perjantai 30. lokakuuta 2015

Isäntä kokkaa: Looks like Halloween making friends with Xmas

Olipa mukavaa tulla tänään töistä kotiin. Isäntä oli tehnyt lyhyemmän päivän, hakenut kuopuksen päiväkodista ja viihdyttänyt pikkumiestä kokkaamalla hänen kanssaan. Lopputulos oli varsin hyvin hyvin Halloweeniin sopiva ja hurjan herkullinen. Ihan kuin verta lautasella...

Menun etenemisessä tosin voi havaita jopa pientä aikasiirtymää ja jo jouluisiakin sävyjä.

Pyhäinpäivän perjantain menu 

Parmankinkkuviikunat 

Poroa, sieniä ja verenpunaista kastiketta 

Piparit ja homeinen juusto 

Juomana: Châteauneuf du Pape (Xavier 2005) 


Isäntä siis kokkasi eli tarkkoja reseptejä ei ole tiedossa, mutta alkuruoan toki tunnen yhtenä omanakin suosikkinani. Tällaisilla viikunoilla on herkuteltu useammankin kerran.


Parmankinkkuviikunat

Tähän tarvitset tuoreita viikunoita, parmankinkkua, timjamia, suolaa, pippuria, balsamico-etikkaa ja pienen tirauksen hunajaa. 

Leikkaa viikuna melkein pohjaan saakka neljäksi lohkoksi ja kiedo kinkkusiivun sisälle. Aseta pieniin uunivuokiin. Ripottele päälle ihan hiukan suolaa ja pippuria ja lorauta noin ruokalusikallinen balsamico-etikkaa kullekin. Silppua timjamia ja ripottele päälle sitäkin. Anna marinoitua muutaman tunnin ajan. 

Lämmitä uuni pariin sataan asteeseen ja valuta viikunoiden päälle hieman hunajaa ennen kuin nostat vuoat uuniin. 

Anna kypsyä 3-5 minuuttia haluamaasi kypsyysasteeseen. Tänään teki mielemme viikunoita vielä melkein viileinä kiedottuna hivenen jo rapsakkaaksi muuttuneeseen parmankinkkuun. 

Tähän ei kyllästy. 


Pääruoksi oli sitten poron sisäfilettä. Se ilmestyi pöytään tagliatelle-pastan ja sienien kera ja päälle valutettiin kirpakkaa punaista kastiketta...  Luumua kastikkeessa kuulemma oli - ja hiven balsamicoa jne... (Tiedättehän, isäntä ja reseptit. )

Eikä sille mitään voi. Joulukin on tulossa. Isäntä oli selvästi jo vähän joulutuulella, kun jälkkäriksi päätyi pipareita ja Bleu d'Auvergne.

Ehkä alitajuisesti tarkoituksena oli viitata kammottaviin kauhutapahtumiin - Tiedättehän: " joulu - porot - halloween - paisti..." ilmankos kastikkeen teemana oli verta lumella...

Tai sitten hän muisteli keskiviikon viininmaistajaisia. Teemana oli nimittäin Châteunef du Pape ja eräs viineistä sai meidän väkisin miettimään kanelia ja joulupipareita. Koska pöydässä oli tänäänkin Châteunef du Pape -viiniä, taisi jälkiruoka olla helppo nakki.

Mikäs siinä.Sopihan tuo tämänkin viinin tyyliin, vaikka se olikin maistajaisten sisartaan pehmeämpi ja vuosiltaan vanhempana jo maultaan ihanasti pyöristynyt. Tyylillisesti yksi suuria suosikkejani, Viimeiset pisarat lasistani pyörivät kielelläni juuri tätä kirjoittaessani.

Kamerani muuten sanoi työsopimuksensa juuri irti kokonaan. Eli koittakaa kestää - kännykkäkuvia pimeällä kelillä tiedossa ainakin jonkin aikaa...


3 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Heh, yritin itsekin udella, mutta vastaus oli sen verran epämääräinen, etten kirjoittanut tuohon. Siis laitettiin yrttejä, suolaa, pippuria ja hiukan öljyä lihan päälle ja käärittiin muutamaksi tunniksi kelmuun. Sitten kypsennettiin uunissa. Sienet paahdettiin pannulla, loppuvaiheessa mukaan hieman valkosipulia ja sitten viimeiseksi suolaa ja pippuria. KAstike? Kuulemma luumuja paloina pienessä nesteessä kattilassa pehmeäksi yrttien kera (timjamia ainakin taisi olla) sitten siivilän läpi ja mausteeksi balsamicoa, suolaa, pippuria - Tässä siis noin suurin piirtein. Tuorepasta keitettiin ihan paketin ohjeen mukaan... Toivottavasti saat tästä selvää. Pitäisi vahtia isäntää keittiössä ja kirjata vieressä ylös, mutta piti tehdä muita hommia...

      Poista
    2. Ai niin, lopussa ripoteltiin vielä sekaan saksanpähkinän paloja

      Poista

Ilahdun aina kommenteista!