perjantai 29. huhtikuuta 2016

Mansikka-aika ja uusi lempilisuke


Mistä se johtuu, että työmatkojen jälkeen on aina sellainen vähän turvonnut olo? No todennäköisesti siksi, että ainakin meillä taidetaan syödä koko ajan. Nytkin oli jo junassa menomatkalla smoothie ja eväsleipä, perillä lounas noutopöydästä (Frans & Emilie Turussa... ihan niin hauska noutopöytä kuin uumoilinkin), illalla kolmen ruokalajin päivällinen viineineen ja sitten lähdettiin alkuun hotelliaampalalla... Ei taida tarvita vappuna enää hurjasti herkutella.

Jotain sentään tulee syötyä sillä tulin ostaneeksi pienen laatikollisen mansikoita. Mansikka-aika alkaakin nykyään tässä vapun tienoilla, tosin tuontiherkuilla. Eiväthän ne varsinaisesti maistu ollenkaan samalta kuin kotimaiset kesämansikat, mutta
a) ne sopivat salaatteihin ja sen sellaisiin
b) tomusokerilla tuunaamalla ja kermavaahdon kera niistä saa ihan kelpo jälkkäriä.


Mansikoiden lisäksi bongasin lähimarketissa ihania "pikkubroccolineja" siis tuollaisia ohuella varrella varustettuja parsakaalikukintoja. Eihän mitään niin suloista voi vastustaa.

Pannulle pieneen oliiviöljytilkkaan kuumenemaan ja paahtumaan joka puolelta. Sillä aikaa tarjoilukulhon pohjalle jotain superhyvää oliiviöljyä, sitruunankuoriraastetta ja sitruunamehua, hitunen suolaa.

Lopuksi parsakaaleihin vielä raastetaan puolikas valkosipulinkynsi (yhteen pannulliseen), sekoitetaan ja kuumennetaan ja kaadetaan tarjoiluastiaan. Vielä muutaman kerran ympäri, että kastike kunnolla levittyy. On ihan sikahyvää.

Minä en yleensä ole mikään kauhean innokas parsakaalin ystävä, mutta näitä voisin syödä roppakaupalla... ja kelpaavat muuten muksuillekin.

Huomenna ajattelin yhdistää broccolinit ja mansikat. Saa nähdä, miten käy.


lauantai 23. huhtikuuta 2016

Kookospähkinä akvaariossa eli isäntä kokkaa


Kaikki alkoi siitä, kun Kirppu halusi kookospähkinän.

"Miksi ihmeessä?", ihmettelimme.
"No akvaariota varten tietenkin!"

Ihan emme ymmärtäneet, mutta mitäpä sitä ei poikansa edestä tekisi. Niinpä viimein sopivaan kauppaan ehdittyämme tuli kotiin kookospähkinä.

Kirppu porasi rivin reikiä puoleenväliin pähkinää ja rikkoi sitten välikiinnikkeet. Hedelmäliha ja kookosmaito kerättiin kokoon, Pähkinä putsattiin ja voilà. kaloilla on uusi koriste akvaariossaan. Lopputuloksen näette kuvasta.

Mitä tulee kookospähkinän sisukseen... se päätyi päivälliseksi, kun isäntä kokkasi.


Minä vietin iltapäivää mukavasti kampaajalla ja siskon kanssa shoppailemassa. Vihdoin illansuussa kotiutuessamme olivat vastassa mahtavat tuoksut.



Alkuruoaksi:
katkarapuja nopsaan pannulla
pannulla paahdettuja maapähkinöitä
kylmäsavulohta ja tuorejuustoa
paahtoleipää

Seuraksi kookoksen kätkevät herkkukastikkeet. Ensin oli tehty pohja ja sitten varioitu kahdeksi soossiksi. Isännän tuntien, en ovat vastuuta tarkoisa määristä, mutta jotenkin noin kuin alla...
.
soossipohja:
jugurttia
1 limeä kuori ja mehu
mangoa (1pkt pakkasesta)
1 nippu korianteria
1 kookospähkinän hedelmäliha hienoksi raastettuna

1/3 kastikkeesta tuunattiin
1 avokadolla
1/2 raastetulla chilillä


Pääruoaksi :

(1) Kookosriisi
5dl Basmati-riisiä
1 prk kookosmaitoa
vettä
Keitetään pakkauksen ohjeen mukaan eli kookosmaito + vesi = pakkauksen indikoima nestemäärä.

(2) Pieniksi pilkottuja kasviksia maun mukaan, pannulla pikaiseen "wokattuna" (kesäkurpitsaa, retiisejä, parsaa, kevätsipulia, porkkanaa jne.)

(3)  Kalatempura
Kampelafileitä
Tempurakuorrutetta varten sekoitettiin
1 rkl ruokasoodaa, jauhoja, 1 kananmuna ja kylmää vettä
lettutaikinaa muistuttavaksi seokseksi.

Kastettiin kalapalat taikinaan ja pudotettiin kuumaan auringonkukkaöljyyn (kokeile ensin, että leipäpala ruskistuu kauniisi) kunnes ne olivat kauniin ruskeita.
Nostettiin paperille valumaan,

Koko satsi tarjoiltiin nopeasti yhdessä ja jatkettiin alkuruoan kastikkeiden kanssa.


Jälkiruoaksi 

Eikä ateria ole tietenkään täydellinen ilman jälkiruokaa.

Tuoreen ananaksen paloja voissa kuumennettuna ja karamelisoituneina vaahterasiirapin ja vaniljauutteen seoksessa. Tarjoiltuna jäätelön ja kaurakeksien kera.

perjantai 22. huhtikuuta 2016

Musiikkia, teatteria ja...

Tätä odotellessa... sunnuntaina!

Tämä viikko on täysi, hyvässä mielessä. On keskimmäisen bändikerhoiltamaa (Final Countdown - jee!), vanhempien ilta teatterissa ja vielä on edessä esikoisen April Jazz debyytti musiikkiopiston bändin kanssa. Harjoituksiakin siis on riittänyt. Ihanaa, mutta kieltämättä ihan pikkuisen hektistä. Voi olla, että ensi viikon vappu on meillä tällä kertaa sellainen rauhallisempi perhejuhla, kun kukaan ei vaan jaksa muuta.

Ruoka on tässä pyörityksessä ollut sellaista arkista, nopeaa, mutta ihan sikahyvää.
  • Maanantaina herkuteltiin sunnuntaista jääneellä macaroni cheesellä ja vihersalaatilla
  • Tiistaina jatkettiin tomaatti-peperoni-sitruuna-tuorepastalla (ja oli siinä vähän vuonankaaliakin)
  • Keskiviikkona  - kauheaa, ihan hirveä muistikatkos. Ei, ei minulla mitenkään kiire ole. Muuten vaan valuvat näköjään aivoissa jo liiat reunojen yli. Todennäköisesti siis jotain tähteitä
  • Torstaina hoitivat isoveljet kuopuksenkin ruokailun - tomaatti-fetamunakas oli maistunut ja jälkkäriksi jätskit, tietty.  (Kuka sitä äitiä keittiöön enää tarvitsee?) 
  • Tänään vedettiin kehiin taas vakkariresepti vuosien ajalta... 




Tämä maistuu aina ja kaikille eri variaatioina eli

Perunat & kaverit uunissa

Pilkotaan perunoita ja kanan rintafileitä ja pyöritellään ne oliiviöljyssä, savupaprikassa ja paprikajauheessa (tai muussa mieluisassa mausteessa). Sitten sekoitetaan joukkoon 1 luomusitruuna pilkottuna, kourallinen lehtipersiljaa silputtuna sekä fetaa. Viimeiseksi päälle vielä muutama varsi terttutomaatteja.

Laitetaan 200 asteiseen uuniin noin 40 minuutiksi. Lopuksi voi joukkoon ripotella hitusen suolaa, jos kokee sitä tarvitsevansa (me emme lisänneet) sekä lisää persiljaa ja fetajuustoa.

maanantai 18. huhtikuuta 2016

Kolilla kutomassa?


Joo, tiedän. Puikoilla neulotaan ja kangaspuilla kudotaan. Jotain sentään jäi kouluajoista minullakin mieleen. Aikanaan tein enemmänkin villapaitoja, mutta sitten sanoivat ranteet työsopimuksensa irti. Silti, aina kun näen jossain puikkoja ja lankaa, alkaa sormia syyhyttämään. Break Sokos Hotel Kolin aulassa pääsi sentään vähäsen taas silmukoiden kanssa tekemiseen. Siellä kun vieraat saavat halunsa mukaan istahtaa keinutuoliin antamaan puikkojen suhista. Sitä en sitten tiedä kenelle lopputuloksena syntyvä kaulaliina on tarkoitettu. Yritin ehdottaa talviunilta heräävää karhua, mutta se ei oikein herättänyt respan tytöissä innostusta.

Mitä sitten neulomisjuttu tekee ruokablogissa? No, ei yhtään mitään. Kunhan toimii johdatuksena viikonloppureissun hehkuttamiseen.


Oltiin nimittäin perheen kanssa Kolilla ja oli tosi kivaa. Hotelli on kodikas, seutu upeaa ja kerrankin aikaa rauhalliseen yhdessäoloon. Mitäpä sitä muuta kaipaisi?


Vaikkei hotelli ehkä ole kaikkein modernein ja pistorasioitakin sai vähän etsiä, oli olo tervetullut ja palvelu ystävällistä. Jotenkin tällaiseen luontolomailuun myös sopii pieni vanhanaikaisuus. Pääsi hyvin mukaan rentoon tunnelmaan ja saattoi kuvitella, miten eri aikoina ovat ihmiset kiertäneet polkuja ihailemassa Suomen kansallismaisemaa.

Toki reissulla myös syötiin. Hotellin Grill it! ja Kahpitza (kahvia ja pizzaa) todettiin ihan kelvollisiksi.

Perjantai-illan Voice of Finland pizzatarjoilun kera omassa huoneessa oli ihan napakymppi vauhdikkaan päivän päätteeksi.

Pariin otteeseen istuttiin vähän pidemmän kaavan mukaan. Lauantaina ihan kirjaimellisesti sillä ravintolan ollessa täynnään isompia seurueita, kesti palvelu vähän luvattoman kauan. Alkuruokaa odottelimme yli puoli tuntia ja pääruoan saimme eteen pöydän varausajankohdasta puolentoista tunnin kuluttua...

Onneksi ruoka oli sentään hyvää. Jakamamme alkuruoka pikkelöityine kasviksineen kylmäsavulohen kera suorastaan suli suussa ja perunalastujen päälle kasattu härkätartar oli herkullinen.

Pääruoaksi nauttimani kuha oli juuri sopivan kevyesti paneroitua ja todella herkullista. Herraseurani puolestaan söi hampurilaisensa kerrankin nurisematta yhtään mistään.


Niin, ja sitten se jälkiruoka. Söin paahdettua valkosuklaamoussea karamelisoidulla pistaasipähkinöillä torstaina ja söin sitä myös lauantaina... itse asiassa suunnittelin sitä jälkiruoaksi koko lauantaipäivän.

Aamiaistarjoilustakin jokainen löysi haluamansa. Suklaasuihkulähde oli kovassa käytössä.

Sen totesimme, että ensi kerralla otamme omia eväitä vielä vähän enemmän mukaan. Pitsavatsallanikin on rajansa. Itse tehdyt leivät maistuivat mahtavilta aktiivisen aamupäivän jälkeen, eikä niiden syömisessä kulunut kauan. Odottelu ravintolassa olisi siinä tilanteessa voinut olla vähän liikaa niin pienille kuin isoillekin.

Kauppaan on hotellilta muutama kilometri, sellainen autolla kuljettava matka kauppakassien kera noilla korkeuseroilla. Eikä meidän ainakaan tehnyt mieli lähteä yhtään mihinkään muualle kuin metsäpoluille tai ehkä kylpylään.

Kylpylä on lapsilta kielletty neljän jälkeen iltapäivällä. Sen ei ole suuren suuri ja tarkoituksena on rentouttaa eikä vetää raivolla altaanmittoja. Kylpylän vieressä on myös kauneushoitola ja kivihieronta rentoutti ihanasti.

Parasta Kolilla ovat kuitenkin maisemat ja mahdollisuus kulkea metsässä. Näin vähän sesonkien välissä ei poluilla ollut minkäänlaista ruuhkaa, vaikkemme hotellista kauaksi lähteneetkään.


Tällaisissa maisemissa sielu lepää ja nuorisokin rauhoittuu. 



Lisää Kolin reissusta voi lukea toisen blogini puolelta 
Ja täältä näkee, miksi ei haitannut yhtään vaikka rinteet oli jo tältä talvelta suljettu.

tiistai 12. huhtikuuta 2016

Vanhakin oppii uusia temppuja leivinpaperilla


What's Cooking Helsinkiin kannatti mennä. Ensinnäkin siellä oli kivaa. Toiseksi, vanhakin oppi uusia juttuja.

Osallistuin nimittäin Saga leivinpaperi työpajaan, jossa meille esiteltiin, mihin muuhun leivinpaperi voi käyttää kuin uunipellin peittämiseen. Vähänkös tuli tyhmä olo, kun käärittiin herkkuja leivinpaperinyssykkään ja keitettiin kattilassa, tai kun grillin pinta suojattiin leivinpaperilla. Miten ihmeessä en ole noita tullut ajatelleeksi? Olen minä tietysti uunissa tehnyt nyyttejä ja peittänyt kakkuvuoan pohjaa leivinpaperilla, mutta eihän sen nyt siihen tarvitsisi loppua.



Arvaatteko, mitä meillä syötiin sunnuntaina kotona?

No, leivinpaperinyyttejä tietysti! Tai ei sentään sitä leivinpaperia, mutta herkulliset kasvikset paketista. (Terveisiä vaan Nannalle!)

Eikä se paljon helpommaksi voi mennä. Paprikaa, punasipulia, porkkanaa ja kesäkurpitsaa palasina. Päälle korianteria ja ruohosipulia ja lusikallinen ranskankermaa. Ylimmäiseksi iskettiin siivu sitruunaa. Siinä siis minun herkkuni.

Pojillekin lykkäsin pienen kulhon eteen ja käskin tuunata nyssykkänsä. Kerrankin ryhtyivät hommiin ihan mutisematta. Narulla nyytiksi ja sitten pannuun kiehuvaan veteen. Kymmenessä minuutissa olivat herkut valmiina ja kaikki söivät annoksensa hyvällä halulla - ja halloumit päälle.

Ensi kerralla tosin välineeksi otetaan se kaikkein isoin talosta löytyvä pata, jotta kaikki nyytit mahtuvat kerralla. Meitä taitaa olla vähän liian monta hienostuneeseen pakettikokkailuun.



Myös kaapissa hyödyttömänä lojunut parilapannu pääsee tästä lähtien kovaan käyttöön. Rakastan sen tuomia raitoja ruoan pinnassa, mutta sen putsaamista vihaan. En kertakaikkiaan tunnu saavan noita välejä puhtaiksi kunnolla, eikä enää tarvitsekaan. Kun laittaa leivinpaperin suojaamaan pannua, ei tiskistä ole tietoakaan.

Toimi kotitestin perusteella ainakin Saga leivinpaperilla. Muista papereista en mene vannomaan, kaipa niissäkin on eroja?

Pidän myös kovasti parista Saga leivinpapereihin ja ympäristöön liittyvästä jutusta;

  1. 84% Metsä Tissuen käyttämästä puuaineksesta tulee kestävän kehityksen metsistä (joita on noin 5% maailman metsistä) 
  2. Saga leivinpaperit ovat biohajoavaa jätettä 

Mites on? Joko te kaikki muut tiesitte tämän kaiken ja minä olen vain myöhäisherännäinen? 

Muita ideoita ? 


Saga leivinpaperia sain työpajasta testattavaksi. Kiitos siis. Tosin olisin ostanutkin kokeiluun. Sen verran innostuin. 

sunnuntai 10. huhtikuuta 2016

"Hei! Sieltä tulee karkkeja...!" eli Toton Pinata-kakku


Ne ovat sitten taas yhdet synttärit takanapäin. Toto on virallisesti 5v ja isoa poikaa juhlittiin 5 kaverin voimin.

Vanhasta kokemuksesta tiesimme välttää sokeria. Juomaksi ei siis tarjoiltu limonadia, vaan vissyllä kuplivaksi laimennettua mansikkamehua tai sitten vaan mehua kuplia inhoaville pienille miehille.

Ensin vatsat täytettiin popcorneilla, nakeilla ja kasvisdipeillä ja sitten vasta oli tarjolla pullaa. Karkkeja ei pöydästä löytynyt ollenkaan...

Kunnes kakusta leikattiin ensimmäinen pala.

Oli se sen arvoista. Toton englantilaisesta leivontalehdestä bongaama pinata-kakku vähän hirvitti äitiä, mutta oli kuitenkin ulkonäköään helpompi toteuttaa. Vaivan korvasivat moninkertaisesti pöydän ympärillä hämmästyksestä pyöristyvät silmät.

"Hei! Sieltä tulee karkkeja...!"

Arvasitten oikein. Osalta lapsista jäi kakkua vähän syömättä (niin kuin käy aina). Karkkeja ei lautasilta löytynyt ainuttakaan.


Toton Pinata-kakku

Kakku on yhdistelmä voipohjaista kaakao-suklaakakkua. Perinteinen kuivakakkuresepti on ehkä pikkuisen kova ja kuiva, varsinkin kun en hurjasti uskaltanut kostuttaa, mutta ainakin sokeripäällysteiset karkit pysyivät sen sisällä priimakunnossa.

Pohja:
350g voita huoneenlämpöisenä
350g sokeria
225g jauhoja
2tl leivinjauhetta
100g kaakaojauhetta
6 kananmunaa
loraus maitoa

Hiero voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Sekoita jauhot, leivinjauhe ja kaakao keskenään.

Lisää kananmunat yksitellen voi-sokeriseokseen ja vatkaa jokaisen jälkeen voimakkaasti.
Sekoita joukkoon kuivat ainekset ja loraus maitoa.

Laita leivinpaperiympyrä kahden 20cm pyöreän silikonivuoan pohjalle ja jaa taikina tasan vuokiin.

Kypsennä 175 asteessa noin 30min. Anna jäähtyä hetki vuoissa ennen kuin kippaat. Anna jäähtyä.

Tee kuorrute:
250g philadelphia- tuorejuustoa
100g voita huoneenlämpöisenä
600g tomusokeria

Vatkaa ensin tomusokeri ja voi tasaiseksi. Lisää juusto ja vatkaa kunnolla kuorrutteeksi. Voit lisätä tomusokeria, jos kuorrute vaikuttaa liian löysältä.




Kokoa kakku:
2 pussia M&M-karkkeja (tai muita haluamiasi)

Leikkaa kakkupohjat kahtia. Aseta 1 pohjaksi. Leikkaa vielä kahteen keskelle ympyrän muotoinen reikä.

Levitä kuorrutusta pohjalle ja laita yksi rei'itetty rengaspohja päälle. Levitä kuorrutetta renkaalle ja laita toinen rengas päälle. Täytä kolo karkeilla.

Levitä kuorrutusta vielä renkaan päälle ja aseta kokonainen pohja kanneksi. Levitä kuorrutusta päälle ja ihan hiukan sivuille. Tarkoituksena oli tehdän jonkunmoinen "naked cake".  (Lue kuorrutusta ei riittänyt tarpeeksi reunoille)

Ripottele pinnalle strösseleitä tai koristele muuten haluamallasi tavalla. Meillä koristelun hoiti itse päivänsankari.

Pohjaa olisi varmasti voinut kostuttaa kokoamisvaiheessa, jotta se olisi ollut mehukkaampi. Esim. vaniljamaito tai aikuisille kahvi olisi ollut hyvää. En uskaltanut, kun pelkäsin karkkien kostuvan myös, mutta luulen että olisivat kestäneet vähän kosteammankin odotuksen.




lauantai 9. huhtikuuta 2016

What's Cooking Helsinki 9.4.2016

BEACH HOUSE KITCHENin Heli ja salaattikääröt 
Tänään tuli taas mietittyä, miksi ihmeessä sitä raahaa itsensä toiselle puolelle kaupunkia keskellä lauantaita, vaikka kotona olisi hommia vaikka kuinka ja pitäisi järjestää yhdet 5v-synttärit?

No siksi tietysti, että on ihanaa tavata bloggaajakollegoja, seurata taitavia kokkaajia sekä nauttia herkkumaistiaisista.

What's Cooking Helsinki on ruokabloggaajille ja yleisölle järjestetty ruokaan keskittyvä tapahtuma. Ohjelmaa olisi koko päiväksi (ja iltaohjelma taitaa itse asiassa olla parhaillaan meneillään), mutta tällä kertaa ehdin paikalle vain iltapäiväksi. Siinäkin tuli seurattua vaikka mitä.

Oli vaikea päättää katselisiko kokkailuesityksiä vai vaihtaisiko kuulumisia tuttujen bloggaajien kanssa - onneksi reseptit sai paperilla mukaansa!


Nanna valisti meitä muita bloggaajia leivinpaperin saloista


Päivän suola olivat kuitenkin lyhyet työpajat. Olin ilmoittautunut vain kahteen, kun en oikein kehdannut enempään. Ajattelin jättää tilaa vähän muillekin.

Ensimmäisessä eli Saga leivinpaperin työpajassa mietittiin uusia leivinpaperin käyttötarkoituksia Kaikki äitini reseptit -blogin Nannan johdolla. Ihan oikeasti sitä tunsi itsensä vähän tyhmäksi. Miten kummassa en ole tajunnut käyttää leivinpaperia pannulla ja grillillä suojaamassa? Yllättävää oli myös mahdollisuus keittää leivinpaperinyyttejä. Onneksi sentään olen aina välillä suojannut piirakkavuoan leivinpaperilla niin ei tarvinnut liian paljon punastella. (Niin, ja onneksi en tainnut olla ainoa, jolla leivinpaperin käyttö on ollut turhankin perinteistä)


No ei ollut pahaa ollenkaan - ja arvatkaapa kuinka paljon räpsittiin kuvia? Tuossa Lumo Lifestyle tyylinäyte.

Jacob's Creekin viinimaistajaisissa istuimme pöytään ja ensimmäiseksi tekivät sylkykupit tilaa herkuille ja laseille. Tässä porukassa ei viinilasin sisältöä pois heitetty.

Yumen aasialaisherkkujen kanssa oli maisteltavan kaksi, vartavasten sushia ja thairuokaa varten kehiteltyä viiniä. Jacob's Creek WAH on vaalea sekoitus eri rypäleitä. Se on tarkoitettu nimenomaan sushille ja täytyy sanoa, että pidin siitä kovasti lautaselta löytyvien herkkujen kanssa. Tosin pidin siitä jo siinä vaiheessa, kun maistoin ennen puikkojen käteen ottamista.

Aasialaisen ruoan kanssa en kai koskaan ole maistanut punaviiniä, mutta nyt oli tarjolla Jacob's Creek Lamoon, joka on tarkoitettu kestämään thai-ruoan mausteisuus. Viinin tuoksu oli todella mielenkiintoinen ja houkutteleva. Valitettavasti se vain osoittautui minulle hieman liian makeaksi, myös ruokaan yhdistettynä. Taidan edelleenkin jättää punaviinit rauhaan aasialaista ruokaa kokattaessa.

KIITOKSET JÄRJESTÄJILLE, KOKKAAJILLE JA SEURAANI EKSYNEILLE! 

Minulla oli tosi kivaa :-)


Ja nyt miettimään, miten sen synttärikakun saisi aikaiseksi...

keskiviikko 6. huhtikuuta 2016

Banaanikakku ja sen sattumat hillotusta inkivääristä


Banaanikakku on ihanaa, mutta kun sen tuunaa vielä hillotulla inkiväärillä...

Näitä kakkuja on meillä syöty jo kaksi ja juuri katsoin himoiten hedelmäkulhosta löytyviä tummentuneita banaaneja. Huomenna on ihan varmasti vuorossa kolmas,

Kermavaahdolla ja mangonpaloilla (tai muilla hedelmillä) tuunattuna juhlisti tämä kakku ihanasti maanantai-iltaa.



Banaani-inkiväärikakku

100g voita
3dl sokeria
2 kananmunaa
3dl vehnäjauhoja
1tl vaniljauutetta
1tl soodaa
0,5dl kevytmaitoa (tai kermaa)
2 tummunutta banaania
1 iso inkiväärinpala (hillottu) sekä loraus lientä purkista

Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen.

Hiero huoneenlämpöinen voi ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Lisää joukkoon kananmunat yksi kerrallaan ja vatka hyvin kunkin jälkeen. Sekoita joukkoon jauhot, vanilja, sooda ja maito.
Muussaa banaanit ja sekoita taikinaan. Pilko inkivääri pieniksi paloiksi ja sekoita viimeiseksi joukkoon sokeriliemen kanssa.

Laita voideltuun silikonivuokaan (tai voideltuun ja jauhotettuun tavalliseen vuokaan) ja kypsennä uunissa 1h ajan.


maanantai 4. huhtikuuta 2016

Belugat & harissabroileri


Kun sanoin pojille iltaruoaksi olevan linssejä alkoi valitus.
"Äääh, miksei koskaan mitään hyvää"
"Onks jotain muuta...? "

"Itse teette leivät, jos ei linssit kelpaa", sanoi äiti, väläytti torahampaitaan ja käski poikien käyttäytyä.

Linssien valmistuttua nostelin niitä pieneen kulhoon potentiaalisesti vähentynyttä ruokailijamäärää silmälläpitäen, kun kulhoa lähestyi varovasti kaksi lusikkaa.

"Saisko kuitenkin maistaa?"

Sai tietysti ja lopputuloksena leivät jäivät tekemättä. En tiedä oliko kyse laiskuudesta vai alkuperäisestä väärinkäsityksestä linssien maun suhteen, mutta oli kuulemma hyvää ja kulho tyhjeni. Mikäs siinä. Minäkin tykkäsin.

Pitänee useammin väläyttää vaihdevuosiäidin ärisevää puolta. Ruokarauha oli paras pitkään aikaan. .


Beluga-linssit ovat siitä ihania, että ne säilyvät kokonaisina kypsennyksen jälkeenkin, vaikka imevätkin pannuseuralaisista maut itseensä. Harissaa puolestaan käytän yleensä suoraan purkista. Se tuo sellaisen jännän, samalla kertaa raikkaan ja mausteisen maun. 

Linsseistä on myös helppo tehdä kerralla vähän isompi annos. Tästäkin riitti mukavasti myös lounaaksi vanhemmille (pariksikin päivää). Eivät ne poikien annokset nimittäin sentään mitään kovin jättimäisiä olleet. Jälkkärijätskit tekivät päälle vielä kauppansa. Vähitellen kuitenkin saadaan poitsutkin totutettua monipuoliseen valikoimaan erilaisia makuja ja tekstuureja.



Belugat & harissabroileri 
1 purjo
2 punasipulia
2 porkkanaa 
paketillinen Beluga-linssejä 
1 kasvilisliemifondikuutio 
paketillinen baby-pinaatinlehtiä 
kevätsipulin varsi 
nipullinen ruohosipulia 

2rkl harissatahnaa ja oliiviöljyä
broilerinpaloja (reisileikkeitä tai koipi-reisipaloja) 

Lämmitä uuni 200 asteeseen.

Huuhtele linssit paketin ohjeen mukaan.

Notkista harissatahnaa öljyllä, kunnes se on helposti levitettävää ja kuorruta sillä broilerinpalat. Laita palat uunivuokaan ja kypsennä uunissa 30-40min, kunnes pinta on ruskistunut ja liha kypsää.

Pilko purjo ja punasipuli. Kuullota niitä pannulla öljyssä muutama minuutti. 
Pilko porkkanat ja lisää pannuun. 
Kaada joukkoon paketillinen linssejä ja sekoittele. Lisää kasvisliemifondikuutio sekä kiehuvaa vettä, kunnes linssit peittyvät. Anna poreilla hiljalleen, kunnes linssit ovat pehmenneet (30-40min). Muista tarkkailla veden määrää ja lisätä tarvittaessa. 

Sekoita lopuksi linssien joukkoon baby-pinaattia, silputtua kevätsipulia sekä ruohosipulia. 

Tarjoile lautasella yhdessä broilerinpalojen kanssa. 






sunnuntai 3. huhtikuuta 2016

Vesitornilounas


Tänään oli ohjelmassa sunnuntailounas melkein pilvien tasalla, tai ainakin siltä se tuntui sumuisella säällä. Pienistä näkyvyys haasteista huolimatta meillä oli hauskaa bongatessa tuttuja paikkoja lintuperspektiivistä. Eikä kokemusta yhtään haitannut runsas buffetti, josta nirsompikin perheenjäsen löysi tarpeeksi herkuteltavaa.

Kyseessä on tietysti Espoon Haukilahdessa sijaitseva Ravintola Haikaranpesä, entiseen vesitorniin rakennettu ravintola, jossa ruoka nautitaan 76 metrin korkeudessa.

Kuntoaan vaalivat voivat halutessaan hankkia ruokahalua kiipeämällä portaat ylös saakka. Minä ja kuopus käytimme tyytyväisinä hissiä, mutta isäntä ja isoveljet lähtivät portaisiin. Turha kai mainitakaan, että hissillä kulkijat ehtivät nautiskella maisemista jonkin aikaa loppuseuruetta odotellessa.

Vesitornin pyöreä muoto ja pöytien asettelu rinkiin ulkoreunalle tekee sen, että kaikista pöydistä on upeat näkymät. Kaikki ulkoseinät ovat pelkkää ikkunaa ja lisäksi voi mennä ulkoterassille kävelemään, jollei korkeus pelota.

Buffetti tarjoillaan väljästi. Toisella puolen alkupalapöytää ovat lihaherkut ja toisella kalat. Lämpimät ruoat ovat erillisellä pöydällä ja jälkiruoat ovat vallanneet kokonaisen vitriinin, Siinä sitä oli kakkua kerrakseen.


Tarjolla oli monenmoista herkkua ja perinteisesti alkuruoat päihittivät lämpimät ruoat mennen tullen. Lapsillekin löytyi suosikkeja lihapullista nakkeihin. Ainakin meillä ei kukaan valittanut jääneensä nälkäiseksi.

Salaatteja olisi ehkä saanut olla vähän vaihtelevammin. Kurkku-tomaatti-jäävuorisalaatti kelpaa kai parhaiten lapsille, mutta aikuinen olisi kaivannut vähän muutakin oliivien ja etikkakurkkujen lisäksi.

Jälkiruokavitriini houkutteli runsaudellaan ja kaikki juustokakut olivat huikean maukkaita ja meheviä. Suklaakakku ja muut kakkupohjaa hyödyntävät puolestaan olivat meidän makuumme vähän kuivia. Vaikka kyllä niitä silti söi.

Kaikkiaan buffetin ruoka oli hivenen keskitasoa parempaa, mutta en ole ihan varma maksaisinko 49€ (ilman juomia) ilman spesiaalimiljöötä. Tällaisena elämys on hyvinkin hintansa väärtti. Varsinkin kun lasten osalta hinta on erittäin kohtuullinen eli 12€.

Kaikkein parasta oli kuitenkin kävelyretki vesitornin ulkoreunalla. Kesäaikaan käytössä oleva "terassi" on vaikuttava ja reunoilta saa bongattua muitakin lähiseudun vesitorneja oikein opasteiden kanssa. Me etsimme kotitaloa ja täytyy myöntää, että ei ollut ihan leppoa lintuperspektiivistä. Onneksi tunnistimme huvivenesataman niin siitä oli sitten helppo suunnistaa.



Ennen lähtöä (tai tullessa) kannattaa hyödyntää alakerran kosketusnäyttö. Siitä saa annoksen paikan historiaa.

Jokin aika sitten peruskorjattu vesitorni on Haukilahden tuttu maamerkki. Ennen remppaa tapasimme käydä lasten kanssa siellä aloittamassa kesälomakauden. Varmasti poikkeamme naapuriin vielä uudelleen, ihan vain noiden maisemienkin vuoksi.

Ja vielä viimeiseksi vinkiksi, muistakaa pöytävaraus! Varsinkaan sunnuntaisin ei vapaita paikkoja välttämättä löydy.

perjantai 1. huhtikuuta 2016

Rieska-fattoush eli kirjainspiraatio

Kannattaa lukea keittokirjoja. Niistä saa inspiraatiota noin ihan huomaamattaan. Kun silmissä vilisee sivukaupalla ihania meze-reseptejä alkavat pöydällä pussissa ajelehtivat pari rieskaakin selvästi näyttämään Fattoush-salaatin sukulaisilta.

Ei kun rieskat uuniin ja salaatti tarjolle. Samalla tyhjennettiin myös viikuna-taateliviinietikka, joka sopi tähänkin kuin nappi silmään. Eikä se salaatti muutenkaan kovin vaikea ollut.

Pestiin babypinaattia ja lingottiin vähäsen. Paahdettiin rieskoja hetki uunissa ja annettiin jäähtyä. Leikeltiin päärynää, taateleita ja kurkkua.
Sekoitettiin kasvikset ensin ja ripoteltiin rieskat paloina päälle. Lisättiin lautasella viikuna-taateliviinietikkaa.

Tarjoiltiin tällä kertaa karitsankareen kanssa eli muistoja pääsiäisestä tämä resepti. Melkein ehdin jo unohtaa, mutta onneksi oli kamera taas tallentanut. Tätä voisi meinaan syödä toistekin.