sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Kesäperunat

Se on kesä, vaikka aurinko tuossa loppuviikolla taisikin lähteä lomalle jonnekin muualle ja lämpötilakin putosi useamman asteen verran. Vielä ei ole niitä uusia perunoita, mutta kesäistä makua saa perunoihin lisäämällä vihreää.

Eilen istuin tyyriinä lähikaupan edessä koko päivän myymässä pihakirppiksellä lastenvaatteita ja kirjoja. Huomasin, että lastenvaatteet eivät oikein kelvanneet, mutta varsinkin keittokirjat tekivät kauppansa...


Nämä perunat sopivat oivasti vaikka grilliherkkujen kylkeen ja hätätilassa  ihan sellaisenaan lounaaksi. Uusia perunoita odotellessa.


Kesäperunat 

Kuori perunoita (jauhoinen lajike) ja kuutioi. Leikkaa punasipuli (1 iso tai pari pientä) silpuksi ja sulata pieni pussillinen pakasteherneitä. Huuhtele pussillinen tuoretta babypinaattia.

Laita pannulle oliiviöljyä kuumenemaan keskilämmöllä. Lisää perunat ja kääntele niitä 10-15 minuuttia - siis sen verran, että alkavat pehmenemään. Lisää joukkoon pieni loraus oliiviöljyä sekä sipulisilppu. Kääntele taas, kunnes sipulitkin ovat kivasti kuullottuneet (vajaat 10min).
Lisää suolaa, pippuria ja haluamiasi mausteita. Esim. Espelette-chili ja savupaprikajauhe sopivat oivasti.

Kääntele vielä joukkoon sulaneet herneet ja kääntele kunnes perunat ovat kypsiä. Enää ei pitäisi kestää kauhean montaa minuuttia. Lopuksi sekoittele joukkoon pinaatit, odota pari minuuttia ja nosta tarjolle.

Esikoinen ilmoitti, että: "Varsinkin majoneesin ja ketsupin kanssa erittäinkin syötävää."

perjantai 27. toukokuuta 2016

Timjami on kuollut, eläköön timjami!

Ja varokoon elintilaa valtaavaa minttua!

Aika hurjasti on siiteöplyä, kun kasvitkin ovat likaisen näköisiä - saisi jo sataa!

Tiedättekö, mikä kesässä on ihan parasta? Se kun pääsee hakemaan pihalta omia yrttejä keittiöön. Tänä vuonna tuosta riemusta pääsee nauttimaan jo harvinaisen aikaiseen.

Vaan suru tuli puseroon ensimmäisenä, kun maitani tarkastelin. Olen vuosia sitten kasvattanut itse Ranskasta tuomistani siemenistä tuuhean timjamin. Se viihtyi monta vuotta ruukussa ja ruukun hajottua näytti pärjäävän vallan mainiosti kukkamaan kulmassa.

Sitten tuli yksi vähäluminen talvi . Timjami oli keväällä henkitoreissaan, mutta sieltä se pinnisti kesän loppuun mennessä tuuheammaksi kuin ikinä. Taisi olla joutsenlaulu. Tänä keväänä ei vihreää pilkistänyt ensin yhtään missään... Odottelin, odottelin ja lopulta se oli uskottava. Koko isosta puskastani on jäljellä muutama hassu varsi.

Voi raasua. Ajatelkaa, viime kesänä tämä täytti koko kukkamaan toisen päädyn

No, ne on nyt sitten laitettu keskelle kasvamaan ja ympärille ripottelin lisää timjaminsiemeniä. Toivotaan, että se siitä ja pidetään villinä viereen pelmahtanut minttu kurissa.

Mintun kanssakin minulla nimittäin kävi vähän hassusti. Parina kesänä on yksi kasvulaatikko ollut käytännössä pyhitetty pelkästään mintulle. Se vaan ei jotenkin maistunut kovin vahvasti ja myönnän, ettei minttua kulunut keittiössä ihan niin kuin voisi kuvitella. Oli vissiin vähän jotain miedompaa lajiketta. Sitten huomasin timjamin kyljessä toisen mintun - lehdet erinäköiset kuin kasvilaatikon sukulaisella ja se maku! Ihan toiselta planeetalta. Kasvulaatikossa siis on tänä kesänä ihan muita juttuja ja minttu kasvaa timjamin kanssa toistaiseksi sulassa sovussa. Saas nähdä, mikä on tilanne sitten myöhemmin kesällä.

Perusaineksia sekaisin ja päälle balsamicoa - ei ole mitään parempaa

Tänään siis aloitin pihayrttikauden ja tungin minttua kunnon kourallisen salaattiin. Muutenkin runsas salaatti sai lisäpotkua. Perjantaifiilis oli taattu, kun vielä pistettiin vanhaan kunnon pallogrilliimme hiilet hohtamaan ja makkarat tirisemään.

Makkarat olivatkin tällä kertaa vähän perusgrilleriä laadukkaampia eli Harjun makkaratehtaan oreganomakkaroita, Namia oli.

Isäntä opetti pojat syömään grillimakkaroita ranskalaisittain eli vaalean leivän väliin tuoremakkaraa ja Savoraa. Kelpasi.

Kannattaa silmäillä kaupan hyllyjä tämän toivossa - oikein maukkaita!

tiistai 24. toukokuuta 2016

Katkarapupopcornit



Perjantain hyvien uutisten kunniaksi poksautettiin shamppanjapullo ja laitettiin herkkuja pöytään. Taittinger ei petä koskaan, vaikka tämä rosé-versio ilmeisesti hivenen kivistikin päätä seuraavana aamuna (enkä edes juonut kauheasti).


Aperonaposteltaviksi tehtiin pitkästä aikaa katkarapupopcornia. Olisi kiva sanoa, että niitäkin poksauteltiin, mutta eivät nämä kyllä oikeasti mitään mekkalaa kattilassa pidä. Ovatpahan vaan mukavan rapsakoita ja sisältä merellisen pehmeitä. Nimi taitaa äänen sijasta tulla enemmänkin ulkonäöllisten seikkojen perusteella ja siksi, että paneerauksesta löytyy maissia tärkkelyksen muodossa.

Makua saa vaihdeltua sekoittamalla jauhoihin erilaisia mausteita. Chili sopii oikein hyvin, mutta meiltä oli Espelette loppu. Kaveriksi sitten erilaisia kastikkeita. Ainoa muoto, jossa meidän muksuja saa katkarapuja syömään ilman mutinoita, mutta nämä katoavatkin sitten alta aikayksikön.


Katkarapupopcornit

250g katkarapuja (kypsiä ja kuorittuja)
1 kananmuna
3/4dl vehnäjauhoja
2 1/2 dl maissitärkkelystä (Maizenaa)
suolaa, pippuria, chilijauhetta tai curryjauhetta tai jotain muuta mieleen juolahtavaa.

1/2l rypsiöljyä (tai muuta neutraali paistoon kelpaavaa öljyä)

Vatkaa kananmunan rakenne rikki lautasella ja sekoittele katkaravut siinä.
Sekoita jauhot, maissitärkkelys ja mausteet toisella lautasella ja kierittele munaiset katkaravut niissä.

Kuumenna öljy kattilassa ja friteeraa katkaravut erissä (2min per erä). Nostele katkaravut talospaperin päälle. Sekoittele joukkoon korianteria tai muuta haluamaasi yrttiä ja napostele heti kastikkeisiin dipaten.

sunnuntai 22. toukokuuta 2016

Kylmä kahvi kaunistaa - Cold Brew jätskissä


Sanotaan, että kylmä kahvi kaunistaa. Kaffa Roasteryn Cold Brew siis lienee kesän kauneudenhoitovinkki numero 1. Kyseessä on erikoistuote eli 100% kahvia, hitaasti kylmäuutettuna ja pulloon piilotettuna.

Maku on sellainen kahvisen makea, kitkeryys puuttuu. Ihan sellaisenaan tuo sopii minulle hyvin pienissä määrissä tarjoiltuna, mutta sekoitettuna johonkin vähän terävämpään (rommiin? viskiin?) tai vaikka kermalikööriä maustamassa, taitaisi upota nautinnolla. Koska kuitenkin baarikaappi edelleen kumiseen tyhjyyttään (meiltä ei näköjään löydy nykyään kuin lähinnä viinejä), niin päätin kokeilla kylmää kahvia lapsillekin sopivassa jälkiruoassa.

Kaikkihan tietävät jo kolmen aineen jäätelön? Siinä saa ihanan pehmeää helleherkkua ilman jäätelökonetta. Alunperin herkun löysin Kakkutaikurin blogista ja sitä on nyt tullut tehtyä useammankin kerran, vähän eri variaatioilla. Tällä kertaa maustoin perusohjeen reseptin desillä Cold Brewtä ja sain aikaiseksi ihanan kahvisen jälkimaun.

Kauneusjäätelö 

6dl kuohukermaa
1prk kondensoitua maitoa
0,5-1dl glukoosisiirappia
1dl Cold Brew kahvijuomaa

Vatkaa ainekset kuohkeaksi vaahdoksi. Pakasta vähintään 5h ja nauti.

Seuraavana päivänä jäätelö oli aika kovaa, joten kannattaa ehkä tuota glukoosisiirappia pistää ihan reilusti - ja antaa jäätelön pehmitä jääkaapissa ennen pallojen koukkaamista.


Kiitokset Kaffa Roasterylle maistiaisista. Pari pulloa on vielä jäljellä seuraavia kokeiluja varten. 


lauantai 21. toukokuuta 2016

Kahvinkeitto on taitolaji (ja melkein tiedettä)

Minun kahvinjuontini on aina ollut vähän satunnaista, mutta toki hyvän päälle jotain ymmärrän. Kun siis tarjoutui mahdollisuus päästä kokeilemaan Kaffa Roasteryn Helsinki School of Coffeen pikakurssia, niin olin heti valmis kuin partiolainen. 

Pari tuntia sujahtikin kuin siivillä mielenkiintoisen aiheen parissa (ja hyvässä seurassa - kiitos Kaffa Roastery ja Nelkytplusbloggaajat


Kaffa Roasteryn kahvit paahdetaan Punavuoressa kuvassa näkyvällä pienellä koneella. Kahvipavut tulevat agenttien kautta useimmiten pienillä tiloilla kasvatettuina. Luomu- tai Reilun Kaupan sertifikaattia ei yleensä ole, mutta usein tärkeämpää onkin tuntea toimitusketju kuin luottaa pienille tuottajille usein liian kalliisiin ja byrokraattisiin leimoihin. Ne ovat sinänsä hyvä juttu, mutta usein varsinkin pientuottajien ulottumattomissa.

Paahtimo on pieni ja tuotantomäärät tietysti sen mukaiset. Kahvi paahdetaan tilauksen mukaan, joten lopputulos on tuore ja herkullinen. Paahtaminen itsessään on pitkälti manuaalista hommaa, vaikka kone onkin käytössä ja lopputulos riippuu paahtajan ammattitaidosta. Se on kuulkaas tosi tarkkaa lämpötilan ja paahtoajan kanssa, siinä ei paljon muita juttuja mietiskellä.


Tarkkaa tuntuu kahvin keittäminen olevan noin muutenkin. Minusta ei taitaisi ammattibaristaksi ollakaan, sillä tällainen vanhemmiten vähän suurpiirteinen kahvinkeittäjä ei yleensä paljon sekunteja laske eikä grammoja mittaile.Silmät pyöreinä seurasin kouluttajamme tarkkuutta. Parikin grammaa ylimääräistä jauhettua kahvia lusikoitiin pois ja vesikin mitattiin grammoina.

Tiesin jo aiemmin, että kahvia voi tehdä todella monella eri tavalla, mutta itse tunsin lähinnä suodatinkahvin, pressopannun ja kapselikeittimen. Siispä olikin mielenkiintoista päästä katsomaan muitakin systeemeitä.


Chemex oli näistiä metodeista kaunein. Sulavasti muotoiltu lasi kannu ja kahvin kukkanen, tekivät kahvin keitosta paitsi terapeuttista (siis sille joka sen osaa) myös esteettisesti miellyttävää. Eikä se kahvikaan ollut yhtään hullumpaa.

Itse asiassa se oli tosi hyvää. Minä en yleensä oikein saa juotua kahvia muuta kuin maidon kanssa, mutta nämä kaikki menivät alas oikein mielellään. Sen toki huomasin, että oma makuni viiraa aika vankasti sinne tummemman paahdon puolelle, mutta hyviä olivat nämä vaaleammatkin.


Sifoni-kahvinkeitin vastasi osastosta: "Hullut tiedemiehet kahvinkeitossa". Olihan tuokin kaunista, mutta minä taitaisin stressata niin liekin tarkkailusta kuin räjähtämisvaarasta. Ei meillä tietysti mitään hätää ollut ja helposti poksahduksen saa vältettyä (metalliketju kunnolla pohjaan saakka!), mutta pientä jännitystä oli ilmassa havaittavissa.

Sifonlla saa myös näyttävän ohjelmanumeron kotipäivällisille. Vesi pohjalle, liekki päälle, vesti nousee ja kahvi laskee. Siinä riittää seurattavaa ja yleisö tuijottaa lumoutuneena. Siis meidänkin porukkamme oli hetken ihan hiljaa - sitä on vaikea kuvitella.  Lisäpointseja saa, jos lopussa vielä jäähdyttelee kahvia tarpeeksi korkealla kaatokaarella.

Jos kaapeissa olisi yhtään tilaa vielä yhdelle välineelle, niin tämä olisi ostoslistalla.

Viimeisenä vaan ei suinkaan vähäisimpänä pääsimme ihan itsekin testaamaan aeropressiä. Se on näistä metodeista ehkä nopein, vaikkei välttämättä yksinkertaisin.

Ideana on luoda putkeen paine, joka uuttaa kahvista vielä enemmän makua. Tarkkana saa olla tälläkin metodilla.

1) Laitan suodatinpaperi, kierrä kansi / pohja kiinni ja kostuta

2) Lisää 17g vähän suodatinkarkeutta hienompaa kahvia

3) Kaada vesi (250g - mielellään 95asteista) päälle ja sekoita

4) Pyöräytä mäntä kiinni runkoon ja anna uuttua 1min20s (laskettuna siitä, kun vettä alettiin kaataa)

5) Paina mäntä rauhallisesti alas ja nauti. Kaikkiaan pitäisi aikaa kulua 2min ja mäntä on tarpeeksi alhaalla, kun aeropress sihahtaa.

Hyvää tuli!

Saimme myös aeropressit kotiin kokeiltavaksi ja muutaman kerran olen sillä jo kahvia keitellytkin. Meillä juodaan usein vain kuppi kerrallaan, joten tuollaisen pienemmän määrän tekeminen sopii oikein hyvin.

Joka kerran kahvi on ollut herkullista, vaikka ihan rehellisesti täytyy myöntää, että grammat ja sekunnit ovat näistä kerroista olleet paikallaan ehkä yhdessä... Milloin olen unohtanut painaa sekuntimittaria, milloin vaa'an taaraus ei ole mennytkään läpi ja sitten olen ihmetellyt, miten ihmeessä yksi mitallinen kahvia voi äkkiä painaa yli 400g... No, silmäämääräisestikin tehtynä on kahvi tullut joka kerta juotua hyvällä halulla ja sitkeästi jatkan harjoittelua.


Koulutuksen lopuksi pääsimme vielä kaunistumaan... arvaatteko millä Kaffa Roasteryn erikoisuudella?

Tuota pitää vielä kokeilla jossain reseptissäkin (ja tyhjyyttään kumisevaa baarikaappia täydentää kahvidrinkkikokeiluja silmällä pitäen).

Kiitoset koulutuksesta, aeropressistä ja kahvista Kaffa Roasterylle. Oli tosi kivaa ja taas nousi minunkin kahviymmärrykseni ja keittotaitoni ihan uudelle tasolle. 



torstai 19. toukokuuta 2016

Kaikenlaisia huijareita sitä liikkuukin

Kaikenlaisia huijareita sitä on maailma pullollaan. Enpä ikinä olisi uskonut, että kansainvälistä huijausta yritetään ihan noin vain Tori.fi -palvelussa myyviä yksityishenkilöitä kohtaan.

Ai, että mitä minä tarkoitan ? 

No, minulla on myynnissä siellä kaksi parvisänkyä, joita ei nyt enää poikien huonemuutosten jälkeen tarvittaisi. (Ovat muuten laadukkaita petejä, jos jotakuta kiinnostaa... pistäkää mailia kaikki uutta parvisänkyä kaipaavat!)

Ensin sain viestin (englanniksi tietenkin) tyypiltä, joka on kuulemma kiinnostunut ostamaan sängyt. Millä hinnalla myisin molemmat?

Ilmoitin pakettihinnan ja sitten tuli puhetta maksutavoista. Kävisikö PayPal tyyppi ehdotti? Hän hoitaisi kuljetuksen ja sängyt toimitettaisiin hänen asuntoonsa Espanjaan.

Mitä? Espanjaan...? Tässä kohtaa alkoivat kellot soida. (Kling,Kling,Kling) Olin kuitenkin utelias. Mitenkähän tämä skämmi mahtaa edetä?

Perustin PayPal -tilin. Siitä en nähnyt kaverille mitään varsinaista huijausmahdollisuutta ja tiedustelin, miten hän ajatteli maksun siellä hoitaa ja miten kuljetuksen.

Sitten sain viestin, jossa rakas potentiaalinen asiakkaani kertoo lähettäneensä PayPalin kautta minulle sänkyjen hinnan + kuljetusta varten 500€. Minun pitäisi vain maksaa annetun linkin kautta (Western Union) nuo 500€ kuljetusfirmalle ja koko summa saapuisi PayPal-tililleni. Hah - älä unta näe!

Ensinnäkin, en ole saanut mitään väitettyä viestiä tuollaisesta "pending paymentista" eikä sellaista osunut silmiin myöskään PayPal-tilin palveluvalikoimasta. Toiseksi, miksi ihmeessä minä maksaisin hänen kuljetusfirmalleen?

Deal's off! - ilmoitin ja poistin PayPal-tilini kokonaan.



Sängyt jäivät siis vielä meille, enkä ole 500€ köyhempi. Kaveri vielä tuolla mailissa itkee, että pitää nyt maksaa, jotta hän saa rahat minulle eteenpäin, mutta itkeköön. Tästä lähtien menevät hänen virtensä suoraan roskapostiin.

Että sellainen tapaus. Ensin kiukutti, mutta parin herkkutortillan jälkeen alkoi jo vähän naurattamaankin. Hyvällä ruoalla on sellainen vaikutus.

On se silti aika sääli, että tuollaisia pyörii - menee loppukin usko ihmisiin.


keskiviikko 18. toukokuuta 2016

Lämmin bataattisalaatti ja passioetikkaa


Olinpa tässä eräänä iltana matkalla kahvikurssille. Siitä lisää myöhemmin (oli huikean kivaa), mutta tässä pieni väläys eteeni osuneesta herkusta. Poikkesin nimittäin Moko-liikkeessä ja silmiini osui passiohedelmä-etikkaa. Se oli ihan pakko napata mukaan. Tunsin jo väriä ihaillessani kielen päällä sellaisen makean ja etikanväkevän yhdistelmän.

Ostos oli varsin kannattava. Sen todisti tämäniltainen bataattisalaatti, jonka passioetikka kertakaikkiaan kruunasi.


Paahdettu bataattisalaatti 

Luo salaattipohja erilaisilla lehdillä makusi mukaan.

Keitä kokonaista, kuorittua bataattia suolatussa vedessä noin 25min. Leikkaa se siivuiksi.

Sekoita lautasella seesaminsiemeniä, suolaa ja kuivattua timjamia sekä tilkka oliiviöljyä. Kierittele bataattikiekot seoksessa ja paahda parilapannulla pintaan kuvioita (ja bataatti kypsäksi). Laita palat vielä uuniin 150 asteeseen, jos eivät jostain syystä ole vieläkään kypsän pehmeitä).

Paahda samalla pannulla muutama paloiteltu kevätsipulinvarsi.

Paahda pinjansiemeniä.

Sekoittele salaatin ainekset ja murusta joukkoon vielä fetajuustoa.

Valuta lautasella salaatin päälle ihanaa passioetikkaa makusi mukaan. Pehmeän ja miedon bataatin yhdistelmä kirpakan etikan kanssa sekä tummien raitojen paahtuneen maun kanssa on huikea.



lauantai 14. toukokuuta 2016

Kita auki eli kirjabloggaajat sushibuffetti-lounaalla

Aina välillä nämä minun blogieni aiheet nätisti yhdistyvät keskenään. Tänä viikonloppuna on Helsinki Lit, jota tällä kertaa valitettavasti joudun seuraamaan vain ruudun välityksellä, mutta sentään ehdin kirjabloggarien yhteislounaalle. Samalla tuli löydettyä paikka, jonne todennäköisesti palaan uudelleen perheen kera jo ihan lähiaikoina. 

Muistan tosiaan lauantai-päiviä, jolloin perheen kanssa on kuljettu pitkin Helsingin keskustaa etsimässä epätoivoisesti lounaspaikaksi jotain muuta kuin pikaruokalaa. Salutorget oli silloin auki ja siellä olemme lounastaneet muutamankin kerran. Ehkä ajat ovat muuttuneet ja kivoja lounaspaikkoja on tarjolla pilvin pimein viikonlopun shoppailijoille (ja turisteille), mutta tänään kokeilemani sushibuffet ainakin on erittäin varteenotettava vaihtoehto ja kivasti keskustassa.

Kyseessä on Esplanadin Kita, jonka nimen aikaansaama sanaleikki hymyilytti jo ennen pöytäänistumista. Kirjabloggarit olivat nälkäisiä erilaisten kirjallisuuskeskustelujen kuuntelun jälkeen (ja minäkin muuten vaan), joten sushibuffetin tarjoomukset olivat paikallaan. 


 Buffetit ovat usein vähän epäilyttäviä. Vajaat astiat näyttävät sekaisilta ja epämiellyttäviltä ja toisinaan niihin pelkää kätketyn jotain vanhaa ja epämääräistä. Sushin kanssa ulkonäköongelmaa ei ole. Runsaat rivit erilaisia riisipalleroita ja -rullia ovat värikkään ja houkuttelevan näköisiä. Sushien lisäksi oli tarjolla myös kahta eri salaattia, Pieniä lämpimiä rullia ja nuudeleita sekä misokeittoa. Hinta-laatusuhde on tässä buffetissa myös paikallaan. Lauantain lounas alle 16€ ei ole paha ollenkaan.

Palvelu oli herttaista, vaikka meillä olikin tarjoilijan kanssa kielimuurin takia lieviä vaikeuksia ymmärtää toisiamme. Hyvällä tahdolla selvittiin ja hymy häivytti pienet väärinymmärrykset.

Sisustus on yksinkertainen ja pieneksi paikaksi mukavan väljä. Ei tullut sellaista oloa, että pitäisi omat asiat huutaa viereisen pöydän keskustelun yli. Värit ovat hillittyjä, eikä japanilaisuutta ole ylikorostettu.

Ihan helmi lounaspaikaksi siis, eikä varmaan hullumpi iltaruokailijoillekaan. Onnellisia ovat ne, jotka voivat poiketa Kitaan viikolla työlounaalle, varsinkin nyt 10euron lounaskampanjan aikana. Lauantaibuffet on tarjolla nettisivun mukaan koko aukioloajan. Toivon tosissaan ravintolan olevan auki myös kesälauantaisin, sillä ihan varmasti tulemme tuonne suuntaamaan kauppahallireissuilla.

keskiviikko 11. toukokuuta 2016

Tuunataan tuttua couscous-salaattia ja vielä yksi uusi suosikki



Couscous-ryynit ovat meillä olleet jos vuosia supersuosikin asemassa. Ne ovat vehnää, jonka välttelystä on tullut kai jo jonkinlainen muotijuttu, mutta kun en kohtuumäärissä ole mitään sen kummempia oireita siitä saanut, niin eipä tuota ole tullut pahemmin välteltyäkään. Kohtuudella kaikkea!- siinä minun mottoni.

Viime aikoina olen tosin korvannut couscus-ryynit aina välillä samantyyppisessä salaatissa kvinoalla. Pääasiassa maun vuoksi. Vaihtelu virkistää. Molempi parempi ja mitä niitä muita aiheeseen sopivia sanontoja taas onkaan? Niinpä tällä kertaa ryhdyin tuunaamaan yhtä tutuista lemppareistamme.  Kana kinkuksi, broccolinit kehiin... siitä se sitten lähti.

Niin, ja siitä, että löysin taas uuden suosikin. Purkeista löytyvät oliivit ovat usein pliisuja. Niistä puuttuu kokonaan yty ja kitalakea kipristelevä vahva maku. Gaea oliivisekoitus oli siitä parhaimmasta päästä. Ilman kiviä tarkoittaa yleensä maun miedontumista, mutta nämä olivat yllättävän hyviä, niin salaatissa kuin tapenade-tahnaa tehtäessä.


Tuunattu lemppari 
(6:lle isoruokaiselle)

Ota paketillinen couscous-ryynejä ja kaada kulhoon. Kaada päälle kiehuvaa vettä niin, että ryynit peittyvät. Sekoita keskenään runsas desi sitruunamehua sekä saman verran viinirypäleensiemenöljyä. Lisää kastikkeeseen vielä ripaus suolaa ja pippuria ja sekoita ryyneihin. Laita kannen alle noin 10 minuutiksi.

Kaada oliivipussin sisältö ryynien sekaan. Sekoita.

Pilko 1 kesäkurpitsa ja paahda paloja pannulla tilkassa öljyä, kunnes ne ovat vähän pehmenneet ja pinnassa näkyy ruskeaa (n.10min). Raasta lopuksi joukkoon 1 pieni valkosipulinkynsi ja sekoittele vielä hetki. Kaada couscousryynien sekaan.

Leikkaa nippu broccolineja pieniksi suupaloiksi ja paahda niitä pannulla tilkassa öljyä kymmenisen minuuttia. Lopussa raasta joukkoon 1 sitruunan kuori ja purista sen mehu. Sekoittele ja kaada couscousryynien joukkoon.

Murusta ryyneihin vielä 1pkt fetajuustoa sekä ripottele joukkoon muutama kourallinen cashew-pähkinöitä.

SEkoita kaikki ainekset sekaisin ja kaada tarjoilukulhoon. Asettele pinnalle kylmäsavustettua kinkkua (Parma, Schwarzwald...) Tarjoile lisäksi sitruunamehua halukkaille ja herkuttele.




tiistai 10. toukokuuta 2016

Se on kesä nyt - siis nyhtöpossua

Se on kumma juttu, miten nyhtöpossuhampparit meillä kuuluvat kesään. Mielessäni istumme aina pihalla, linnut laulavat, lapset hulluttelevat ja huterat hampurilaistornit heijastuvat pöydän lasipinnasta. 

Niin, ja ajetaan pois lokkeja, jotka ovat pesiytyneet taloyhtiön pihapiiriin ja haluavat osansa pöydän tarjonnasta. Onneksi pöydän yllä on markiisi ja vesiletku käden ulottuvilla... loppukesästä ei enää tarvitse kuin ojentaa kättä letkua kohti, niin katulampun päälle kyttäysasemiin asettautunut otus lähtee laiskasti siipiään läiskytellen. 

Tänä vuonna toivon kerrostalojen katolle asetettujen metallivälkkyjen ja ahkeran talonmiehen pitävän lokinpesät poissa ja kirkunan pienemmällä ja mahdolliset ruokavarkaat mielellään tuolla meren puolella. Ainakin ne valaisevat majakan lailla (ja samalla tavalla välähdellen) kuopuksen huoneen viimeisiin auringonsäteisiin saakka. 


Tällä kertaa tehtiin sämpylät briossityylillä (määrä riippuu koosta, mutta meillä noita tuli noin 15kpl): 
2dl maitoa
2pss kuivahiivaa
2rkl hunajaa
2tl suolaa
4 kananmunaa
10dl vehnäjauhoja
150g voita
1 kananmuna voiteluun ja seesaminsiemeniä 

Lämmitä maito vähän kädenlämpöistä kuumemmaksi ja lisää siihen hiiva, hunaja, suola ja kananmuna. Sekoita ja lisää sitten vehnäjauhot vähitellen hyvin alustaen. Koneella joustavan taikinan aikaansaaminen kesti noin 10min. 
Leikkaa voi kuutioiksi ja alusta hyvin taikinaan. 

Kohota liinan alla n.4h jääkaapissa. Leivo sämpylöiksi. Kohota vielä tunnin verran. 

Voitele kananmunalla ja ripottele päälle seesaminsiemeniä. Kypsennä uunissa 200 asteessa 12-15min, uunista riippuen. Meillä on vähän ärhäkämpi tapaus, joten 12min riitti.  



Nyhtöpossun tein tällä kertaa kilon kasslerista 150asteisessa uunissa kolmisen tuntia haudutellen.

Makua possu sai porkkanasta, sipulista, laakerinlehdestä, fenkolinsiemenistä, korianterinsiemenistä, hunajasta, tuoreesta inkivääristä, kuivatuista aprikooseista sekä muutamasta lorauksesta riisiviinietikkaa... niin ja tietysti suolasta ja pippurista.

sunnuntai 8. toukokuuta 2016

Äitienpäivänilta

Oi, miten sää onkaan hellinyt viimeisen viikon aikana! Isäntä vaihtoi jo aamukahvipaikkansa pihalle ja sai kuopuksesta seuraa (vähän vain tarvittiin peittoja avuksi)



Tämä äitienpäiväkin on mennyt helteisissä merkeissä ja vaikka vähän tulikin reissattua mummilan suuntaan, niin silti olemme ehtineet myös nauttimaan ulkonaolosta. Hiekkalaatikkoiltojen kausikin tuli virallisesti avattua. Niin, ja tänään söimme ensimmäistä kertaa illalla ulkoterassilla tänä vuonna. Aika huikeaa, eikä tarvittu edes toppatakkeja. 


Ruokana meillä oli yksinkertaisesti pihvisalaattia. Taas todennettiin sekin, miten siivutettuna kaksi pihviä riittää vallan mainiosti neljälle ja puolelle syöjälle. Pohjalle ihan perussalaattia eli kurkkua, tomaattia ja vihreää salaattia. Höysteeksi basilikaa ja paahdettuja manteleita, päälle taas viikuna-taatelibalsamicoa

Ennen salaattia maisteltiin viininlehtikääryleitä, retiisejä ja pannulla paistettuja pekoni-luumukääröjä. Tästä se kesä alkaa! 

Ihanaa äitienpäivän iltaa vielä kaikille! 



torstai 5. toukokuuta 2016

Äitienpäivän aperopalat

Meillä on viime aikoina vakiintunut joulupurkkiin siemennäkkärivarasto. Siinä se purkki könöttää keskellä keittiön pöytää ja noin kerran viikossa huomaan harovani metallipohjaa ja pistän kiireen vilkkaa näkkärin uuniin.

Suupaloja-kirjasta alkuun lähtenyt reseptikokeilu on elänyt omaa elämäänsä ja tänään kokeilin äitienpävää silmällä pitäen seesaminsiemennäkkäriä pohjaksi aperopaloille. Hyvinhän tuo toimi ja toi mukavan uutta fiilistä tuttuun bruschetta-päälliseen ja lohitahnaan.

Olen myös törkännyt näkkäriin sekä heraproteiinia että kuitulisää. Varsinainen superruokakokki siis...


Kaksi näkkäripäällistä 

Bruschetta-päällinen on yksinkertaisesti tomaattikuutioita (ilman siemeniä), punasipulikuutioita, basilikaa ja hyvää oliiviöljyä. Vähän mustapippuria päälle myllystä.

Lohitahnaan sekoitan aina pari ruokalusikallista tuorejuustoa, tuplasti jugurttia ja sitten jotain yrttejä, paprikapaloja, kevätsipulia ja lohta - tällä kertaa loimusellaista, jota tuli viikolla hankittua jääkaappiin isompi pala. Suolaa ja pippuria keveällä kädellä. Toisinaan laitan vielä sitruunankuorta tai -mehua. Tänään ei jääkaapista löytynyt yhtään sitruunaa.

Vedän ihan reilusti sähkövatkaimella sekaisin, jolloin lopputuloksena on ihanan pehmeä tahna raikkailla paprikasattumilla.

Kuvan ottamisen jälkeen painoin lohitahnan päälle vielä kurkkusiivun. Se toikin mukavaa raikkautta muuten aika täyteläiseen tahnaan.


Seesaminsiemennäkkäri 

1dl auringonkukansiemeniä
1dl seesaminsiemeniä
hyppysellinen suolaa
0,5dl SunSpelt kuitulisää
0,5dl heraproteiinia
runsas 0,5dl vehnäjauhoja
runsas 0,5dl ruisjauhoja
2rkl oliiviöljyä
2dl lämmintä vettä

Sekoita ainekset keskenään. Anna turvota muutaman minuutin ajan. Levitä ohueksi kerrokseksi leivinpaperilla peitetylle uunipellille ja kuivata 150 asteisessa uunissa noin 30min. Pistä uuni pois päältä ja jätä sinne vielä noin 10min. Ota pois uunista ja jäähdytä.

keskiviikko 4. toukokuuta 2016

Uusia suosikkeja

Liekö kyseessä kevät vai mikä, mutta huomaan tykästyneeni muutamaan herkkuun tässä viime aikoina. Kaikki kolme näyttävät päätyvän ostoslistalle säännöllisesti, melkein huomaamatta. Kertaakaan eivät nämä ole jääneet syömättä ja... Tämä on se suurin ihmetyksen aihe.... Jokainen näistä kelpaa KAIKILLE perheemme jäsenille. Sitä ei kovin usein tapahdu.




Ensimmäisenä broccolinit. 

Olemme tyhjentäneet lähimarketin hyllyn näistä useammin kuin kerran.
Myönnän auliisti, että parsakaalia en oma-aloitteisesti sen paremmin kokkaa kuin syö kovin usein, mutta nämä ohutvarsiset herkut eivät maistu kaalilta laisinkaan.

Paahdan niitä kevyesti pannulla pienessä oliiviöljytilkassa ja paiskaan lopuksi sekaan sitruunankuoriraastetta, sitruunamehua ja yhden raastetun valkosipulinkynnen. Sitten vaan pyöritellään vielä hetki pannulla ja lorautetaan joukkoon vielä viimeiseksi jotain superhyvää oliiviöljyä.

Nam, nam ja vielä kerran nam!




Viikuna-taatelibalsamico 

Tätä olen jo blogissa hehkuttanutkin. Ihanan tymäkkä, hapan ja makea balsamico nostaa salaatin kuin salaatin ihan uudelle tasolle. Huomasinpa tässä eräänä päivänä tiputtavani pari pisaraa paistettujen perunoidenkin päälle...

Muualla en ole tätä tuotteena nähnyt kuin Punnitse- ja säästä -kauppojen hanamyynnissä.



Pirkka Parhaat raviolit 

Pirkka Parhaat on osoittautunut luotettavaksi merkiksi. Huomaan turvautuvani siihen yllättävänkin usein, enkä vielä ole pettynyt. Esimerkiksi feta meillä haetaan naapurimarketista nimenoman tuon mustan merkin vuoksi. Se on suosikkimme.

Nyt viimeksi sitten tulin ihan sattumalta ostaneeksi Pirkka Parhaat -ravioleja. Enkä pettynyt tälläkään kertaa. Raviolit ovat sen verran isotöisiä, että harvemmin tulee itse askarreltua. Paketissa ostettuina ne vaan usein maistuvat kaikki samanlaisilta ja ikävän taikinaisilta, poikkeuksena nyt sitten nämä.

Pistin pannulle hiukan oliiviöljyä, sitruunankuorta ja -mehua sekä kasan pinaatinlehtiä. Kaadoin raviolit keittämisen jälkeen pannulle (ilman vettä tietysti) ja sekoittelin. Viimeiseksi vielä reippaasti parmesaania (Pirkka Parhaat muuten sekin) ja herkku oli valmis.

Katosi alta aikayksikön.


Tässä siis meidän viime aikojen löytöjämme. Oletteko kokeilleet samoja? Mitä muita herkkuja suosittelisitte? 

sunnuntai 1. toukokuuta 2016

Ribsit sharp'n sweet & vapun sillisalaatti (ilman silliä)


Meillä tänä viikonloppuna taisi perheen jokainen jäsen jossain kohtaa päätyä keittiöhommiin. No, kuopusta ehkä lukuunottamatta. Minäkin pääsin vappumunkkien paistamisessa jo vakavan suunnittelun asteelle. Uskotteko, etten ole vielä koskaan tehnyt munkkeja kotona ? Suunnittelun asteelle näyttää uhkaavasti jäävän nytkin. Churroja tein kerran, mutta siihen se on jäänyt. Ehkä sitten ensi vuonna...

Vappupäivän menusta löytyi mansikka-broccolini-salaattia ja ribsejä makeantuimalla marinadilla. Nämä olisivat kulkeneet piknikillekin, mutta istuimme kiltisti sisätiloissa parin tunnin ranta-/leikkipuistokierroksen päälle. Nyt tässä arvon, lähdenkö uudelleen ulos vai pitäisikö hetkeksi kellahtaa vatsan viereen päivälevolle.


Tähän salaattiin taisin törkkäistä kaikkea viime aikoina hyvältä maistunutta. Eikä yhdistelmäkään ollut ollenkaan huono, vaikka lopputuloksena olikin..

...aikamoinen sillisalaatti 

Sekoita keskenään salaattipohjan ainekset:
Pestyä ja myllytettyä lehtisalaattia
korianterinlehtiä
kurkkua palasina
mansikoita palasina
avokado palastettuna

Paahda broccolinit pannulla ja ripottele joukkoon viimeiseksi hienonnettu valkosipulinkynsi, puolikkaan sitruunan kuori raastettuna sekä sitruunamehua. Valuta vielä hieman hyvää oliiviöljyä ja kääntele kunnolla sekaisin. Nostele salaattipohjalle.

Paahda halloumisiivuja ritiläpannulla (Saga) leivinpaperin päällä ja toisella pikkupannulla tumma pinta mutamaan kouralliseen cashew-pähkinöitä. Nostele ja ripottele salaatin päälle.

Lisää tarvittaessa mansikoita ja korianteria.

Nosta heti tarjolle ja valuta lautasella vielä viikuna-taatelibalsamicoa kastikkeeksi.


Salaatin kaverina meillä oli ribsejä (ja sipsejä) - koska kyseessä on isännän resepti, ei määristä taas ole hajuakaan, mutta maistelkaa...  Eikä niillä kai noin marinadissa niin suurta merkitystä olekaan, kunhan on vähän varovainen chilin kanssa.

Ribs sharp'n sweet 

kuivaa sherryä
valkosipulinkynsiä
mirin-kastiketta
sambal oelek chlitahnaa
hieman öljyä
neilikkaa
fenkolinsiemeniä
pippuria
kanelia
tamarin-soijaa
riisiviinietikkaa
tähtianista
pala inkivääriä siivuina

Kaikki vaan sekaisin ja ribsien päälle. Sitten ulos nauttimaan auringosta.

Uuniin 200 asteeseen noin puoleksi tunniksi.



Ei hullumpi 1. toukokuuta - toivottavasti teillä muilla on yhtä kivaa :-)


Vappuaaton menuvahdit - arvaatteko ruokalajien tyylin?