainekset ja laita uunivuokaan ja sitten uuniin 175 asteeseen pariksi tunniksi. Anna lämmön tasoittua ennen tarjoilua.

Sämpylät tehtiin soveltaen porkkanasämpylöiden ohjetta:

1,5 punajuurta rastettuna (olivat aika isoja)
1pss kuivahiivaa
5dl heraa (juustohommeleista)
2dl spelttitäysjyväjauhoja
2dl ruisjauhoja
2dl 4 viljan hiutaleita
4dl vehnäjauhoja
1tl suolaa
50g voita huoneenlämpöisenä

Sekoita lämmin hera, punajuuriraaste ja hiiva keskenään. Jätä tekeytymään tunniksi.

Vaivaa joukkoon jauhot ja hiutaleet sekä suola. Taikina on aika löysää, joten kannattaa käyttää yleiskonetta ja taikinakoukkua. Annoin pyöriä hyvinkin vartin verran ja lopuksi annoin pyöriä vielä muutaman minuutin verran voita sekaan. Jätä sitten nousemaan taas tunniksi.

Nostele kahdella lusikalla isohkoja kökkäreitä leivinpaperille ja laita 225 asteiseen uuniin 12-15 minuutiksi. Tarjoile heti. Nämä sämpylät eivät montaa päivää säily, mutta kyllä ne vielä seuraavana päivänä herkkua ovat. Jos vielä on jäljellä, niin kannattaa laittaa pakkaseen. Sieltä kun lämmittää uunissa tai mikrossa, niin saa taas ihan tuoreen leivän veroista.


Vielä olisi pari kiloa punajuuria jäljellä? Ideoita? 

Hämäläinen ricotta ja muuta kulttuurivaihtoa

Hämäläinen piimäjuusto kuuluu meillä perinnevakioihin. Äitini tekemänä se kruunaa kaikki pitopöydät, eikä joulukaan ole joulu ilman sitä. Olen minä itsekin sitä muutaman kerran tehnyt ja onnistunut (melkein) yhtä hyvin.

Pipsa Hurmerinnan kirjasta bongasin ricotan ohjeen. Siinä reseptiä testatessani sitten jäin miettimään, että eipä tuo kauheasti tuosta Hämeen vastaavasta poikkea. Hapatus tapahtuu sitruunalla piimän sijasta, eikä ricottaan tule kananmunia, mutta lopputuloskin itse asiassa on yllättävän samanlainen.

Paitsi, että ricottaa ei tullut kuin pieni murunen. Vähän aikaa mietin, mistä moinen johtuu ja soitin sitten äidille. Selvisihän tuo, Pelätessäni maidon kiehumista (mitä se ei saa tehdä), jätin sen liian kylmäksi. Pitää kuulemma kuitenkin pulpahtaa kerran tai kaksi. Uskoisin pätevän ricottaan siinä missä piimäjuustoonkin.

Vielä on pakko kokeilla uudelleen. Juuston tekemisessä on jotain maagista. Vähän samoin kuin leivän leipomisessa. Yksinkertaisista aineksista syntyy jotain uskomattoman herkullista.

Sellaisen toivomuksen haluaisin esittää valmistajille/tuottajille, että jättäisivät valmistukseen edes jotain noista perinteisistä, hyviksi havaituista tuotteista. Eihän näitä perinnereseptejä saa kohta tehtyä ollenkaan, kun ainekset pilataan kaikenlaisilla kemiallisilla ja mekaanisilla poisto- ja lisäysprosesseilla. Seuraavana taas koitan epätoivoisesti löytää pääsiäiseksi rahkaa, jossa olisi edes vähän rasvaa. Pasha, kun ei rasvattomasta rahkasta oikein onnistu.

Tähän mennessä ovat lukijat kai jo hermostuneet, kun ei selitystä yläkuvaan tule ollenkaan vaan pelkkää juustohöpinää. Juustoa tuossakin kuitenkin on.

Sain nimittäin siitä pienestä ricottanokareesta sentään jälkkärin itselleni ja isännälle. Joukkoon sekoitettiin keltuainen, pari ruokalusikallista kermaa, siitepölynokareita (hunajan sijasta), sitruunan kuorta ja ripaus suolaa. Sitten vaan voideltuihin crème brulée -vuokiin, päälle mustaherukoita pakkasesta ja vähän fariinisokeria. Uunissa 175asteessa noin 15min (tai vähän yli). Ei huonoa ollenkaan. 

Onnistuisikohan tuo myös piimäjuustosta? Siinä olisi munakin jo valmiina.


Hämäläinen piimäjuusto

3l täysmaitoa
2l piimää (kirnu- tai talouspiimää)
(2prk kermaviiliä, jos siltä tuntuu)

kananmunia 4-5

Anna ainesten lämmitä huoneenlämpöisiksi

Maidot kuumiksi, kerran pulpahtaa (mutta ei saa kiehua)
Piimät ja kananmunat sekaisin. Kaadetaan maidon joukkoon ja sekoitetaan
Hella pois päältä, mutta jätetään hetkeksi. Jätetään erottumaan ainakin pariksi tunniksi.
Mitä happamempaa, sitä parempi.

Valutetaan harson läpi muotissa (tai siivilässä), suolataan (voi myös laittaa hieman voita, jos niin haluaa).

Stereotypiamurskausta ja trendibongailua sekä bataattiranskalaisia

Eilen olin fiiliksissä. Voice of Finlandin ja perhekikatuksen aiheuttama endorfiinihyöky peitti alleen kivun. Nyt kyllä sattuu sormeen. Tiputin nimittäin eilen bataattiranskalaisille tarjoilupussia kaapista etsiessäni siitä reunalta liimapurkin suoraan pienen pressopannuni päälle. Se tietysti hajosi ja minä kiukuspäissäni siirtelin palasia niin, että vetäisin samassa sormeenikin viillon. Vähältä piti, etteivät jääneet ranskalaiset saamatta, kun ei koko talosta sitten tietysti löytynyt yhtään laastariakaan.

No, onneksi kyseessä oli varsin helppo ruoanlaitto ja minulla yleensä verenvuotokin tyrehtyy pikkuhaavoissa alta aikayksikön. Sen verran paksu veri vissiin, ettei jaksa hetkeä kauempaa juostakaan. Tällainen viiltohaava on enemminkin kiusallinen kuin vaarallinen, mutta kyllä se kirvelee.

Eilisistä bataattiranskalaisista lupasin johtaa aasinsillan kautta asiasta kukkaruukkuun, tai tässä tapauksessa kahteen keittokirjaan. Satuin nimittäin tässä hankkimaan taas yhden, tosin vähän vanhempaa mallia. Pipsa Hurmerinnan 2012 ilmestynyt "Pipsa" houkutti minua jo silloin, muttei osunut missään sopivasti käsiin. Nyt osui. Tiedättehän ne kauppakeskusten käytävillä olevat halpiskirjamyynnit? Kurkkaan aina ohikulkiessani keittokirjavalikoimat. Joskus onnistaa ja perus kv-käännöskopioiden joukosta löytyy helmiä. Niin nytkin, vitosella. Pakko se oli napata mukaan.

Eikä harmita, kirja inspiroi moneen juttuun ja taas kerran jouduin miettimään stereotypioiden voimaa. Jo Vera Jordanovan Don't Miss a Bite ravisteli meidän keittiössämme käsitystä salaatinlehtiä ja sellerinvarsia mutustelevista langanlaihoista mallikaunottarista. Pipsa Hurmerinta on tietysti tuttu jo tv:stäkin, mutta samalla lailla hän rikkoo vakioita, tai siis ainakin niitä oletettuja vakioita.

Vera Jordanovan kirja inspiroi täytettyihin munakoisoihin

Oli myös hauska katsella, miten kirjasta löytyi muutama viime vuoden trendiresepti. Kuka on tehnyt lehtikaalisipsejä? Kirjassa taitaa olla yksi ensimmäisistä resepteistä. Minulla tuo herkku on edelleen kokeilematta, mutta vielä ehtii... enkä minä ole itseäni trendikkääksi väittänytkään.

Pipsa myös käyttää resepteissä mm. kvinoaa, joka lienee myös noihin aikoihin noussut otsikoihin. Juuressipseistä on puhuttu paljon viime vuosina ja sitten on tietysti nuo bataattiranskikset. Ihan selvästi kirja on ollut trendien aallonharjalla, jollei peräti niitä aloittamassa.

Ajankohtainen kirja taitaa olla vieläkin. Yksi resepti nimittäin herätti huomioni, koska olen ollut huomaavinani sen ainesosan nousseen viime aikoina esille Blogistaniassa. Kyseessä on "kielletty riisi" eli musta riisi. Tuleekohan siitä nyt jonkinlainen uusi trendi? Keisarin kielletty riisi -resepti menee ainakin meillä kirjasta kokeiluun, kunhan saan kyseistä riisiä jostain käsiini..

Muutenkin kirjaa on miellyttävä lukea. Pipsan tarinointi tuntuu avoimelta ja reseptien taustat ovat aina mielenkiintoisia. Jännää on myös nähdä yhteyksiä eri maiden resepteissä keskenään, kun kirjasta löytyy maailmalta löydettynä jotain kummasti tutulta tuntuvaa.

Mukava lisä keittokirjahyllyyn siis. Napatkaa mukaan, jos tulee vastaan. (Samoin kuin se Jordanovan kirja...)

Sitten ne bataattiranskikset

Uuni 250 asteeseen. Bataatti ohuiksi ranskiksiksi. Sekoitetaan öljyn kanssa ja levitellään pellille. Uuniin puoleksi tunniksi (tai kunneksi näkyy tarpeeksi mustaa) ja sitten suolaa päälle ripotellen suoraan tarjolle.

Helppoa herkkua.

Perjantaifiilistelyä

Se on sitten perjantai. Ensimmäinen kokonainen työviikko tänä vuonna takana. Tahti on kova ja päivät katoavat yhtä nopeasti kuin ennen lomaa. Vaan mitäs siitä! Nyt alkaa viikonloppua. Ensin pöytään hyvää ruokaa ja sitten sohvatuoliin ihastelemaan Suomesta löytyviä huikeita laulajia. .

Voice of Finland alkoi viime viikolla ja minä olen koukussa jo nyt, taas. Michael on ihana ja kyllä noita muitakin tähtivalmentajia mielikseen katselee. Kaikkein parasta ovat kuitenkin kilpailun kandidaatit. On se ihmeellistä, että Suomen kokoisesta maasta oi löytyä noin hyviä laulajia vielä viidennenkin kauden verran.

Perjantaifiiliksen loi kuitenkin tänään(kin) hetki pöydän ympärillä. Herkkuja lautasella ja naurunremahdukset perheen kesken. Ihan parasta. Keskustelu aaltoili aiheesta toiseen. Mitä ilmeisimmin köksän ope on saanut minusta aika oudon käsityksen ainakin Esikoisen kertoman mukaan, mutta ainakin poika oli päässyt loistamaan munakkaan valmistustaidoillaan (öhöm!). Kirppu puolestaan osoitti kykenevänsä halutessaan oppimaan nopeasti. Egyptin jumalat listautuivat tuosta vain. Toto taas, no, stara on stara päiväkodissakin ja lava mitä ilmeisimmin tiukasti kuopuksen hallinnassa.

Lautaselta löytyi helppo herkku, eli lämmintä filesalaattia ja bataattiranskalaiset. Ateria muistutti erittäin konkreettisesti siitä, miten siivuttamalla saa jatkettua lihan riittävyyttä. Pöydässä istui 5 syöjää (4 aika isoruokaista) ja meille riitti kolme kohtuullisen pientä ulkofilepihviä. Jäi vielä tähteitä huomiseksikin. Kaikki vain siksi, että paloina salaatissa tuntuu määrä suuremmalta.
Itsensä huijausta? Ehkä, mutta kukkaro kiittää ja maapallokin ehkä vähäsen lihansyönnin vähentämisestä.

Perjantaifiilissalaattia

1 iso salaatti
paketillinen sokeriherneitä
4 kevätsipulia
2 pientä omenaa

3 naudan ulkofilepihviä (marinadiin: 4rkl tamarisoijaa, 1rkl mirin kastiketta, 1rkl valkoviinietikkaa, 1rkl Savoraa)

1/2 granaattiomena

Laita pihvit marinoitumaan tunniksi tai pariksi.

Pese ja revi salaatti. Voit sekoittaa siihen muutaman tipan mirin-kastiketta.

Kuullota herneet ja kevätsipuli voin ja oliiviöljyn sekoituksessa. Suolaa keyvesti.

Siivuta omenat.

Paista pihvit  keskilämmöllä pinnaltaan ruskeaksi ja sitten hiljalleen kypsennä valmiiksi. Minulla on uusi paistinpannu, joka mitä ilmeisimmin johtaa lämpöä paremmin kuin edellinen sillä pihvit pääsivät vähän ylikypsiksi, vaikka tein ihan samoin kuin ennenkin. Meillä kun medium on suurimman osan valinta... Tarkkana siis. Anna seistä hetki ja viipaloi ohuiksi siivuiksi.

Nostele salaatin ainekset isolle tarjoilulautaselle ja anna granaattiomenalle selkään siementen tiputtamiseksi salaattiin.

Mitään kastiketta ei välttämättä tarvita, mutta oli meillä vähän munakoiso-jugurttikastiketta ihan vaan kaiken varalta lisukkeeksi.

Bataattiranskalaiset puolestaan liittyvät yhteen juuri ostamaani keittokirjaan. Siitä ja niistä lisää myöhemmin.

Varastoijan tuskaa ja "purkit pois" -salaatti

Aina joskus sitä iskee pihi vaihde päälle ja yrittää pärjätä mahdollisimman vähillä ostoksilla. Minulla tuo tapahtuu viimeistään tammikuussa, kun joulun Visa-laskut ilmaantuvat ja vuoden vakuutusmaksuja lasketaan. Ruokaostoksille lähtöä alkaa melkein viivyttelemään.

Syötävä silti on ja mielellään jotain hyvältä maistuvaa. Onneksi meillä ei kaappi ole koskaan tyhjä. Vähintäänkin löytyy monenlaisia purkkeja, sillä minussa lienee jonkinlaista maailmanlopunodottajan vikaa. En vain voi olla ilman perusvarastoja ja täydennän niitä pakonomaisesti heti, kun laatikosta vilahtaa pohja. Onneksi olen viime vuosina saanut itseni opetettua käyttämään jotain loppuunkin, ennen uuden ostamista, niin kaapit eivät ole ihan niin täynnä, eikä hyvää tavaraa mene hukkaan.

Tänään siis kerättiin papu-, tonnikala- ja maissipurkit kasaan ja niistä rakennettiin lämmin salaatti. Vain rucolan kävin pyryn keskellä hakemassa naapurikaupasta. Tämä oli aika hyvää, mutta nyt pitää sitten seuraavaksi täydentää varastot uudelleen. Papupurkit nimittäin loppuivat.

Kaapintyhjennyssalaatti 

2 porkkanaa
2 sipulia
1 lehtisellerinvarsi
puolikas kasvisliemifondi
3prk valkoisia papuja
1prk maissia
1prk tonnikalaa

muutama kourallinen rucolaa

Dijon-sinappia (purkinpohja)
punaviinietikkaa kunnon loraus
suolaa ja pippuria
oliiviöljyä
kapriksia (3 rkl)

Pilko porkkana ja laita pieneen öljyyn pannun pohjalle kypsymään. Siivut sipuli ja selleri ja tiputa porkkanoiden kaveriksi. Sekoittele keskilämmöllä muutama minuutti.
Sekoita joukkoon puolikas kasvisliemifondikuutio ja kaada päälle hiukan kiehuvaa vettä. Anna hautua vähän aikaa.

Valuta papupurkit ja maissipurkki. Kaada pannuun ja sekoittele. Anna kuumentua.

Sekoita kastikkeen ainekset hyvin sinappipurkissa, jotta saat kaiken lopun sinapin käyttöön. KAstike saa olla suhteellisen tujua, joten laita öljyä vain pieninä lorauksina ja maistele välillä. Kaada kastike pieneen pannuun ja kuumenna. Sekoita papujen joukkoon.

Lopuksi sekoita tonnikala ja rucola salaattiin ja tarjoile heti.

Läksyjä ja leivoksia

*********************************************
Perjantai
Esikoinen: "Meille tuli köksästä läksyksi tehdä kääretorttu"
Äiti (innostuen): "Oi,hienoa! Saadaan kääretorttuleivoksia jälkkäriksi"
Esikoinen: "En mä sitä vielä tee, se on vasta ensi perjantaiksi"

Lauantai 
Äiti: "Jokos tekisit sen kääretortun? Tekee mieli."
Esikoinen: "En mä vielä viitti"

Sunnuntai
Äiti: "Nyt kyllä teet sen kääretortun. Viikolla ei sitten ehdi ja sitten on taas läksyt tekemättä. Sitäpaitsi, ei ole vielä muuta jälkkäriä tälle päivälle mietittynä."

Siinä sitten siirryttiin keittiön puolelle tavoitteena saada kääretorttu valmiiksi ennen pulkkamäkeen siirtymistä.

Äiti: "Mitäs siinä ohjeessa sanotaan?"

.....

Äiti: "Ei meillä kyllä tehdä noin. Liian kuuma uuni, ja meillä laitetaan perunajauhoja. Hetki, etsin mummin reseptin. - Tee tällä."

....

Torttu valmistui ja siirryttiin maistelemaan.

Esikoinen: "On tää kyllä parempaa kuin koulun torttu"
Äiti: " Tietysti on, kun on tehty meillä totutulla reseptillä"
Esikoinen: "Joo, mutta tää on paljon kuohkeampaa, eikä maistu kananmunalta niin paljon, eikä palaneelta"
Äiti (hykertelee): "Sellainen se on se mummin resepti. Voit kertoa opettajallekin, millä reseptillä teit."

hetken hiljaisuus 

Äiti: "Älä nyt sitten kuitenkaan ihan kamalasti kehuskele. Nää reseptisuosikit on aina vähän sellaisia tottumis- ja makukysymyksiä"
Esikoinen: "Mutku tää on parempaa..."


***************************************


Niin, että anteeksi opettaja, jos ensi viikolla vastassa on yksi besserwisser lisää. Äidin vika.

Tässä alla näytillä tuo mummin vanha kääretortturesepti.

Mites teillä tehdään? Mitä pitää laittaa väliin? Millä tulee paras? 


***************************************

Mummin kääretorttu 

3-4 kananmunaa
2dl sokeria

Vaahdota vaaleaksi ja kuohkeaksi.
Sekoita vaahdotuksen aikana kuivat aineet.

1dl perunajauhoja
1dl erikoisvehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Siivilöi kuivat aineet muna-sokerivaahtoon ja sekoita varovasti tasaiseksi taikinaksi.

Levitä kääretorttutaikina leivinpaperille levyksi ja laita 175 asteiseen uuniin kunnes pinta ruskistuu (12-15min??? - en tullut ihan tarkkaan katsoneeksi. Tuntumalla mennään).

Levitä pöydälle paperia ja ripottele sille sokeria tai kookoshiutaleita. Nosta kääretorttulevy heti uunista ulosotettuasi paperin päälle pohja ylöspäin. Irrota paperi varovasti vetäen. Jos se on vaikeaa, kostuta paperia hieman.

Levitä kääretorttulevylle omenahilloa (tai jotain muuta herkkuhilloa, mutta meillä se on noin 99,9% varmuudella mummin omenahilloa). Kääri rullalle. Kääri paperi päälle ja jätä jäähtymään.

Perinteiset leivokset saa laittamalla kääretorttupalan päälle kermavaahtoa ja sitten marjoja tai vaikka tummaa suklaata rouhittuna. Maistuu aina yhtä hyvälle.

Lämmittävää ilman lämmintä ja pulkkamäessäkin jaksaa

Tässä salaatissa ei ole mitään lämmintä ainesosaa,mutta silti se lämmittää. Miten ihmeessä?

Minun teoriani on, että voimakkaat maut saavat ihmiskropassa aikaan samanlaisen reaktion kuin lämpö. Puhutaanhan vahvasti maustetusta ruoasta tulisena! Ei tässä kyllä ole chiliäkään, joka  hien pintaan nostaa, mutta endiivi (sikuri), sinihomejuusto ja saksanpähkinät, puhumattakaan vahvasta vinegretistä, saavat aikaiseksi sellaisen sinfonian, että lumikelilläkin maistuu.

Tietysti ilmakin lämpeni. Tänään ei enää ollut yli 20 asettta pakkasta vaan pyörittiin siinä kymmenen asteen tuntumassa. Lisäksi täällä on satanut lunta koko päivän. Ihanaa, ihanaa! Poikien (ja ilmeisesti kaikkien muidenkin seudun lapsien) kanssa käytiin pulkkamäessä heti lounaan jälkeen. Maassa oli siinä vaiheessa vielä enemmän lehtiä kuin lunta, mutta hyvin liukui. Tätä menoa huomenna jumiudutaan hankeen, mutta mitäs siitä. Lumessa möyriminen on ollut talvista lempipuuhaani niin kauan kuin muistan.

Endiivi ja sen kaverit salaatissa 

2 endiiviä pilkottuna
kourallinen rucolaa per syöjä
1 iso omena kuorittuna ja kuutioituna
muutama kourallinen pilkottuja saksanpähkinöitä
siivu vahvaa sinihomejuustoa per syöjä

vinegretti ; 
1rkl Dijonin sinappia
suolaa ja pippuria
2rkl punaviinietikkaa
öljyä maun mukaan, mutta tänään taisi mennä vain noin 4 rkl

Sekoitetaan sinappi ja etikka tasaiseksi. Kaadetaan öljy vähitellen ja sekoitetaan voimakkaasti, niin että vinegretti vähän emulsifioituu (näinkö se kirjoitetaan?). Kastike kannattaa tehdä vasta sitten, kun on saanut salaatin muuten valmiiksi eli sekoittanut ainekset keskenään. Minä tykkään vinegretistä eniten juuri näin, kunnolla sekoitettuna. Isäntä puolestaan sekoittaa suurpiirteisemmin, eikä kaikkien ainesten tarvitse niin varsinaisesti olla kunnolla sekaisinkaan.

Pakkasta ja lumipyryä eli kylmän päivän Suup

Pakkasasteita ja lumipyryä Helsingin keskustassa. Ratikka tyhjensi matkustajansa Rautatientorille kuskin ilmoittaessa kääntävänsä kesken reitin takaisin päin. "Ollaan niin paljon myöhässä, että otetaan reitti kiinni". Ihan sama vaikka matkustajat olisivat olleet menossa loppureitin pysäkeille. Onneksi seuraava samannumeroinen näytti olevan tulossa melkein perässä. 

Minua ei seisautus häirinnyt, sillä juuri tuolla pysäkillä minun pitikin jäädä pois. Aseman nurkille sovittu palaveri kun mahdollisti vierailun minua jo jonkin aikaa kiinnostaneessa lounaspaikassa. Foodlabin uusi konsepti Suup oli perjantain piristykseksi juuri omiaan. 

Suup eli soppapaikka tarjoaa kävijölle mahdollisuuden tuunata oma soppansa. Tiskin reunalta kulho käteen ja lisukkeet pohjalle, valitaan proteiini (kanaa tänään) ja liemi ja ripotellaan lopuksi yrttejä tai muita mausteita päälle, jollei ole niitä kasannut jo alle. 

Omaksi Suupikseni valikoitui nuudeleita, kevätsipuli amuita yrttejä, kikherneitä, maissia, kanaa, pähkinöitä... ja muita herkkuja,joita en enää muistakaan. Liemeksi kaadettin makoisa ramen-liemi. Nam. Oli muuten huikean herkullinen soppa. 

Vain yhden valituksen aiheen keksin: 

Mitä tapahtuu, kun kylmään kulhoon laitetaan kylmiä lisukkeita ja sitten kaadetaan kattilasta liemi päälle? No, ihanasta höyryävän kuumasta keitosta tulee haaleaa soppaa ärsyttävän nopeasti. Varsinkin tänään olisi keitto saanut olla polttavaa edes vähän kauemmin. Mitäpä jos kulhot pitäisi jonkin lämmittimen päällä? Auttaisiko asiaa? 

Foodlabin edellinen konsepti eli kesäinen jäätelöbaari Tötterökin tuli aikoinaan testattua

Kylmää loppiaista ja Galette des rois 2016

Kuninkaankakku vuosiversio 2016

Joka loppiainen isäntä pistää parastaan ja vuosi vuodelta Galette des rois on entistä maukkaampi. Tänä vuonna mentiin ohuen ohuella taikinalla ja vähennetyllä sokerilla. Manteli maistui vahvana ja siitähän minä tykkään.

Kakkuun on piilotettu yksi kokonainen manteli kuninkaan löytymiseksi. Vielä ei kukaan sitä ole löytänyt eli toinen kierros kakkua tiedossa vielä tälle päivälle :-)

Galettes des rois 2016

Voitaikina valmiina kaupasta - kaulittiin vielä ohuemmaksi

Täytefrangipaani:
400g mantelijauhetta
150g sokeria
2tl vaniljasokeria
80g voita huoneenlämpöisenä
4 keltuaista + 1 kokonainen muna
Marsala viiniä kunnon loraus

Voitele piirakkavuoka ja vuoraa taikinalla. Sekoita täytteen ainekset tasaiseksi massaksi. Levitä täyte piirakkapohjalle ja laita kansi päälle.

Koristele haluamallasi tavalla.
Voitele munalla tai voilla. Paista uunssa 175 asteessa kauniin ruskeaksi. Anna jäähtyä haaleaksi tai kylmäksi ennen tarjoilua.

2015 versio


Kylmää, kylmää

Ulkona pakkanen vaan kiristyy. Nyt mennään jo melkein 20 pakkasasteen tuntumassa. Ulos ei pahemmin ole tehnyt mieli, vaikka kyse tietysti on pukeutumisesta enemmän kuin mistään muusta. Tällaisella Etelä-Suomen eläjällä ei vaan oikein ole tarpeeksi noita pakkasvarusteita. Pitänee kaivaa vielä vaatekaapin pohjia lisää.

Ruokailu menee tietysti kelin mukaan. Ennen kuninkaallisiksi ryhtymistä nautittiin raclettea. Mikäpä sitä talvikeliin paremmin sopisikaan? Paitsi ehkä fondue... sitä lienee luvassa lähiaikoina.

"Ai jaa, nyt sä otat kuvia puoliksi syödystä sopasta...", ihmetteli isäntä

Joo, tiedän - Tuo kuva on oikea ruokastylistin painajainen, mutta kun blogitekstissä kuuluu aina olla joku kuva. Ai, eikö? No, tuo nyt kuitenkin on. Linssikeitto oli hyvää kuvasta huolimatta.

Keskeneräisenä ja hutiloituna tuo myös kuvaa hyvin tämän aamun tunnelmia. Innokkaana lähdin aamulla pirtsakassa pakkasessa pyhätauon jälkeen töihin, Matkasin bussilla, kuljin metrolla ja päästyäni päätepysäkille nousin rullaportaisiin. Silloin se iski. Muistin jotain. Läppäri... tuo tärkein ja välttämätön työvälineeni. Se odotteli edelleen kiltisti kassissa olohuoneen nurkassa.

Ei siinä muu auttanut kuin vaihtaa rullaportaiden yläpäässä suunta alaspäin ja matkata kohti kotia. Että sellainen työpäivä tänään. No, ei vaiskaan. Tein etänä ihan hyvän päivän. Onneksi ei ollut mitään kriittisiä tapaamisia, joita ei olisi saanut siirrettyä.

Toivon kuitenkin, että tämä ei ole mikään ennakkotapaus ja vihje vuoden jatkosta. Huomenna pitää skarpata. Jos pääsisi edes toimistolle saakka..

Etäpäivä oli kuitenkin ihan mukava. Ulkona on sen verran kylmää (miten se voikin lämpimien syyskelien jälkeen tuntua niin jäätävältä), että kuuma linssikeitto oli paikallaan. Itse tehdyn pataleivän kera se oli aidosti talvinen lounas. Mainitsinko jo sen olleen myös todella maukasta?

Kotoinen linssikeitto 

3dl punaisia linssejä (huuhtele ne paketin ohjeen mukaan)
2 keltasipulia
1 punainen paprika
2 porkkanaa
2 varsisellerin varsi
1tl savupaprikajauhetta (dolce)
0,5tl chilijauhetta (espelette)
suolaa & pippuria
1 kasvisliemifondikuutio

Leikkaa sipuli siivuiksi, pilko paprika, porkkana ja varsiselleri pieniksi kuutioiksi. Laita vedenkeittimeen vettä kiehumaan.

Kuullota sipulia muutama minuutti kattilan pohjalla oliiviöljyssä suolaripauksen kanssa. Kaada joukkoon porkkanat, paprika ja selleri. Sekoittele muutama minuutti.
Ripottele päälle savupaprika ja chili, kierrä mustapippuria muutama kierros myllystä. Sekoita taas.

Kaada joukkoon linssit ja liemikuutiofondi. Sekoita ja kaada päälle niin paljon vettä, että kasvikset ja linssit huljuvat väljästi. Anna poreilla vähintään 15min.

Toiset haluavat linssit suurin piirtein kokonaisina.  minä tykkään, kun ne melkein muussaantuvat. Siksi keitin keittoa yli puoli tuntia, vaikka paketin mukaan 10min olisi riittänyt. Parasta keitto oli seuraavana päivänä lämmitettynä. Sitä jäi juuri lounaaksi. Väljensin vedellä kun rupesin lämmittämään, mutta jätin kuitenkin suht paksuksi.

Suklaahalko ja sen vaaleanpunaiset praliinit

Jo ennen joulua sain isännältä sähköpostia. Siinä oli kuva, linkki Madame Figaron reseptiin ja viesti: "Je veux ca..." "Mikäs siinä", vastasin.
Joulu meni eikä halkoa näkynyt, tosin emme olleet jouluna kotonakaan. Välipäivinä reissattiin ja sitten palasin töihin. Halko oli kyllä suunnitelmissani, mutta isäntä taisi haluta pelata varman päälle. Hän pisti töpinäksi. Lopputulos oli upean näköinen ja superherkullinen suklaahalko vaaleanpunaisilla praliineilla.

Kuorrutettu kääretorttuhalko on perinteinen ranskalainen joulujälkiruoka ja siitä on varmasti satoja, jollei tuhansia versioita. Periaate on kuitenkin aina sama. Tehdään kääretorttu, täytetään herkkullisella kreemillä ja kuorrutetaan suklaalla. Koristellaan halon näköiseksi. Tässä versiossa erikoisuutena ovat vaaleanpunaiset praliinit eli vaaleanpunaisella sokerilla kuorrutetut mantelipalat. Lisäksi kuorrutukseen tarvittiin praliinisuklaata, jonka isäntä luovana miehenä teki itse kaupan valmiin puuttuessa. Eipä tuo tietysti mitään kamalan vaikeaa olekaan. Paahdetaan hasselpähkinöitä, jauhetaan ja sekoitetaan sulaan suklaaseen. Määristä ei isännällä ollut taas hajuakaan. "Silleen sopivasti."

Onneksi itse halkoon oli resepti valmiina. Isäntä vannoi seuranneensa tällä kertaa reseptiä "grammalleen". En tiedä uskonko, mutta tässä nyt kuitenkin käännettynä.

Bûche aux pralinés roses

kääretorttu 
4 kananmunaa
120g sokeria
100g jauhoja
50g sulatettua voita
hyppysellinen suolaa
tai tee omalla perusohjeellasi :-)

Kuorrutus ja täyte: 
150g vaaleanpunaisia praliineja murskattuna tai murskaa manteleita ja kieritä ne tomusokerissa. Vähän eri juttu, mutta maistunee hyvältä sekin. Suomesta ei oikein löydy näitä praliineja valmiina.
200g praliinisuklaata (ks. yllä) toki voi käyttää myös ihan vain tummaa suklaata, jollei halua pieniä sattumia kuorrutukseen ja täytteeseen. Pähkinäinen maku silloin vaan puuttuu.
100g tummaa suklaata
1,5dl kermaa
50g voita
3rkl vaahterasiirappia
1rkl rommia

Kuumenna uuni 210 asteeseen. Vatkaa keltuaiset ja sokeri vaahdoksi. Sekoita varovasti joukkoon sihdatut jauhot ja sulatettu voi. Vatkaa valkuaiset vaahdoksi suolan kanssa ja sekoita taikinan joukkoon. Levitä pellille leivinpaperin päälle. Kypsennä uunissa 10min.

Kieritä taikina leivinpaperinsa kanssa vielä lämpimänä rullalle.

Sulata suklaat vesihauteessa. Lisää joukkoon lämmitetty kerma vähitellen, sitten voi. Sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä ja laita tunniksi jääkaappiin.
Ota suklaaseos pois jääkaapista ja vatkaa vaahdoksi.

Aukaise kääretortturulla ja kostuta rommilla maustetulla vaahterasiirapilla. Levitä päälle noin kolmasosa suklaaseoksesta. Ripottele päälle praliineja ja kääri uudestaan rullalle. Laita rulla tiukasti kelmun sisään ja laita pariksi tunniksi jääkaappiin.

Kuorruta lopulla suklaaseoksella ja koristele haluamallasi tavalla. 

2015 Uuden vuoden menu

Minä olin uudenvuoden aaton vielä puoliksi töissä, joten lomaileva isäntä otti vastuun illan herkuttelun suunnittelussa ja pääasiallisesti toteutuksesta. 

En valita. Hyvää oli.

Kuten tavallista, tarjolla oli herkkuja sekä aikuiseen makuun että vaihtoehtoja lapsille. 

Menu  uudenvuoden aatto 2015

Sipsejä

Vihersalaattia 

Hanhenmaksaa ja luumu-punaviinihilloketta paahtoleivällä

Uuniviikuna ja sen kinkku balsamicolla

Syöttökukkoa ja ranskalaisia 

sieni - lehtikaalilisuke 

juustoja 

Bûche au chocolat aux pralinés roses 
eli suklaahalko vaaleanpunaisilla praliineilla

Juomina: Bollinger & Champomy (lasten shamppanja)


IHANAA, MAKOISAA VUOTTA 2016 KAIKILLE!