lauantai 15. lokakuuta 2016

Isäntä kokkaa lohturuokien lohturuokaa

Nyt on syksy. Ulkona on ehkä värikästä ja aurinkokin
pilkahdellut, mutta hirvitys, mikä tuuli on puhaltanut ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Se ei ole ehkä kova puhuri, mutta tuntuu menevän kaikesta läpi ja hyytää luut ja ytimet. Kaiken lisäksi ilma on niin kostea, ettei pyykkejäkään meinaa saada kuiviksi edes kuivausrummussa.

Tilanne vaatii siis lohturuokaa tehtynä isolla sydämellä ja sellainenhan isännältä tietysti löytyy. Hänen sydämessään on aina ollut ja tulee aina olemaan paikka lapsuuden herkuille (niinhän meillä kaikilla) ja nyt hän päätti pistää omalle jälkikasvulle pöytään yhtä omista lemppareistaan.
Korkea aika jo onkin. Lienee aika häpeällistä, ettei meillä ole taidettu vielä koskaan tehdä Cassoulet -pataa.

Ei se tietysti kuitenkaan käynyt täällä Suomenmaassa ihan niin helposti kuin voisi kuvitella. Naapurimarketissa oli monena viikonloppuna tarjolla Toulousen makkaroita  - No, ei ollut tällä kertaa, vaikka koko viikon kyttäsimme.

Niin, ja kuivatut valkoiset pavut ovat ihan perus"kauraa" eikös vaan? Niinhän sitä luulisi, mutta ihan oikeasti niitä löytyi vasta kolmannesta marketista. En tiedä, oliko meillä vain huono tuuri, vai mistä tämä on oire, mutta aikamoinen työvoitto tämä Cassoulet nyt on. Vaivannäkö kuitenkin kannatti. Niin syvän täyteläistä ja joka tavalla lämmittävää padasta tuli. Minun piti käyttää viimeiset tahdoinvoiman rippeetkin lopettaakseni syöminen. Noita papuja olisi voinut vain syödä ja syödä ja syödä...

Cassouletissa on muuten sekä possun kylkeä, makkaroita että omassa rasvassaan säilöttyjä ankankoipia (Confit de Canard), joten jos olet etsimässä kevyttä kasvisvaihtoehtoa, kannattaa lukeminen lopettaa tähän.

Me nautimme ihan täysillä.


Isännän Cassoulet

2pkt valkoisia papuja
1 iso sipuli pisteltynä muutamalla neilikalla
5 makkaraa (Harjun makkaratehtaan yrttistä ja bratwurstia)
15*15cm pala possunkylkeä
iso purkki confit de canard ankankoipia
1pkt pekonia
2 porkkanaa
muutama laakerinlehti
suolaa ja pippuria
1 prk tomaattimurskaa

Liota papuja vedessä yön yli.

Valuta vesi ja keitä papuja sitten puolisen tuntia parin porkkanan ja neilikoilla pistetyn sipulin kanssa. Laita vettä sen verran, että pavut peittyvät ja vettä on muutaman sormen verran papujen yläpuolella.

Poista nahka possunkyljestä. Laita pekoni padan pohjalle. Lisää purkista ankanrasvaa ja nosta joukkoon makkarat sekä kylkipala. Anna ruskistua ja sulaa. Lisää suolaa ja pippuria sekä tomaattipurkki. Laita kansi päälle ja anna hautua puolisen tuntia.

Laita puolet pavuista ja keitinvedestä lihojen kanssa. Lisää joukkoon laakerinlehdet. Laita kansi takaisin ja 150 asteiseen uuniin (1,5h) ja anna samaan aikaan loppujen papujen hautua kattilassa hiljalleen. Lisää loputkin pavut ja vesi pataan ja anna muhia uunissa vielä 1,5h.

Laita ankanreidet hiljalleen lämpenemään pannuun (noin 20min) kunnes pinta alkaa olla pikkuisen rapsakkaa. Nosta pataan papujen ja lihojen kanssa. (Laita ankanrasva pikkupurkkeihin myöhempää käyttöä varten - esim. lohkoperunoihin!) Jätä pata lämpimään uuniin.

Puolisen tuntia ennen ruoka-aikaa, laita uuni 150 asteeseen, Poista padan kansi ja ripottele pinnalle korppujauhoja, jotta saat herkullisen kuoren. Anna ruskistua n.20min. Muista tarkkailla, ettei neste lopu kesken. Tämä on pata, ei vuoka.

Syödään tosi, tosi kuumana vahvan Dijon-sinapin kanssa. Meillä padasta katosi puolet kerralla, toinen puoli nautitaan huomisen sunnuntailounaalla. Tämä kun on vieläkin parempaa uudelleenlämmitettynä eli vieraspöytään ihanteellinen. Pata valmiiksi edellisenä päivänä ja sitten vaan kuumennetaan.



40 kommenttia:

  1. Kiitos muistutuksesta, tämä on kyllä herkkujen herkku. Lohturuokien aatelia. Meilläkin jos tätä valmistetaan, pitää aloittaa suunnittelu hyvissä ajoin. Meidän lähimarketeista kun ei helposti aineksia löydä. Säilötyt ankankoivet täytyy tilata tai olla kaukaa viisas ja ostaa matkoilla "suurkaupunkeihin". Mutta on se makukin sitten kyllä vaivan väärti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä löytyy näköjään noita ankankoipia nykyään aika läheltä marketeista. VAikeampaa oli sitten noiden muiden ainesten kanssa, vaan on tämä vaivan väärtti :-)

      Poista
  2. Apua, jos on häpeällistä, ettei ole koskaan tehnyt tätä, niin kuinka häpeällistä on, ettei ole koskaan maistanut tätä? Kuulostaa niiin hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, ei kai se muuten niin häpeällistä ole, mutta kun isäntä sattuu olemaan kotoisin Ranskasta ja vaikkei ihan Cassouletin kotialueelta niin pitäisi tämän kuitenkin olla hänelle aika standardikamaa...

      Poista
    2. No kuinka häpeällistä sitten on ettei koskaan ole kuullutkaan tästä! Rakastan kyllä syksyä. Siis lähinnä lohturuoan vuoksi! :D

      Poista
    3. OI - nyt on sitten kaksi vaihtoehtoa. Joko lähdet Ranskaan ja painelet johonkin bistroon tai sitten pistät padan tulille jossain kohtaa ihan kotosalla :-)

      Poista
  3. Täällä toinen, joka ei ole tätä lohturuokaa koskaan kokeillut tai maistanut. Ehdottomasti mietintämyssyyn talteen. Välillä tulee tarve tehdä lohturuokaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa kokeilla. Kun näkee vähän vaivaa ja antaa ajan tehdä tehtävänsä, on lopputuloksena aivan mahtava makusekoitus

      Poista
  4. No joo, tästä ei kyllä jää kun luut käteen:) Ihana cassoulet, ihana alkanut pataruokakausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Kyllä minä vähän katsoin silmät pyöreinä padan tyhjentymistä, vaikka tiedänkin meidän porukan ruokahalun... ja pataruoat ovat ihan parasta!

      Poista
  5. Tämä kyllä kuulostaisi niin sopivalta tarjolle vaikka vieraille tai viikkoruoaksi. Tuo paraneminen uudelleen lämittämisen jälkeen nimittäin toimisi arjessakin.

    VastaaPoista
  6. Tuhtia lohturuokaa! Pitäisi varmaan ensin touhuta ulkona sitä sun tätä :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, tai jälkeen. Tästä riittää energiaa vähäksi aikaa :-)

      Poista
  7. Nams! Nyt on lohturuokaa parhaimmillaan...Lokakuu on just se kuukausi, jolloin alkaa pataruokien - ja maustettujen yleensäkin- kausi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siksi meillä lihaton lokakuu ei ole koskaan oikein onnistunut. Jotenkin tekee mieli jotain tuhtia (ja lihaista) sekä tietysti mausteista :-)

      Poista
  8. Vau, kuulostaa todella herkulliselta ja juuri sopivan tuhdilta tähän syksyyn :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämän jälkeen ei tarvitse ihan heti palata ruokakaapille ja kylmän karkotukseen riittää energiaa...

      Poista
  9. Mä en ole koskaan maistanut, saati laittanut tämän tyyppistä ruokaa. Luulen, että mun pitäisi päästä ensin maistamaan ennen kuin uskaltaisin lähteä tekemään. Olen aika arka liharuokien valmistaja ja säilötty ankka ei kuulosta sellaiselta, johon tarttuisin ihan heti kaupassa. Toisaalta mulla on ollut sellainen omien ennakkoluulojen ravistelu kausi, joten miks ei, miks ei. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulla on usein vähän sama, että haluan ensi maistaa, millaista sen "pitäisi" olla. Onneksi on tuo isäntä, joka näissä Ranskan perinteisissä usein ihan omakohtaisesta kokemuksesta tietää, mikä maku on se oikea :-)

      Poista
  10. En ole muuten minäkään! Ja miksen? Todella herkullisen kuuloinen lohturuoka syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli ihanaa, muttei tätä kyllä ehkä ihan joka viikonloppu kuitenkaan... :-)

      Poista
  11. No huh, siinäpä tuhti setti kerrassaan. Emme ole moista ikinä tehneet, mutta sen verran kelloja soittaa että Pariisissa on varmaan syöty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En yhtään ihmettelisi, vaikka Pariisissa olisi tarjoiltu. Standardikamaa bistroissa...

      Poista
  12. No jestas, mikä setti! Kuulostaa aika lohdulliselta.

    VastaaPoista
  13. Oi oi oi ... täydellistä lohturuokaa! Rakastan cassouletia <3

    VastaaPoista
  14. Siinä vaiheessa kun sinä puhuit kasviruoista, niin mun näppis oli jo kuolan peitossa. Ei ole lihatonta lokakuuta meillä :) NAM!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. HIh, onneksi on muitakin "kapinallisia" - lokakuun kylmiin tarvitaan tuhteja pataruokia ja tämä on niiden aatelia.

      Poista
  15. Nyt on kyllä lohturuoka-aika. Sen huomaa kaupassa, että valitsee kaikkea..no, lohdullista syötävää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, varovainen saa olla. Lohdullinen kun tuppaa usein merkitsemään myös kaloreita.

      Poista
  16. Luen rivien välistä, että säkään et ole syksyihminen. Joo en mäkään. Ja miten sitä selvitään talvesta kun nyt jo on näin kylmä?!
    Lohturuokaa tarvitaan ehdottomasti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse asiassa kyllä ihan tykkään syksystä, mutten siitä, että on niin kosteaa ja kylmääääää! Vaikka tuosta kai syksyssä on paljolti kyse. Lohturuoka-aikaa kuitenkin ehdottomasti!

      Poista
  17. Vastaukset
    1. Tällä pysyy kylmä kaukana eikä viima häiritse :-)

      Poista
  18. Toissa kesänä söin tämäntapaista pataa Toulousessa. Tarjoilija toi pöytään sellaisen suuren padan, joka olisi riittänyt ainakin kahdeksalle syöjälle. Annoksessa oli kaksi ankankoipea, kuusi makkaraa ja iso pala muuta lihaa tuhtien papujen lisäksi. En i h a n jaksanut koko annosta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai ei koko annos mennytkään? Oliko siinä jotain vikaa? ;-) Ei vaiskaan, näissä perinneruoissa vissiin ei aina oteta huomioon tätä nykyihmisen vähentynyttä energiantarvetta.

      Poista

Ilahdun aina kommenteista!