keskiviikko 25. helmikuuta 2015

Appelsiinista kana-koskenlaskijapastaa


No jaa, ei kai pitäisi toistaa itseäni. Kiire on, juu. Ruokaa pitää tehdä, juu. Onneksi on helppoja ja nopeita reseptejä, juu. Tässä niistä yksi.

Koskenlaskija tuottaa lapsille usein pieniä vaikeuksia sulatejuustomaullaan, mutta pastassa maistui kaikille ainakin meillä. Instassa bongasin jonkun käyttäneen sitä uutta Koskenlaskija Ruokaa ihan sellaisenaan maissilastujen kastikkeena ja tortillassa. Pakko kokeilla sitäkin tässä joskus. Tortillailta tiedossa siis.

Appelsiininen kana-Koskenlaskijapasta

Pari keltasipulia
paketillinen broilerisuikaleita tai leikkaa pari rintafilettä siivuiksi.
suolaa & pippuria
savustettua paprikajauhetta (sweet)
Espelette-chilijauhetta
1 appelsiini "nyljettynä" ja paloiksi leikattuna, sekä lopusta mehu puristettuna
1 sitruunan kuori raastettuna + mehu
salvianlehtiä silputtuina
Koskenlaskijajuustoa muutama iso pala

Avokadoa kaveriksi

Laita pastavesi päälle ja kypsennä pasta paketin ohjeen mukaan.

Silppua sipulit ja kuullota hetki pannussa öljyssä. Lisää broilerisuikaleet ja ruskista kevyesti. Raasta joukkoon sitruuna, ripottele reippaasti savupaprikaa ja vähän varovaisemmin Espelette-jauhetta. Suolaa ja pippuroi. Lisää appelsiinipalat ja mehu. Valuta päälle sitruunamehu. Anna poreilla vähän aikaa. Ripottele päälle salvianlehtiä silputtuina.

Kuutioi kolmasosa Koskenlaskija-paketista ja pistä pannuun. Anna sulaa.

Valuta pasta ja säästä puoli kupillista keitinvettä. Kaada pasta ja vesi kastikkeeseen. Sekoita ja anna tasaantua.

Annostele lautasille ja lisää joukkoon vielä avokadoa maun mukaan. Ripottele päälle vielä Espelette-jauhetta, jos meili tekee.


maanantai 23. helmikuuta 2015

Nyhtöleipää


Nyhtöpossua, nyhtökanaa, nyhtösitä ja nyhtötätä ja nyt sitten on vuorossa nyhtöleipä. Olinhan minä tästäkin kuullut jo aiemmin, mutta vasta nyt tuli kokeiltua Kotiliedestä bongatulla reseptillä. Ihan hyvää, vaikka meillä kyllä taidettiin taaskin leikata veitsellä eikä nyhtää...

Teki myös hyvää vähän leipoa itsekin jotain. Kakkuhaaste on ihan jäissä ja kiireiden takia muutenkin on jäänyt sekä ruoanlaitto että leipominen aikalailla perheen miesväen kontolle. Hyvin ovat selvinneetkin, niin kuin Instagrammia seuranneet ovat voineet todeta.  Äidin kontribuutio leivontarintamalla on rajoittunut lähinnä juurikatastrofiin (kuvat Instassa nekin) - tässä todettakoon vain, että sekä haisi että näytti pahalta. Uutta yritystä ei liene tiedossa ihan heti ennen kuin ehdin aiheeseen taas oikeasti vähän perehtyä ja keskittyä tekemiseen. Jotain tein pieleen, vaikken tiedä mitä. Ehkä kiireinen ja vähän stressaantunut leipuri lähettää negatiivisia aaltoja, jotka koituivat herkän juuren kohtaloksi. Maailma on julma.

Mutta tässä nyt tuo nyhtöleipä niin kuin minä sen tein.


Nyhtöleipä

2,5dl maitoa
1rkl sokeria
noin 7dl vehnäjauhoja
pussillinen kuivahiivaa
pari lorausta oliiviöljyä
pari hyppysellistä suolaa

Lisäksi 25g pehmeää voita, pari isoa kourallista mozzarellaraastetta, kuivattua oreganoa ja dukka-maustetta (hasselpähkinärouhetta, mantelirouhetta, jeeraa, korianterinsiemeniä, seesaminsiemeniä ja suolaa sekaisin).

Sekoitetaan lämmin maito, sokeri, hiiva ja puolet jauhoista. Sekoitetaan muutama minuutti. Lisätään loput aineksista ja vaivataan koneella vielä viitisen minuuttia. Taikina vaikutti melkein liian kovalta, mutta nousi kuitenkin nätisti, kun pidettiin liinan alla 30 minuuttia.

Kaulitaan taikina puolen sentin paksuiseksi levyksi ja levitetään voi, mozzarella, oregano ja mausteet päälle. Leikellään ruuduiksi.
Minä jatkoin leivän kokoamista siten, että laitoin aina kolme ruutua päällekkäin, taitoin kahtia ja asettelin leipävuokaan avoimet reunat ylöspäin ja taitos kohti pohjaa.

Sitten taas liina päälle, odotellaan puoli tuntia ja sitten paistetaan puolisen tuntia 200 asteessa.

Eihän tämä ihan lehden ohjeen mukaan mennyt (tietenkään),mutta lopputuloksena oli ihanan mausteinen ja pehmeä leipä.

lauantai 21. helmikuuta 2015

Tähtien seurassa Turunmaalla



Tähdet, tähdet... Tuorlan planetaariossa tai jos ollaan ihan tarkkoja, planeettoihinhan me tutustuimme.  Tuorlan observatorion vieressä on pieni ja sympaattinen planetaario, jonka kupolikatosta seurasimme kaksi vajaan puolen tunnin elokuvaa. Ensimmäinen vei meidät tutustumaan aurinkokuntamme planeettoihin ja toisessa tutustuttiin veteen ja siihen liittyvään tutkimukseen. Pojat (12 ja 10) jaksoivat hyvin seurata ja taisivat jopa oppiakin jotain.

Kummitäti: "Mikäs se Pluto nyt sitten onkaan? "
Kirppu: "Planeetta"
Kummitäti: "Ei kai se nyt ihan niin ole. Eikös juuri ollut tutkittu, että... "
Kirppu: "No onpas...KÄÄPIÖplaneetta" 

Ja niinhän siinä filmissä tosiaan taidettiin sanoa.



Pääsi äiti sentään vähän sitten siskon kanssa nostalgiakierrokselle ilman lapsiakin. Kävimme kiertelemässä Turun hienoa kaupunginkirjastoa ja se on kyllä oikeasti aikas hieno paikka. Kirjasto on malliesimerkki siitä, miten uutta ja vanhaa on saatu yhdistettyä kauniisti ja kunnioittaen. Lapsuuden kirjastokäyntien taianomainen tunnelma on tallella, mutta siihen on tullut lisää vielä kutsuvaa lämpöä. Tilat houkuttelevat tarttumaan luettavaan ja istahtamaan rauhassa sen pariin.




Jokiranta on muutenkin muuttunut huimasti edukseen. Siellähän on nykyään rivissä tosi monta houkuttelevan näköistä viini- ja ruokapaikkaa. Ilmeisen suosittujakin ovat, Yritimme päästä syömään sekä Torgetille että Tintåseen, mutta ei onnistunut. Täyteen buukattuja olivat molemmat!

E.Ekblomille sitten pääsimme, vaikka kuulemma täyteen varattua oli sielläkin. Olimme onneksi sen verran ajoissa, että ehdimme ennen suurinta varausruuhkaa.


E.Ekblom oli mutkattoman oloinen paikka, jonka kellarikerros on viihtyisän sokkeloinen ja tunnelmallinen kaarikattoineen. Palvelu oli rentoa ja ystävällistä, Hieman jouduimme odottelemaan, mikä hämmästytti senkin takia, kun meille erityisesti mainittiin saavamme välin ennen varauksen alkamista. Olisi luullut, että meidät olisi hoidettu ripeästi pihalle. Ei silti, että meillä mitenkään varsinaisen kiire oli.


Menu ei ollut suuren suuri, mutta useampikin vaihtoehto houkutteli. Minä kaipasin jotain lämmittävää, muttei liian raskasta. Katkrapu-kookoskeitto ajoi asian vallan mainiosti. Toisinaan kookosliemi on vähän äklön oloista muutaman lusikallisen jälkeen, mutta tämän suurehkon kulhon jaksoi vallan mainiosti. Talon oma foccaccia oli erinomaista.

Pöytäkaverin hampurilaisen lisukkeet olivat erinomaisia, mutta pihvi vähän epätasaisesti maustettu. Tuli tujuja pippurikohtia vastaan aina välillä. Leipä oli paahdettu ehkä hiukan liiankin tummaksi. Kokonaisuus oli kuulemma maukas, mutta pikkuisen kuiva. Lisää herkullista aiolia, coleslawta ja tomaattilisuketta!

Minun teki mieleni vielä raikasta jälkkäriä ja passiomousse appelsiinisorbetilla ja mantelikeksillä oli vallan mainio kaveri katkarapu-kookoskeitolle.



Mukava nostalgiareissu siis. Turussa toki käydään muutenkin säännöllisesti (Viimeksi myös täällä), mutta harvemmin tulee mentyä ihan jokirantaan saakka. Kannatti ja kesällä pitää ehdottomasti palata tsekkaamaan kaikki ne ihanat terassit, joita sinne varmasti ilmaantuu.


lauantai 14. helmikuuta 2015

Ystävänpäivän lohturuokaa



Meillä meni ystävänpäivä lähinnä esikoisen huoneen huonekaluja kootessa (isäntä) ja kampaajalla sekä ostoksilla liehuessa (äiti). Ei siis niinkään perinteistä ystävänpäivämeininkiä. Illalla sitten vaihdettiin vahtivuoroa ja isäntä sai mennä salille rehkimään äidin tehdessä illaksi vauhdilla ruokaa. No joo, ei niin ystävänpäivää tuokaan, mutta ihan kiva päivä kuitenkin.

Ruoka meni aikalailla lohturuoan puolelle. Porkkana-bataattimuusi oli oikein maukasta ja sen sattumina pannulla kuullotettu pekoni-sipuli ja feta piristivät mukavasti. Lihapullatkin maistuvat aina. Jälkkäriksi ei tällä(kään) viikolla syöty kakkua vaan testasin jo vuosia miettimääni ja eri puolilta bongaamaani Sticky toffee pudding-reseptiä. Se oli juuri niin tahmaisen makea kuin oletinkin.


Toffee-taatelipaistos

160g kuivattuja taateleita (tai sekoitettuna muihin pehmeisiin kuivattuihin hedelmiin, kuten tänään mansikkapussin loppuun)
1,5dl kiehuvaa vettä
1 tl vaniljauutetta

Kaada taateleiden päälle kiehuva vesi ja jätä likoamaan puoleksi tunniksi. Muussaa haarukalla ja sekoita joukkoon vanilja. Laita uuni lämpiämään 175 asteeseen. Voitele laakea, mutta reunallinen vuoka. Minä laitoin vähän liian pieneen vuokaan ja seos kuohui yli uunissa. Kannattaa laittaa sen kokoinen vuoka (ja voidella se), että reunoihin jää ainakin muutaman sentin nousuvara.

90g pehmeää voita
150g fariinisokeria tai ruokosokeria
2 kananmunaa
1rkl tummaa siirappia
175g vehnäjauhoja
2tl leivinjauhetta
1tl ruokasoodaa
1dl maitoa

Hiero voi ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sekoita joukkoon siirappi sekä 1/3 jauho-leivinjauhe-ruokasoodaseosta. Sekoita. Lisää osa maidosta ja sekoita taas. Jatka kunnes kaikki jauhot ja maito on sekoitettu.
Lisää joukkoon taatelit liotusliemineen ja sekoita taas.

Kaada vuokaan ja paista noin 50min. Kannattaa seurata tilannetta, sillä aika riippuu vähän myös ruoan suuruudesta ja paistoksen paksuudesta.


Toffee-kastike

225g fariinisokeria
kunnon loraus konjakkia tai rommia tai brandya
100g voita
3dl kermaa
1rkl tummaa siirappia

Laita sokeri, konjakki, voi ja puolet kermasta paksupohjaiseen pannuun. Anna sulaa miedolla lämmöllä. Kun sokeri on sulanut, lisää siirappi ja anna kiehua hyvin sekoittaen 2-3 minuuttia.
Nosta pois lämmöltä ja sekoita joukkoon loput kermasta.
Anna hiukan jäähtyä, mutta pidä kuitenkin vielä lämpöisenä.

Kun nostat paistoksen pois uunista, anna sen jäähtyä noin 20 minuuttia Pistele sitten reikiä täyteen ja kaada niihin toffeekastikkeesta osa.

Tarjoile lisäkastikkeen ja jäätelon kera, mielellään vähän haaleana tai jopa lämpösenä.


On muuten ihan kamalan hyvää, vaikka ulkonäöllään sai meidän pojat vähän epäluuloisiksi.
"Onko siinä taatelia?" "Anna äiti ensin vain ihan pieni nokare" Ei mennyt kuin se yhden lusikallisen aika ja jono kasvoi taas paistosvuoan vieressä eikä siitä sitten kovin paljon jäänytkään.
.

tiistai 10. helmikuuta 2015

Juu, on siinä ainakin cashew-pähkinöitä


No, on tuossa kaikenlaista muutakin hyvää.

Meillä on kummasti alkaneet mennä iltaruoat kasvisruokien puolelle tai sitten on pääasiassa kasvista ja vähän jotain lihaa. Tänään esimerkiksi syötiin pakastekasviksia hoisinkastikkeella, riisiä ja jokaiselle pari pientä siivua ankan rintafileestä. Hyvää oli, nopeaa eikä todellakaan hinnalla pilattua. Siis ainakaan ne kasvikset. .

Kuva ei ole tältä päivältä. Tuossa toisena iltana jääkaapista löytyi paksoita ja munakoisoja. Niistä tuli oiva herkku riisin kaveriksi.

Laitettiin siis riisi kypsymään. Sitten otettiin 1 punasipuli siivuina ja 3 valkosipulinkynttä siivuttuna myöskin. Kuullotettiin vähän öljyssä ja lisättiin 1 pilkottu munakoiso. Annettiin vähän kypsyä ja lisättiin sitten paksoita pilkottuna. Prismassa oli sen verran massiiviset paksoit tällä kertaa, että käytettiin vain puolikas. Annettiin kuumeta, lisättiin ruokalusikallinen fariinisokeria, puolikas ruokalusikallinen raastettua pakastechiliä ja annettiin kuumeta sokerin sulamiseen saakka. Sitten kaadettiin sekaan roima loraus osterikastiketta, taisi olla melkein desi ja lorauteltiin limemehuakin reilulla kädellä. Maisteltiin ja nostettiin riisin kaveriksi pöytään. Päälle ripoteltiin iso kasa paahdettuja cashew-pähkinöitä. Herkuteltiin.

Variaatioita näihin peruskastikkeisiin saa vaihtelemalla kasviksia ja mausteita. Riisinkin voi keittää laittamalla vettä vain puolet ja toisen puolen kookosmaitoa. Samalla teemalla kastikkeeseen tulee kookosmaitoa kanssa, ja hoisin-kastiketta. Kasviksiksi voi laittaa porkkanoita, paksoita, paprikaa, sipulia ja valkosipulia. Vähän ripoteltiin tuolla kerralla chilijauhetta päälle ja taas maistui. Maistui vielä seuravan päivän lounaallakin.

Että sellaista kokkausta tässä vauhdikkaasta puolipaniikiksi muuttuneessa elämässä. Eilen tosin mentiin Ikean lihapullilla, mutta ainakin saatiin esikoiselle tilattua sänky. Vasta se on sinnikkäästi uudessa huoneessaan nukkunutkin 4 viikkoa telttasängyssä. Siis sellaisessa narisevassa ja kitisevässä telttasängyssä. Ilmeisesti ajatteli, että kyllästyisimme ääneen ja saisimme sängyn nopeammin aikaiseksi. Ei vaan ollut meistä kiinni. Odoteltiin toimitusta Ikeaan.

Huomenna vuorossa taas jotain superhelppoa ja nopeaa. Tekeillä samaan aikaan puupalapeli sängyn muodossa. Oliskos ideoita tuohon kokkaustarpeeseen?

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Ei kakkua lauantaina

Alkuvuoden kakkukiintiö on meidän perheellä nyt täynnä vähäksi aikaa. Taukoa siis oli saatava aikaiseksi ja mikäs olisikaan parempi tapa taukoilla, kuin harrastaa liikuntaa uinnin (ja vesiliukumäkien) muodossa?

Suuntasimme siis Turun Caribiaan sotasuunnitelmana nauttia vesitouhuista isompien lasten kanssa ja sitten illastaa ihan kahdestaan, kun lapset siirtyvät isovanhempien luokse. Ei paha suunnitelma ollenkaan.

Caribia on minulle tuttu yli kymmenen vuoden takaa. Silloinen pomoni asui Turussa ja useampikin tiimipalaveri tuli vietettyä kyseisessä paikassa. Olikin jo aika uudistaa tuttavuus. Respassa kuulimme, että talo on käytännössä täynnä. Vähän rupesi hirvittämään ruuhka altaiden suunnalla, mutta ihan turhaan. En tiedä, olivatko muut asiakkaat jossain muualla, mutta tilaa oli ihan riittävästi. Edes vesiliukumäkiin ei ollut sen suurempia jonoja. Nautimme useamman tunnin vaihtelevasta vesipetoilusta ja kivaa oli. Parasta lasten mielestä oli "Black hole"-liukumäki ja ulkoaltaan virtaustunneli ja kyllähän äitikin niissä viihtyi.




Viihdyimme vedessä useamman tunnin ajan, mutta lopulta tuli kuitenkin aika lähteä kuivumaan. Hiuksia kuivateltiin lasten toimesta alakerran Hesessä. Sitten isäntä lähti kuntosalille ja äiti kuskasi jälkikasvun isovanhempien hoteisiin.

Meillä oli hetken harkinnassa lähteä keskustaan syömään, mutta iltapäivän aktiviteettien jälkeen lähtö kylmään keliin tuntui täysin ylivoimaiselta. Juuri ja juuri saimme itsemme raahattua takaisin alakertaan Havanna-ravintolaan.


Illan jättihampparit

Tummasävyinen ravintola on viihtyisän oloinen. Seinustalla oli meitä varten mukava kahden hengen pöytä eikä paikassa ollut mitään muuta vikaa kuin kylmyys. Mistä se johtuu, että niin monessa ravintolassa on niin kylmä? Villatakkikaan ei oikein riittänyt.

Palvelu oli ystävällistä, vaikka aiheutimmekin hämmennystä varmistaessamme, että viinipullo on avattu saman päivän aikana. Meillä vain on asiasta vähän huonoja kokemuksia laseittain osteaessa ja pullo tuntui siihen väsymysasteeseen kahdelle ruokailijalle vähän turhan isolta vaihtoehdolta. Sinänsä ihan hyvä valinta, sillä tilaamamme luomuviini oli myös vähän nuorta ja turhankin tanniinista...

Alkuruoaksi otettiin kuponkitarjouksena olleet Cesar-salaatit ja pääruoaksi hampparit. Salaatti oli rapeaa ja kastiketta juuri sopivasti. Hyvää siis. Annos oli myös alkuruoaksi varsin kookas. Sama kokoluokka jatkui sitten hamppareissa. Olisihan minun pitänyt tajuta, että 200g pihvi on hiukan isonpuoleinen... Pekonien kanssa pihvi vähän dominoi hamppariani ja harmillisesti hyvänmakuiset lisukkeet jäivät statistin rooliin ja maistuivat vasta viimeisissä suupaloissa. Isäntä piti kovasti bataattiranskalaisistaan, mutta minun perunoistani oli rapeus kadonnut jonnekin. Olikohan ollut liian kiire saada annokset pöytään vai oli olivatko perunat odotelleet tiskillä?

Loppuun emme muuta jaksaneet kuin jätskiä ja sorbettia. Nehän maistuvat aina.

Lasku ei ollut suuren suuri ja jäimmekin pohtimaan, miten Havana asemoituu ravintolakentällä. Tällä kokemuksella se sijoittuu hiukan Hesen ja Kotipizzan hienommalle puolelle, muttei kuitenkaan ihan vielä yltänyt varta vasten ruoan takia vierailtavaksi ravintolaksi. Ei sen kai toisaalta kuulukaan.

Hotelli oli täynnä lapsiperheitä ja ravintolassakin heitä näkyi paljon. Ruoka oli ihan hyvää, sitä oli todellakin riittävästi eikä käyntiä varten tarvinnut käyttää koko viikon ruokabudjettia. Havana sopiikin siis tosi hyvin perheiden ravintolaharjoitteluun ja juurikin siihen kylpyläpäivän päätteeksi hurjana vellovan nälän rauhoittamiseen.


Yön jälkeen

Kovin kauan emme illalla jaksaneet pysyä hereillä ja mikäs siinä oli nukkuessa. Sänky oli varsin mukava, tyynyt pehmeät ja peitot lämmittivät. Muutenkaan huone ei ollut monen muun hotellin tapaan yli-ilmastoitu, joten hurinat ja tuulet eivät häirinneet unia.

Aamulla sitten suuntasimme runsaalle buffettiaamiaiselle. Minulla on aina kaksi asiaa, jotka tarkistan hotelliaamiaisesta. Munakokkelin kuuluu olla silkkistä ja pekonien rapeaa. Caribia sai täydet pisteet pekonien osalta, mutta munakokkeli ei noussut keskitasoa korkeammalle. Toisaalta...


Buffetista löytyi tosi paljon muutakin syötävää ja kaikkien lasten (ja äitien) suosikki eli suklaasuihkulähde. Nam! Sen avulla aamu saadaan käyntiin hymyillen pahimmaltakin aamukränkältä. Suihkulähteen ympäristön tyhjyyttä tosin jäi vähän ihmettelemään. Pöytä näytti vajaalta, vaikka siinä oli vaikka mitä herkkuja. Ehkä siihen oli varattu tilaa innokkaita dippaajia varten ja tyhjä ympäristö näytti hassulta. Sain nimittäin ihan rauhassa dippailla, mikä oli varsin mukavaa.



Sitten haettiin lapset kyytiin, sanottiin Posankalle heipat ja suunnattiin takaisin kotiin - vakaana aikomuksena ottaa homma vielä uusiksi jossain vaiheessa.


sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Talvinen Brita - kakkuhaaste 6/52


Moni kakku päältä kaunis...

No, ei tämä nyt niin kamalan kauniskaan ole, mutta silkoinen sisus osui valitettavasti vähän turhan lähelle tällä kertaa. Harmittaa. Syynä nimittäin on ihan oma erehdykseni. Meillä ei ollutkaan mantelilastuja, joten pistin päälle kookosta. JA otin kookoksen väärästä pussista. Siitä, joka minun oli vanhana pitänyt heittää menemään jo kauan sitten. Pahus vieköön.

Kookos ei siis maistu hyvältä ja sitä on kuitenkin suhteellisen paljon. Muuten kyllä kaikki on herkullisen makuista ja miksei olisi? Pehmeä kakkupohja marenkikuorrutuksella (joka sekin kyllä meni jännästi littiin, ei minulle ihan noin ole käynyt kovinkaan usein).

Väliin vatkasin Vispiä mansikkatomusokerin kanssa ja sekoitin vielä rahkaa joukkoon. Se maistuu kaikille. Kirpeänmakeaksi lisäksi rapaperimansikkahilloa ja päälle vielä pakkaskuivattuja mansikoita. Hyväähän tuon pitäisi olla, mutta... ne kookokset.

No, ainakin opimme jotain. "Heitä aina vanhat pois! Kaikesta ei saa enää hyvää."

Kirjan ohjeessa ei siis ollut mitään vikaa ja pitänee tehdä toistekin, että saadaan hyvä makumuisto päällimmäiseksi.