lauantai 22. lokakuuta 2016

Rosson pikkuisen jouluinen talvimenu

Yhteistyössä Rosso-ravintolat / 40+ blogit


Suurimmalla osalla suomalaisista on varmaan jonkinlainen suhde Rossoon. Onhan Rosso-ravintoloita löytynyt Suomesta jo 70-luvun lopusta lähtien. Omassa nuoruudessani Turun Kultatalon Rosso oli ihan klassikko.

Meillä ei kotona pahemmin ravintoloita harrastettu. Arkena se ei vain kuulunut tapoihin ja juhlaan taas piti saada kunnon hämäläinen pitopöytä. Ravintola ei ollut mitään, jollei siellä ollut isoa buffettia. Joskus sentään saatiin kinuttua lupa käydä "oikeassa ravintolassa", joka tietenkin oli Rosso. Useimmat kai menivät sinne mahtavan "uutuuden" eli pizzan vuoksi, mutta minä ja ystäväni valitsimme kuitenkin aina "sen kanakorin". Myös Rosson säilykepaprikasalaatin tunsivat kaikki sitä sekä kammoten että himoiten...

Ajat ovat muuttuneet. Nyt vien Rossoon omia lapsiani. Jotenkin hassusti suosikkipaikaksemme on valikoitunut Mikkelin Rosso, jonne poiketaan aina sinne suunnalle osuessamme. Joka kerta olemme löytäneet mieluisan herkun kaikille nuorimmasta kranttuilijasta lautasensa sisällöstä tarkkaan isäntään, lihapullista pizzan kautta pihviin.

Mitäs Rosso-muistoja teiltä muilta löytyy? 

Tällä viikolla pääsin hyvässä seurassa maistelemaan Helsingin Hakaniemen Ympyrätalon Rossoon juuri julkaistun "pikkuisen jouluisen talvimenun". Menu on tarkoitettu niille, jotka haluavat juhlistaa syksyn pimeää, mutta vierastavat perinteistä joulupöytää ennen varsinaisia pyhiä.


Alkuun maistelimme ihanat antipasti-laudat, joissa varsinkin hunajalla silattu vuohenjuusto vei kielen mennessään. Mistä se oikein johtuu, että ravintoloissa on juuston päällä ihanan rapsakka kuori ja sitten sisällä pehmoista herkkua, mutta kotona samaan ei useinkaan yllä?

Varsinainen alkupala kylmäsavulohesta Maalahden limppusiivun päällä oli hyvää sekin. Sipuli tosin oli aika ärhäkkää, mutta totesimme marinoinnin pehmittävän sen vielä enemmän, kunhan menu seuraavana päivänä otettaisiin virallisesti käyttöön.

Pääruoista olin valinnut kuhaa ja risottoa, mutta pieni annoskateus iski nähdessäni Gorgonzola-härän kanssa tarjottavat lohkoperunt. Ne olivat täydellisen ruskeapintaiset ja pumpuliset sisältä. Hyvin katosivat kuitenkin myös kala ja risotto lautaseltani.

Rosson annoksissa on myös se kiva puoli, että ne eivät ole pipertelyä. Nälkäiseksi ei tarvitse jäädä ja maisteluiltana alkoikin tuossa kohtaa jo olla pieniä vaikeuksia saada lautanen ihan tyhjäksi.

Onneksi jäljellä oli enää jälkiruoka ja sillehän on se oma vatsa varsinaisen vieressä. Valkosuklaa -pannacotta vadelmakastikkeen kanssa oli makeassa raikkaudessaan kuin piste i:n päällä, eikä lämmintä suklaakakkua maistaneista saanut irti edes mitään järjellistä kommenttia. Hyrisivät vain hymyssä suin.


Kommenttien puutteen syyksi väitän tosiaan jälkiruokaa, enkä ylenmääräistä viininjuontia. Hyvät viinit meillä oli, mutta noin tiistai-iltana onnistuimme olemaan kuitenkin aika kohtuullisia.

Ruokajuomina meillä oli menulle suositellut italialaiset eli Verrocchio Ripasso Valpolicella punaisena ja Colonnara Cuprese (Verdicchio). Molemmat olivat pyöreän maukkaita ja täyteläisiä omalla tavallaan ja sopivat menun ruokiin oivallisesti. Tykkäsin kummastakin, vaikka täytyy sanoa, tuon punaisen täyteläisyyden olevan niin mehukas, että sitä voisin nauttia vaikka ihan yksinään. Heti tuli mieleen hetki sohvannurkassa kirjan ja suklaan seurassa.  (Tiedän, suklaan väitetään harvemmin sopivan viinin kanssa, mutta tuntuu siltä, tumma suklaa menisi kyllä). Vallan sopivaa siis rentoon illanviettoon ja seurusteluun.

Kiitoksia Rossolle sekä ihanille 40+ blogilaisille - oli herkullinen ja mukava ilta. Ja miten se voikin aina olla yhtä hauskan näköistä, kun bloggaajat pyörivät kameroineen ja puhelimineen. En taida kyllästyä näkyyn koskaan.

Ympyrätalon Rosson kabinettikin muuten on kiva paikka. Se on omassa rauhassaan ovien takana, mutta kuitenkin ikkunoiden kautta osana muuta elämää. Seinällä olevan valokuvan italialaista torinäkymää voi halutessaan verrata Hakaniemen rantakuvaan. Paikalle myös pääsee metrolla, bussilla ja ratikalla kätevästi, jos haluaa jättää auton kotiin odottamaan seuraavaa aamua, mikä tuli myöskin testattua.



Yhteistyössä Rosso-ravintolat /40+ blogit

Rosso-ravintolat sivulle tästä

Tämä viikko olikin taas täynnä paljon mielenkiintoisia juttuja niin töissä kuin vapaalla. Seuraavana päivänä oli vuorossa jotain ihan muuta kuin menuherkuttelua. Kuukauden teatterista ja sen jättämästä lievästä hämmennyksestä voit lukea toisen blogin puolelta

8 kommenttia:

  1. Olipa teillä kiva ilta ja herkut,hengessä olin mukana;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nelkytplusblogilaisten kanssa on aina mukavaa :-)

      Poista
  2. Aika harvoin tulee käytyä ulkona syömässä ja Rossostakin on aikaa. Pitäisi käydä, koska olen ymmärtänyt, että ruuan taso on siellä parantunut. Hyvän kuuloinen menu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei tuo ole enää samanlainen kuin silloin säilykepaprikoiden aikaan :-)

      Poista
  3. Oli niin herkulliset ruoat ja seura mitä mahtavinta! Täällä sitä edelleen kaiholla muistelaan suklaajälkkäri, nam!

    VastaaPoista
  4. Lohjalaisena Rosso oli nuoruudessa se kaupungin ravintola. Myönnän olevani ennakkoluuloinen ja pelkästään mahdollisuuden antaminen on iso kynnys kun Helsinki on täynnä hyviä ravintoloita. Pikkupaikkakunnalla vähän eri juttu. Kuvissa kyllä näyttää ihan ok, ainakin erilaiselta kuin 90-luvulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luulenpa kaikilla olevan jonkinlaisia Rossomuistoja :-) Eikä muuten ole ollenkaan samanlainen kuin 90-luvulla, vaikka myönnän minäkin ketjuravintoloita noin yleensä vähän karttavani. Ok hintalaatusuhde Rossossa ja on ja kivast löytyy ruokaa kaikille nirsommassakin perheessä.

      Poista

Ilahdun aina kommenteista!