tiistai 30. syyskuuta 2014

Lohi-pinaatti speltitto


Tuo nimi on kyllä vähän huijausta. Tosiasiassa tässä on spelttitto pohjalla ja päälle laitettu uunilohta ja pinaattimössöä. Hyvää kylläkin.

Me olemme jääneet ihan koukkuun spelttirisottoon.


Uunilohi, pinaattia ja kuumia tomaatteja spelttitton seurana

-50min ruoka-ajasta

Kuumenna kattilassa öljy ja kuullota yksi silputtu punasipuli. Lisää 2-3 silputtua valkosipulinkynttä ja spelttiryynit. Sekoittele hetki. Kaada päälle kunnon loraus valkoviiniä (tämä ei ole pakollista, mutta tykkään siitä tulevasta pienestä hapokkuudesta). Sekoita ja anna alkoholin haihtua. Riivi joukkoon timjaminlehtiä muutamasta oksasta. Kaada päälle kanalientä. Kypsennä miedolla lämmöllä 45min ja lisää kanalientä aina tarvittaessa.

Paahda kuivalla pannulla pari kourallista pinjansiemeniä.

-40min ruoka-ajasta

Pyyhi ruodoton lohifile puhtaaksi (huuhtele, jos tarpeen). Suolaa, pippuroi ja ripottele pinnalle vielä pikkuisen Espelette-chilijauhetta. Kastele timjaminoksia oliiviöljyssä ja ripottele nekin päälle. Valuta varovasti vielä pikkuisen oliiviöljyä ja laita 200-asteiseen uuniin.

Sanotaan, että kala on parhaimmillaan juuri ja juuri kypsänä, mutta minä kyllä tykkään ehkä eniten sellaisesta lohkeavan kypsästä ja pinnalta vähän ruskistuneesta. Näin on siis ainakin uunissa kypsennetyn lohen kohdalla. Meillä lohi oli siis uunissa noin puoli tuntia.

-15min ruoka-ajasta 

Kun kypsennysaikaa oli jäljellä noin 10min, paiskaa mukaan pari kourallista kirsikkatomaatteja.
Laita isoon pannuun punasipulisiivuja kuullottumaan oliiviöljyyn. Lisää pari ohueksi siivutettua valkosipulinkynttä ja pari pussillista huuhdeltua babypinaattia. Anna pinaattien "vajota".

-5min ruoka-ajasta

Ota lohi pois uunista ja spelttitto liedeltä. Tarkista maut. Lisää suolaa ja pippuria tarvittaessa.

Tarjoile nälkäisille ja yhdistä kaikki ainekset lautasella.

maanantai 29. syyskuuta 2014

Taas syyssalaatti eli sunnuntai-illan jääkaapintyhjennys

Sunnuntai-illalla todettiin, että kaapeista löytyi useampaa lajia juureksia ja muutenkin pieniä tähteitä, jotka pitäisi käyttää pois. Ei muuta kuin toimeen.

1. Ensin punajuuret foliopaketissa uuniin (suolaa, timjamia, mustapippuria ja balsamicoa).

2. Porkkanapaloja, sipulilohkoja ja valkosipulia uunipannuun ja punajuurten perään.

3. Kvinoapaketin loppu kattilaan kanaliemeen.

4. Appelsiinin loppu (muffinssien kuorrutuksesta) mehuna vinegrettiin oliiviöljyn, silputtujen mintunlehtien ja vanhanajan sinapin kanssa.

5. Lapsille lauantain loppukana lämpiämään täydennykseksi, kaiken varalta.

Ei ollut yhtään hullumpi syyssalaatti sunnuntai-iltaan. Syötiin tv-ateriana Tintin aarteenetsintää jännittäen. Hyvä päätös viikolle ja energiaa seuraavalle.


Aurinkoa syysviikkoon teille kaikille muillekin!

sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Kurpitsamuffinssit - aina ja ikuisesti


Joka syksy ja aina, kun muulloin osuu myskikurpitsaa silmiin kaupassa. Jamie Oliverin reseptillä aina ja ikuisesti. Onnistuvat joka kerta ja maistuvat herkullisilta. 
Siispä taas arkistojen aarteita talteen. Kuva sentään on näistä viimeisimmistä. Osaan valutettiin tomusokeri-appelsiinimehukuorrutus, joka koristeltiin laventelinkukilla ja appelsiininkuorella.

Kurpitsamuffinssit

400g hienonnettua Butternut Squashia (pesty, ei kuorita eikä keitetä)
2-3 dl Demerara sokeria
4 munaa
hiukan suolaa
4,5 dl jauhoja
2 kukkurallista tl leivinjauhetta
1 tl kanelia
iso kourallinen hienonnettuja saksanpähkinöitä
alkuperäisessä reseptissä käsketään laittamaan melkein 2 dl öljyä, mutta toimii kyllä vähemmälläkin. Laitamme nykyään varmaan sellaisen reilun desilitran verran.

Hienonna ja sekoita kaikki ainekset löysäksi taikinaksi. Laita muffinssivuokiin ja paista 180 asteessa n.20-30min, kunnes tikulla koitettaessa kypsiä.

lauantai 27. syyskuuta 2014

Lauantain syyssalaatti



Curryjauheet menivät jossain kohtaa keittiöharrastajilla vähän pannaan. Johtuen siis siitä, että ne ovat sekoituksia ja niiden laatu vähän vaihtelee valmistajasta riippuen. Minäkin vähän unohdin tämän lapsuudesta tutun "eksotiikan yleismausteen" muutamaksi vuodeksi, mutta nyt se on taas noussut meillä esille ihan Lidlistä hankitun perussekoituksen ansiosta. Maistuu nimittäin hyvältä, ihan omilta lapsuusmuistoilta, ja kelpaa omille muksuillekin.

Yksi vakioista onkin nykyään helppoakin helpompi kanan uunifile. Rintafilepalojen päälle vaan ripotellaan curryjauhetta ja sitten laitetaan oliiviöljyiselle uunivuoalle ja uuniin 200 asteeseen puoleksi tunniksi. Tältä pohjalta on sitten hyvä tehdä kastikkeita pastalle ja riisille, tai vaikkapa sekoittaa lounassalaatti niin kuin tänään. Curry nimittäin sopii erityisen hyvin omenoiden kaveriksi.

Tämän salaatin voi toki tehdä myös vaikka ihan ilman kanaa. Se maistuu hyvältä niinkin.


Syyssalaatti currykanasta 

Currykanafilettä siivuina
Tammenlehväsalaattia
kotimaisia omenoita paloiteltuna (3 tällä kertaa)
puolikas kurkku paloiteltuna
pari kourallista saksanpähkinöitä lievästi paahdettuina
Brie-juustoa

Sekoita salaatin ainekset keskenään ja tarjoile. Vinegretin voi joko sekoittaa valmiiksi salaatinlehtiin, omenoihin ja kurkkuun, mutta meillä tykätään enemmän laittaa oman maun mukaan lautaselle.

Omena-hunajavinegretti 

Sekoita kukkurallinen teelusikallinen Dijon-sinappia, 2rkl omenaviinietikkaa ja 2tl hunajaa. Valuta joukkoon hitaasti oliiviöljyä, kunnes kastike on haluamasi vahvuista. Ripottele joukkoon hyppysellinen suolaa ja sekoita. Mustapippurin voit laittaa kastikkeeseen tai jauhaa myllystä suoraan salaattiin.

perjantai 26. syyskuuta 2014

Surkealta näyttää



Koko kesä niitä odotettiin, mutta vasta nyt niitä näkyy. Siis, tomaatinkukkia. Eikä meillä ole edes kasvihuonetta. Että sellainen syksyn sato. Muutenkin näyttää pihalla aika surkealta... 


keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Uunijuuresten jälkikeitto


Olen joskus lukenut reseptin, jossa lihan kanssa uunissa kypsennetyt juurespalat heitettiin pois ennen tarjolle asettelua. Kauhistuin. Eiväthän ne tietenkään ole kovin kauniita vaan sellaisia vähän mössömäisiä ja ovathan ne luovuttaneet makuaan liemeen ja lihaan, mutta ... ne ovat myös imeneet makua itseensä. Jos ei halua tarjoilla kypsennysvaiheen juureksia vaan laittaa lopussa uudet ja kauniit tulemaan, niin siitä vaan. Ei silti tarvitse heittää täysin käyttökelpoista ruokaa pois.

Viikonloppuna söimme syysmenuun osana osso buccoa. Meillä osso buccoon lyödään lihan seuraksi vuori erilaisia juureksiä. Tällä kertaa pataan eksyi sipulien lisäksi palsternakkaa, juuriselleriä, purjoa, porkkanoita ja varmaan jotain muutakin kaapista löytynyttä. Niitä herkuteltiin hyvällä halulla jo varsinaisen aterian aikana, mutta jäi niitä ylikin. Määrä riitti juuri mukavasti lounaskeittoon. Oli muuten hyvää. Koukin lihan luuydintä mukaan ja se antaa kyllä ihan oman säväyksensä.


Uunijuuresten jälkikeitto

uunijuureksia vähän yli puolet pienestä kattilasta
pieni nippu vahvaa lehtipersiljaa
puolet kanaliemikuutiosta ( tai mikä hyytelökasa se taas on)
vettä vedenkeittimestä
loraus kermaa

Kuumenna uunijuurekset kattilassa. Lisää persilja ja liemikuutio. Sekoita ja peitä kuumalla vedellä. Kuumenna kiehuvaksi. Lorauta joukkoon kermaa ja surraa sauvasekoittimella sileäksi.

Nauti leivän kanssa. Esimerkiksi sinihomejuusto leivän päällä (Saint Agur - tahnaversio) sopi erityisen hyvin, varsinkin kun leipänä oli vähän tummempi (2dl vehnäjauhoja korvattuina sämpyläjauhosekoituksella), kuivatuilla hedelmillä höystetty versio perussekaleivästä.


tiistai 23. syyskuuta 2014

Aubergine parmigiana


Tämä on sitten niin öljyistä, että laihduttajat älkööt vaivautuko. Seuraavalla kerralla testaan munakoisosiivujen kypsennystä uunissa öljyssä tiristelyn sijaan. Tosin se saattaa vaikuttaa makuun ja ainakin suutuntumaan, sillä jauhotettujen munakoisosiivujen öljyssä rapsakaksi paistunut pinta on herkkua. Hyvää tämä oli heti uunista otettuna ja vielä parempaa seuraavana päivänä uudelleen lämmitettynä.

Monta viikkoa minä tätä reseptiä Delicious lehdessä katselin ja mieli teki. Viikonloppuna sitten sain viimein aikaiseksi. Tämän blogin reseptiksi tämä on ehkä vähän työläs, mutta ihan kivaa viikonlopputekemistä kuitenkin.


Aubergine parmigiana

Tomaattikastike :
Silppua 1 punasipuli
murskaa kolme valkosipulinkynttä
2x400g tomaattimurskaa tai kokonaisia säilöttyjä tomaatteja
basilikaa kuivattuna tai tuoreena 
suolaa ja pippuria

Kuullota sipuli ja valkospuli oliiviöljyssä kattilassa tai laakeassa pannussa. Lisää tomaatti ja hiukan vettä. Anna poreilla hiljalleen 45-60min, kunnes palat hajoavat kastikkeeseen. Sekoittele aina välillä, ettei kastike ota kiinni pohjaan. Lisää suolaa, pippuria ja basilikaa.

3 munakoisoa
parmesaania
basilikaa 

Siivuta munakoisot pitkittäin ohuiksi siivuiksi.
Ripottele niille suolaa ja jätä tunniksi valumaan (en nyt kyllä tiedä, onko tämä oikeasti tarpeellista)
Pyyhi munakoisot. Jauhota siivut. Kuumenna 2-3cm öljyä pannun pohjalla 180 asteiseksi (täytyy olla tarpeeksi kuumaa, etteivät munakoisosiivut ime itseensä liikaa öljyä). Ruskista munakoisosiivuja 1-2 min per puoli ja nosta talouspaperille valumaan.

Kaada uunivuoan pohjalle hiukan tomaattikastiketta ja asettele kerros munakoisosiivuja. Lisää päälle kastiketta, raasta parmesaania ja ripottele muutama basilikanlehti. Jatka kerroksia, kunnes munakoisot ovat loppu ja saat päällimmäiseksi vielä tomaattikastiketta ja runsaasti parmesaania.

Laita uuniin 200 asteeseen (kiertoilma 180) 30-40 minuutiksi eli kunnes pinta on kauniisti ruskistunut. Nosta pois uunista, anna asettua hetken ajan ja ripottele päälle basilikanlehtiä.

maanantai 22. syyskuuta 2014

Ihan kahvilla?


Minun aamuni alkaa teellä. Kupin koko puoli litraa ja juoma vahvaksi hautunutta ja maidolla pehmennettyä. Kahvi kuuluu lounaan jälkeiseen hetkeen pienen makean herkun kera. Paitsi, että viime aikoina on kaavaan ilmaantunut poikkeuksia ja kahvia eksynyt kuppiini heti herätyksen jälkeen Ei - en ehdi päiväunille vaikka mieli tekisi. Puhun nyt tuosta aamukupillisesta.

Syy vaihteluun löytyy siitä, että mielenkiintoista kahvia on tullut vastaan useammassakin paikassa viime aikoina ja innostuin kokeilemaan Kluuvikadun kahvipaahtimon syyssekoitusta. Ensi kerralla sitten pyydän vieläkin vähän tummempaa ja vieläkin vähän pehmeämpää makumaailmaa. Ehkä niitä papujen kotipaikkojakin voisi vielä vähän säätää...

Tätä uutta kahvia varten kaivettiin kaapista vanha peruskeitin jo muutaman vuoden käytössä olleen Dolce Guston "lintukoneen" viereen. Sitten alkoi harmittamaan työpöydän täyttyminen sinänsä tarpeellisista, mutta tilaa vievistä, härpäkkeistä ja ryhdyttiin miettimään vaihtoehtoja.

Näyttääkin siltä, että peruskeitin lähtee takaisin kaappiin odottamaan sukulaisten vierailuja ja tuo sinänsä hyvin palvellut konekin joko kiertoon tai pienkoneiden hautausmaalle. Kävimme nimittäin ostamassa pientäkin pienemmän "kahvikoneen" eli vanhan kunnon pressokeittimen. Kolmen kupin (tai meidän kuppikoollamme juuri ja juuri kahdelle riittävä) pressokeitin kustansi Prismassa kokonaiset 9,90€! Eikä se vie isoa juomalasia enempää tilaa muutenkin täyteen ahdetusta keittiöstämme!

Käyttökin on yksinkertaista. Kaadetaan kuumaa vettä vedenkeittimestä pressokannuun ja sitten pois. Mitataan mukana tulleella lusikalla kahvi kannun pohjalle ja kaadetaan hiukan sitä melkein kiehuvaa vettä päälle. Annetaan tasaantua ja täytetään kannu sitten vedellä. Laitetaan kansi päälle ja haudutetaan kahvia 4 minuuttia. Painetaan suodatin pohjaan ja nautitaan kahvi. Helppoa!

Ihan parasta on myös se, ettei kahvin tekemisen jälkeen jää kapselia jätteeksi. Kun hankimme koneen, joi kahvia lähinnä isäntä kupillisen päivässä. Nyt kun sitä kuluu enemmän, kolkuttaa omatunto jätevuorien kasvattamisesta - vaan eipä kolkuta enää!

lauantai 20. syyskuuta 2014

Syksyinen spelttimenu


Lauantai-illan syysmenu

Osso buccoa spelttittolla ja sienisattumilla
Juomana : Château Talbot 2004 (Saint Julien) 

Siivu Comté-juustoa

Jediritarin sitruunainen spelttikakku 


Kylläpäs minä nyt olen jäänyt spelttikoukkuun. Oli ihan pakko viime viikkoina nauttittujen risoton ja ohraton jälkeen vielä pistää listalle spelttitto (???). Hyvä, että tuli laitettua. Esikoinen irvisteli ohratolle, mutta lievän etukäteismutinan päätteeksi totesi speltin maistuvan itse asiassa ihan hyvältä.

Spelttitto valmistetaan aikalailla samalla tavalla kuin risottokin, mutta maku on jotenkin sellainen pähkinäisen herkullinen ja spelttijyvät säilyttävät paremmin pienen purutuntuman. Speltti on kovaa vauhtia nousemassa lisukkeenakin meidän perheemme suosikiksi.

Alunperin spelttitto tehtiin tosiaan vähän niin kuin lisukkeeksi, mutta kieltämättä se varasti sienien kanssa shown aika täydellisesti. Onhan pitkään juuresten kanssa haudutettu osso buccokin herkullista, mutta juuri speltin kera lautaselta löytyi jotain mieleenjäävän hyvää.

Viinin lievä hapokkuus täydensi täyteläisiä makuja ihanasti. Vähän vanhemman Comtén voimakkuus piristi muuten pehmeiden sävyjen ateriaa ja Sitruuna-juustokreemillä täytetty ja kuorrutettu kakku toi loppuun sen kaivatun makean loppunootin. Ihan täydellinen ateria syyskuun hämärän muuttuessa hiljalleen pimeydeksi.




Spelttititto eli spelttirisotto ja sen sienisattumat

1 punasipuli silputtuna
3 valkosipulinkynttä pienittynä
vähän yli puolet 500g spelttisuurimopaketista
1,5dl valkoviiniä
Kanalientä tai kasvislientä (1-1,5l)
persiljaa ja timjamia
suolaa ja pippuria
parmesaaniraastetta

Kuullota sipulia ja valkosipulia kymmenisen minuuttia oliiviöljyssä. Ripottele aluksi pikkuisen suolaa päälle.
Lisää spelttisuurimot ja kierittele niitä sipulissa muutama minuutti.
Lisää viini. Kun se on sihahdellut pois, lisää lientä niin, että speltti peittyy parin sentin verran.Lisää timjamia ja persiljaa. Anna poreilla hiljalleen, kunnes speltti alkaa näyttää kuivemmalta. Lisää lientä ja anna poreilla yhteensä noin 40min ajan eli kunnes suurimoilla on vielä pieni suutuntuma, eikä speltti ei ole puuroutunut.
Tarkista suola. Muista, että parmesaanikin on suolaista. Lisää pippuria.
Ripottele joukkoon pari kourallista parmesaaniraastetta (meillä ei laitettu, kun isäntä välttää juustoja tällä hetkellä). Voit ripotella lisää lautasella. (Minä ja lapset ripottelimme varsin reippaasti :-)

Sienisattumat

sieniä, voita, persiljaa ja valkosipulia
(meillä oli ystäviltä saatuja sieniä eli tatteja pakkasessa. Sulatettiin ja paahdettiin ensin kuivalla pannulla liiat vedet pois ennen kuin sulatettiin voita päälle ja laitettiin valkosipuli mukaan. Persiljasilppu lisättiin vasta ihan lopuksi)


perjantai 19. syyskuuta 2014

Jediritarin ranneliikkeitä


Joopa joo, siellä jo useampi mietti, että nyt se Minna menee blogiensa kanssa ihan sekaisin, vaan ehei... Kyseessä ei ole ollenkaan mitään kirjoihin tai elokuviin liittyvää, vaan esikoisen kommentti kakun kreemilevitystekniikasta. Teimme nimittäin kyseistä hommaa yhdessä - ihan Mari Moilasen kirjan hengen mukaisesti.

Marin mukaan "Sitä parempi soppa - mitä yhdessä kokataan" ja näinhän se on. Lasten kanssa kokkaaminen on kivaa ja lopputulos maistuu aina kaikille. Kirjan resepteissä onkin kaikissa korostetusti merkitty ne vaiheet, jotka erityisesti sopivat pikkukokkien touhuttaviksi.

Väreihin jaettu kirja on mukavaa luettavaa. Meillä ensimmäiseksi kokeiltavaksi valikoitui spelttijauhoista tehty sitruunakakku. Tämä kirja toimi sytykkeenä uudistuneeseen speltti-intooni muutenkin kuin kirjan omien reseptien kohdalla (mm. leipää ja muffinsseja). Speltti nimittäin toistuu useammassa reseptissä  Samoin kvinoa ja intiaanisokeri ovat läsnä läpi kirjan ja tulinpa tarttuneeksi myös kirjan mukana saamaani kvinoapakettiin.

Inspiroiva kirja siis, jonka reseptit ovat vähän harvinaisempien ainesten lisäksi muutenkin kivasti uudenlaisia, ja jonka kuvia jaksaa katsoa useammankin kerran. Mari osaa hommansa.

Kakku odottaa keittiössä lisää syöjiä iltalenkiltä. Ainakin kreemi oli herkullista - esikoinen nuoli nuolijan ja vissiin kulhonkin... Itse kakku näyttää ihanan pehmeältä ja mehevältä...


Kirja tuli mukaani mukavista julkkareista

torstai 18. syyskuuta 2014

Seesamispelttileipää


Olen taas palannut speltin pariin. Tuossa välissä oli pieni tauko, mutta nyt näköjään taas tungen sitä joka paikkaan. Mikäs siinä. Speltin pähkinäinen maku tuo oman lisänsä tähänkin leipään, samoin kuin seesamisiemenet. Siemenet myös ovat hauskoja mustia pilkkuja leivässä, tietenkin olettaen käytettävien siementen olevan nimenomaan niitä mustia...

Tämä leipä on sellaista tosi pehmeää vuokaleipää, vähän murenevaistakin, kun sitkoa ei varsinaisesti vaivata leipään. Herkullista kuitenkin, melkein kuin kakkua. Omiaan juustojen ja hillon alle.
Ensimmäinen leipä ei irronnut vuoasta, mutta se ei tahtia haitannut. Varsinkin pojat hyökkäsivät siihen kiinni. Keittoillallisen jälkeen leivästä jäi juuri ja juuri pari siivua aamupalaksi...


Seesamispelttileipää

2 kuppia (kuppi = noin 2,5dl tässä tapauksessa) puolikarkeita spelttijauhoja
2 kuppia sämpyläjauhoja (sellaista sekoitusta)
1 kuppi kauraryynejä
1 pss kuivahiivaa
kourallinen seesaminsiemeniä
1rkl suolaa
1rkl hunajaa
1rkl rypsiöljyä
2,5 kuppia lämmintä vettä

Sekoita kuivat aineet. Sekoita nesteet. Sekoita kaikki keskenään taikinaksi ja anna nousta 20min.

Kaada taikina hyvin öljyttyyn ja jauhotettuun leipävuokaan. Kannattaa oikeasti jauhottaa. Ensimmäinen leipäni tuli vuoasta aivan palasina.
Anna nousta vielä 20min ja lämmitä uuni 170 asteeseen.

Paista uunissa 45-60min. Anna hetki jäähtyä vuoassa ja kumoa.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Lempikeittoa


Tämä on minulle SE keitto, edelleenkin.

Kurpitsainen syyskeitto

2 punasipulia
2 isoa porkkanaa
2 pientä bataattia tai 1 iso bataatti
bataatin kokoinen pala myskikurpitsaa
1tl Espelette chilijauhetta
suolaa ja pippuria
vajaa liemihyytelökuutio ja vettä tai sitten kanalientä

Kuullota sipulit öljyssä kattilan pohjalla. Lisää muut kasvikset ja kääntele hetki. Ripottele päälle chilijauhe, hiukan suolaa (määrä riippuu liemen suolaisuudesta) ja pippuria.

Kaada kasvisten päälle kiehuva vesi ja sekoita joukkoon liemikuutio.

Anna poreilla puolisen tuntia. Surraa sauvasekoittimella sileäksi ja kuumenna kiehuvan kuumaksi.
Tarjoile lautasille ja ripottele päälle haluamiasi sattumia. Tällä kertaa laitettiin sinihomejuustoa.

tiistai 16. syyskuuta 2014

Lakritsimacaronsit sitruunakreemillä


Isäntä on ollut jo jonkin aikaa kuntokuurilla. Siihen liittyy myös punaisen lihan vähentäminen sekä juustojen ja muiden herkkujen välttäminen. Siispä minulla on nyt hyvä hetki kokeilla kaikkea sellaista, jota isäntä inhoaa. Lakritsi ja salmiakki ovat listan kärjessä.

Jo jonkin aikaa on päässäni pyörinyt mahdollisuus yhdistää lakritsi ja sitruuna macaronsin muodossa. Siispä, korvasin 25g tomusokerista lakritsijauheella. Tosin olisi kai pitänyt korvata mieluummin mantelijauheesta. Silloin olisin ehkä välttänyt tuon pinnan halkeilun, kun taikina olisi ollut hitusen kosteampaa. No, ensi kerralla sitten. 

Väliin tietysti itseoikeutetusti lemon curdia... vaikka voikreemi olisi parempi, se ei pursua ihan samalla tavalla. 

Ensimmäisenä suuhun purskahtaa sitruuna. Se täydentyy vähitellen mantelilla ja jälkimaku on ihanasti lakritsainen. 

Mitkä ovat teidän lempiyhdistelmiänne? 


Lakritsimacaronsit

150g tomusokeria
25g lakritsijauhetta
125g mantelijauhetta
3 valkuaista
75g sokeria
(mustaa elintarvikeväriä, jos haluat)

Sekoita tomusokeri ja mantelijauhe tehosekoittimessa hyvin sekaisin.
Vatkaa valkuaiset kovahkoksi vaahdoksi sekoittamalla sokeri niihin vähitellen. Marengin pitää pysyä piikkinä pystyssä, kun nostat vatkaimen pois, mutta se ei saa olla liian kovaa ja kiiltävää.

Jos haluat värjätä macaronsit- tämä on oikea hetki sekoittaa väri valkuaiseen.

Nostele joukkoon mantelijauhe. Mikäli lopputulos vaikuttaa kovalta eikä valu hitaasti pois lastalta, sekoita hetki vähän voimakkaammin. Lopputuloksena pitäisi olla hitaasti valuva massa.

Laita massa pursotinpussiin, jossa on 1cm pyöreä tylla. Purista pellin päällä olevalle leivinpaperille pieniä kiekkoja. Kopauta pelti pöytään, jotta mahdolliset ilmakuplat katoavat.
Jätä macaronsit seisomaan vajaaksi puoleksi tunniksi, jotta niiden pintaan muodostuu pehmeä, nahkamainen kuori.

Kypsennä niitä uunissa 150 asteessa noin 15min. Ole tarkkana oman uunisi kanssa. Meidän on aika ärhäkkä, joten ilman kiertoilmaakin 160 astetta oli jo liikaa...

Anna jäähtyä ja täytä haluamallasi herkulla.



maanantai 15. syyskuuta 2014

Punajuurikammosta lempisalaattiin


Tämä on taas sellainen resepti, jonka ilmestymisestä ruokapöytään voisi tarkistaa kalenterin oikeellisuuden. Kyllä, nyt on syyskuu ja kauppoihin ovat ilmestyneet hurjat kasat kesän sadon juureksia. Punajuuri on yksi lemppareistani.

Näin ei tosin ole ollut aina. Lapsena punajuuri yhdistyi mielessäni koulun borssikeittoon, jonka pakkosyömisestä minulle taisivat jäädä elinikäiset traumat. Borssikeittoa en nimittäin ole vielä edes yrittänyt tehdä ja olen sentään jo yli neljänkymmenen. Jo pelkästä ajatuksesta nousee kurkkuuni pala ja muistan yksinäiset hetket koulun ruokalassa. Muut olivat lähteneet jo välitunnille, mutta minun lautasellani oli vielä keittoa jäljellä... Nousta ei saanut, ennen kuin oli syönyt.

Lähimmäksi kauhukeittoa on meidän ruokapöydässämme vienyt punajuuri-vuohenjuustokeitto. (Se tosin oli oikein maistuvaa.) Itse asiassa taisin olla reippaasti yli kolmenkymmenen ennen kuin suostuin edes maistamaan punajuurta muuten kuin etikkaliemessä liotettuina. Lienee äidin herkullisten etikkapunajuurten ansiota, että yleensä edes päätin testata jotain muutakin.

Yksi suosikeistani on nykyään uunissa foliopaketissa balsamicon kanssa kypsennetty punajuuri. Näin alkusyksystä punajuuret ovat jo itsessään ihanan makeita, mutta makeutta saa korostettua vielä lisäämällä pakettiin yhden omenan pieninä kuutioina. Lisäksi suolaa, pippuria ja pieni nippu timjamia. Paketti kiinni ja uuniin puoleksi tunniksi 200 asteeseen tai pidemmäksi aikaa pienempään lämpöön. Ihanaa herkkua, joka toimii erityisen hyvin salaatissa omenan, fetan tyyppisen juuston ja pinjansiementen kera.


sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Inkiväärihillosta speltti-kauramuffinsseja


Varoituksen sana: älkää käyttäkö näihin paperisia muffinssivuokia. Niiden irtirepiminen aiheuttaa harmitusta. Kannattaa vain voidella muffinssipelti tai käyttää silikonisia vuokia. En ikinä muista ja aina syksyn ensimmäinen erä harmittaa.

Syy liimautumiseen taitaa olla kaksiosainen - näissä muffinsseissa ei ole lisättyä rasvaa laisinkaan ja lisäksi niissä on hilloa, joka uunissa karamelisoituu. Silti näitä kannattaa tehdä. Ne ovat rakenteeltaan sellaisia ihanan sienimäisiä ja maistuvat terveelliseltä, mutta hyvällä tavalla. Tosin kannattaa muistaa, että hillossa on ihan reippaasti sokeria, joten eivät nämä nyt mitään terveyskakkusia varsinaisesti ole.

Helppojakin nämä ovat, ei tarvitse kuin sekoittaa.

Tällä kertaa sekoitin joukkoon inkivääri-omenahilloa, joten en maustanut sitten enää muulla kuin kanelilla. Muuta hilloa käyttäessä, voi miettiä maustamista taas eri tavalla.

Speltti-kauramuffinssit inkivääri-omenahillolla

1 1/4 kuppia spelttijauhoja (1 kuppi sellainen 2,5 desin kahvikuppi)
1 1/2 kuppia kaurahiutaleita
1tl soodaa
2tl leivinjauhetta
ripaus muskottia
vajaa 1 kuppi inkivääri-omenahilloa
4 kananmunanvalkuaista kevyesti vatkattuina (käytin keltuaiset lemon curdiin)
1/2 kuppia jugurttia
pari omenaa pieninä kuutioina
lisää omenoita siivuina päälle koristeeksi
(voita tai öljyä vuokien voitelemiseen)

Sekoita kuivat aineet keskenään. Sekoita loput aineet (paitsi omena) keskenään. Sekoita kaikki keskenään ja lisää vielä omenakuutiot. Sitten - arvaattekos? - sekoita taikina tasaiseksi.

Jaa taikina voideltuihin muffinssivuokiin. Paina jokaiseen omenasiivu päälle koristeeksi. Paista uunissa 180 asteessa 25-30min. Jäähdytä pieni hetki ja irrota ritilälle jäähtymään.

lauantai 13. syyskuuta 2014

Aikuisten pirtelöä


Tässä jokin aika sitten käväisin maistelemassa SIA Glass-luomujäätelöistä valmistettuja jälkiruokia. Siinä sitä muiden bloggaajien kanssa mukavia jutustellessa tuli maistettua herkku jos toinenkin. Jäätelöbanoffee, mustikkajelly seljankukkamehulla ja mustikkajäätelöllä, omena-kanelichai ja muutama muu. Tarkoituksena oli muistuttaa, että jäätelöä voi nauttia muutenkin kuin sellaisenaan ja hyvinhän tuo toimi. Parhaiten mieleeni jäivät juoman ja jäätelön yhdistelmät.

Sian Glass Vadelma Luomusorbetti on kermaisen pehmeää - tiedän, kermainen sorbetti kuulostaa ristiriitaiselta, mutta näin se vaan on. Se on ihanaa ihan sellaisenaan, mutta Mumm Demi Sec samppanjalla se nousi ihan uusiin sfääreihin.

Mielenkiintoisimman yhdistelmän tarjosi kuitenkin Kalle Freesen Shakerato. Siinä marjaisen makeista kahvipavuista valmistettu kahvi "sheikattiin" vadelmasorbetin kanssa. Lopputuloksena oli jotain, joka ei muistuttanut sen paremmin kahvia kuin sorbettiakaan, mutta oli sellaista samettisen makeaa ja maukasta. Ehdottomasti kokeilemisen arvoinen juttu, kunhan muistaa, että kahvin pitää tosiaan olla tehty marjaista makua pursuavista kahvipavuista. Afrikkalaiset (Etiopia, Kenia) ovat kuulemma eniten sellaisia.  On muuten jännä, miten jotkut asiat aina välillä toistuvat. Onkohan noista marjaisista afrikkalaisista kahvilajeista tulossa jokin uusi trendijuttu, kun tunnun minäkin niihin törmäävän tämän tästä ja vielä eri toimijoiden tarjoamina.

Illan raikkain herkku oli pirtelö. Juomani ihanan nostalginen ja sellaiseen vähän 50-luvun maitobaaritunnelmaan vievä herkku ei tosin soveltune Happy Days-tarjoiluun. Tällainen täti-ihminen kuitenkin nautti Apple Pie Vodkan ja omena-kanelijäätelön sekoituksesta. Se pieni vodkan terä taittoi ylenmääräisen makeuden ja tulinkin tuota juoneeksi ison lasillisen loppuun saakka ihan huomaamattani. Ei olisi uponnut tavallisena pirtelönä.

Kotona piti siis kokeilla illan aikana maistamatta jäänyt Choco Milkshake.
Varsin sopiva jälkkäri äidille perjantai-illan kotihampparin päälle.


Choco Milkshake

4cl Minttu Choco Mint
1/2 dl maitoa
2-3cl sokerilientä (laitoin sokeria ja vettä molempia yhtä paljon, kiehautin sokerin sulaksi ja jäähdytin)
1 pallo SIA Glass Vanilja luomujäätelöä
jäitä

Valmista tehosekoittimella kunnolla surraamalla.



perjantai 12. syyskuuta 2014

Hävikistä herkuksi


Se on kansallinen hävikkiviikko parhaillaan menossa. Kuulostaa ihan kamalalta, että esim. 5 hengen perhe (kuten me) heittää vuoden aikana keskimäärin yli 100 kiloa syömäkelpoista ruokaa roskiin! Se tarkoittaa satojen eurojen paiskaamista jätelaatikkoon.

Jäin oikein miettimään, miten paljon meiltä kotona hävikkiä syntyy keittiössä. Ilokseni voin sanoa, että nykyään ei valmiita ruokia heitetä pois juuri koskaan ja ruoka-aineksiakin menee bioroskikseen harvoin. Petraukseen tosin ei taida olla niinkään syynä se, että olisimme jotenkin muuttuneet paremmiksi. Ennemminkin on kyse vanhempien poikien ja heidän ruokahalunsa kasvamisesta. Ruokakipot ja kulhot ovat tätä nykyä kuin nuoltua ruokailun jäljiltä ja olenkin vaivihkaa yrittänyt etsiä mm. isompaa lasagnevuokaa...

Parantamisen varaa toki löytyy. Ainakin seuraavia juttuja olen mietiskellyt.

  • Naatteja voisi käyttää tehokkaammin eli erityisesti liemiä saisi keitellä useammin. Toki näin aina välillä teenkin ja esim. rapupäivällisen jäljiltä kerättiin kuoret visusti talteen. Niistä sai superherkullisen liemen risottoon! 
  • Samoin juustojen kuoret (siis ei niitä muovisia vaan esim.perusparmesaanin kuori sen jälkeen, kun itse juusto on raastettu loppuun) ovat kuulemma erityisen hyviä keittojen ja patojen maustajia. Täytyy myöntää, että meillä ovat kantit jääneet tähän saakka käyttämättä. 
Siinä sitä tavoitetta seuraavaksi ja samalla toki pitää jatkaa ruoankulutuksen tarkkailua. 
Niin, ja keksiä käyttöä noille lopuille omenoille... etteivät vaan mene hukkaan. 

Alla muuten on esimerkki äidin työlounaasta. Leivänpalan päälle levitetään Savoraa (tai jotain muuta herkkutahnaa), sitten hiukan nyhtöpossuksi kypsennettyä possupaistin loppua, juustosiivu ja päälle edellisenpäivän kasvislisuketta. Ei yhtään hullumpaa ja tehokasta hävikkiminimointia. Tosin täytyy myöntää, että lounasta varten yleensä laitetaan osa ruoasta syrjään jo ennen kuin se kannetaan pöytään. Näin varmistetaan, että sitä lounasta yleensä jää...



keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Vieläkin omenaa eli omena-inkiväärihillo


Omenahillo on ihanaa, mutta senkin syömisessä tulevat rajat vastaan. Pohtiessani vaihtoehtoja perushillon mausteiksi mielessä kävivät rosmariini (pitää vielä kokeilla), chili (käytetty jo chutneyssä), minttu (jotenkin ei kuulosta omenan kaverilta) ja muutama muu. Lopulta päädyin inkivääriin, koska

a) se on tarpeeksi vahvan makuista muuttaakseen omenahillon oikeasti toisenlaiseksi
b) inkivääri on hyvää

Lopputulos?
No, inkivääriltä maistuva omenahillo. Se ei ole liian makeaa, eikä myöskään polttele inkiväärin lailla. Varsin onnistunut yhdistelmä siis, joka sopii niin paahtoleivän päälle kuin juustotarjottimelle.


Omena-ikiväärihillo

runsas puoli kiloa omenoita kuorittuna ja paloina
hillosokeria paketin osoittama määrä
3 kukkurallista teelusikallista raastettua inkivääriä (tosin tällä kertaa purkista)
noin 0,5dl sitruunamehua

Laita muut ainekset kuin sitruunamehu kattilaan ja keitä pehmeäksi (noin 20min) hiljaisesti poreillen.
Kaada sitruunamehu sekaan ja surraa tehosekoittimessa sileäksi.

tiistai 9. syyskuuta 2014

Omenapossua padassa


Omenoiden määrä ei tunnu yhtään vähenevän, vaikka tungen niitä joka paikkaan. Hillo, chutney, kakku ja loputon määrä omenapaloja lapsille on tehty. Viimeksi tungin monta omenaa myös padan pohjalle possupaistia makeuttamaan. Se ei ollutkaan yhtään hullumpi idea.


Omenainen kasslerpaisti

1,5kg possun kassleria

sipulia
omenoita
valkosipulia
laakerilehtiä
timjamia
1rkl fenkolin siemeniä

suolaa, pippuria, chilijauhetta
vanhanajan sinappia (sitä, missä siemenet ovat vielä kokonaisina)

1,5dl valkoviiniä

perunoita ja porkkanoita paloina

Hiero possupaistin pintaan suolaa, pippuria ja chilijauhetta. Kaada uunipadan pohjalle loraus oliiviöljyä ja sulata iso nokare voita. Ruskista paisti padassa ja nosta se odottamaan.

Leikkaa sipulit ja omenat paloiksi ja peitä niillä padan pohja. Lisää kourallinen valkosipulinkynsiä, nippu timjamia, fenkolinsiemeniä ja pari laakerinlehteä. Levitä tasainen kerros sinappia paistin päälle ja laita se pataan.

Lorauta joukkoon valkoviini ja laita kansi päälle. Anna muhia 150 asteisessa uunissa pari tuntia, jos haluat syödä lihan siivuina ja 3-4 tuntia, jos haluat nyhtöpossua.

Laita perunat ja porkkanapalat pataan ja anna kypsyä uunissa vielä noin puoli tuntia.


maanantai 8. syyskuuta 2014

Suklainen pähkinä-omenakakku


Kun nyt kerran on noita omenoita...

Eihän tähän kakkuun omenoita nyt niin hurjaa määrää uppoa, mutta piti kokeilla myös voin korvaamista rypsiöljyllä. Ihan hyvin onnistui - paitsi, että kakku oli aika murenevainen ja takertui vuokaan.. Se taas johtunee ennemminkin silikonivuoasta kuin öljystä.

Olen aiemminkin joskus ihmetellyt, miten välillä silikonivuoka toimii niin hurjan hyvin ja toisinaan taas jättää leivonnaiset liian kosteiksi. Varsinkin tuo Tuppervaaran paksua silikonia oleva vuoka on vähän arvaamaton. Taidan kokeilla seuraavaksi ihan perusmetallista vuokaa.

Hyvää tämä on... ihan liian hyvää. Nimim. kesällä jo tuli kolme kiloa ylimääräistä.

Suklainen omena-pähkinäkakku

150g (n.2dl) rypsiöljyä
2 kananmunaa
140g demerara-sokeria
2-3 omenaa kuorittuina ja pieninä kuutioina
1rkl kanelia
2-3 rkl mansikka-raparperihilloa (tai jotain muuta hilloa)
140g jauhoja
1 rkl leivinjauhetta
100g saksanpähkinöitä rouhittuina
50g tummaa suklaata rouhittuna

Sekoita kaikki ainekset kulhossa keskenään ja laita leipävuokaan. (Jos se ei ole silikonia, niin voitele ja jauhota).

Paista 170 asteessa 50-60min tai kunnes tikkutesti on puhdas.
Anna jäähtyä vähän ja kumoa vuoasta.

Tämä on superherkkua jälkkärinä lämpimänä, mutta maistuu ihanalta myös seuraavana päivänä.

sunnuntai 7. syyskuuta 2014

Ämpärillisiä omenoita


Aurinko paistaa ja tuntuu ihan kesältä. Syksyn tietää kuitenkin tulleen heti vilkaistessaan omenapuun suuntaan. Oksat taipuvat painon alla melkein maahan saakka. Puun juurella saa varoa kuhmuja aiheuttavia pyöreitä pommeja, joita muksahtelee nurmikolle koko ajan.

Ämpäreitä, kasseja ja pahvilaatikoita on rivissä terassin reunalla. Pienet kädet kantavat itse tikkailta kurkotettuja keltaisia aarteita, isommat sohivat poimimisvarrella latvaan. Ne kauneimmat ja muhkeimmat omenat ovat tietysti ihan ylhäällä, siellä missä aurinko on päässyt ne kypsyttämään ilman lehtien varjoa.

Äitiä melkein hirvittää. Montakohan kiloa noista päätyy vielä omaan autoon. Ihania, mutta samalla paniikki hiipii mieleen. Valkeakuulas ei säily. Se pitää käyttää heti! Mitään ei saa tietenkään mennä hukkaan. Hilloa, sipuli-chili-chutneytä, toista hilloa, ainakin paria piirakkaa, omenamuffinsseja, uuniomenoita - tuoreena joka aamu omena mieheen. Ehkä sillä vältetään flunssakauden pahemmat haasteet. Vasta yksi on antibioottikuurilla.

Vaan on niitä silti tosi paljon...


Apua siis tarvittaneen - mikä on oma suosikkireseptisi omenalle? Saisiko Copycat kokeilla?





lauantai 6. syyskuuta 2014

Arkistojen aarteita : Karibialainen omenahillo

Taas arkistosta omenakauden iloksi. Tämä pitää ehdottomasti ottaa työlistalle ja tuplata määrä viime vuodesta.

  
Copycat on huono tekemään hilloja - varsinkin omenasta. Omenahilloa kun tuppaa tulemaan mummilta sen verran paljon, että enempää ei yhteen viiden hengen perheeseen enää saa uppoamaan. Nyt sitten kuitenkin osui silmiin sekä Pumpkin Jamin että Kokit ja Potit - blogin versiot uunissa tehdystä omenahillosta ja sitä ohjettahan piti tietysti päästä kokeilemaan.

Tosin keittiövaaka ei toimi, ilmeisesti patterin väsähtämisen vuoksi, joten sokerien määrä meni vähän arvailuksi. Olettaisin kuitenkin, että painon suhteen mennään noin suurin piirtein kopioitujen reseptien linjoilla eli 2 osaa omenoita ja 1 osa sokeria.

Omenoihin ja sokerin määrään copycat sitten tällä kertaa taisikin jättää uskollisen reseptin seuraamisen ja törkkäisi sekaan vähän omia juttuja. Hillosokerikin itseasiassa muuttui puoliksi muscovadoksi. Lisäksi kaneli sai kaverikseen vaniljaa. Ja kun tumma sokeri + vanilja tuo auttamatta mieleen Karibialaisen tunnelman, niin hilloon tempaistiin vielä kunnon loraus rommia. Kesäistä tunnelmaa talteen talveksi siis !

Lopputuloksena on melkein musta hillo. Pikkuisen rommin terävyyttä sisältävää, ei yltiömakeaa hilloa tullaan varmasti maistelemaan ainakin juustojen seurana. Myös jouluisten kakkujen kumppanina tämä lienee varsin herkullista. 

Kesän karibialaisin omenahillo 

1kg omenoita
500g hillosokeria (puolet hillosokeria ja puolet muscovadoa - tämä hillo ei välttämättä säily ilman pakastinta koko vuotta...)
2 kanelitankoa
1 tl jauhettua vaniljaa
iso loraus rommia
sitruunamehua 

Laita ainekset sitruunamehua lukuunottamatta uunivuokaan ja laita 150 asteiseen uuniin 1-1/2 tunniksi. Minä laitoin ilman kantta - tiedä sitten, onko se oikeaoppista. Ota pois uunista, vetäise sileäksi sauvasekoittimella tai blenderissä ja sekoita joukkoon tilkka sitruunamehua, jos siltä tuntuu. Purkita puhtaisiin purkkeihin.

Arkistojen aarteita : Someron mamman omenapiirakka

Arkistojen aarteita viime vuodelta :

Sain vieläkin ison ämpärillisen omenoita vanhemmiltani. Onneksi sain, sillä olin ihan kokonaan unohtanut tämän jokaisen syksyn vakioreseptini. Meidän mamman aikoinaan jostain bongaama ohje, jossa pehmeän kakun päällä on niin ikään pehmeitä omenoita. Tämä kuuluu ehdottomasti hämärien syysaamujen teekupin seuraksi, tai hämärien syysiltapäivien teekupin seuraksi - ihan miten vain kullekin sopii.

Someron mamman omenapiirakka 

5 dl vehnäjauhoja
3 dl sokeria
1 dl sulatettua voita
2 dl kermamaitoa
1 muna
2 tl leivinjauhetta
2 tl vaniljasokeria 

omenoita lohkoina, kanelia ja sokeria

Sekoita maito ja sokeri sekä kananmuna. LIsää pieni osa rasvasta ja sekoita. Lisää osa jauhoista leivinjauheen ja vaniljasokerin kera. Sekoita. Jatka rasva ja jauhot vuorotellen loppuun.
Voitele piirakkavuoka ja levitä taikina vuokaan.
Viipaloi omenoita ja peitä piirakka. Ripottele päälle kanelia ja sokeria.

Paista 180 asteessa noin 20-30min, kunnes pinta ja reunat ovat kauniin ruskeat.

Maistuu ihanalta ihan sellaisenaan, mutta sopii myös vaniljakastikkeen kaveriksi.

torstai 4. syyskuuta 2014

Omena-sipuli-chili-chutneytä tehdään tänäkin syksynä

Arkistoja tuli taas pengottua, kun etsin omenareseptejä.


Syksyisin saan omenoita vanhempieni puista. Viikonloppuna mennään taas auttamaan omenoiden poimimisessa. Pojat saavat kiivetä ja äiti miettii käyttöä. Omena päivässä per nuppi pitää tietysti lääkärin loitolla, mutta aina tulee silti kiire käyttää kaikki ennen kuin pahenevat. Varsinkin valkeakuulas vaatii vipinää. Onneksi juuri valkeakuulaista tulee ihanan pehmeä chutney, joten siihen niitä saa uppoamaan jonkin verran. Kuvassa viime syksyn purkkeja, ensi viikolla tehdään tämän vuoden eka satsi.

Resepti on bongattu vuosia sitten jostain - todennäköisesti Glorian ruoka ja viini - lehdestä.

Omena-chili-sipuli-chutney

14 omenaa (n.1kg) kuorittuna ja pilkottuna
2 dl omenaviinietikkaa
2dl hillosokeria
2 chiliä
4 pientä punasipulia (2 isompaa riittää)
2tl suolaa 

Laita kaikki ainekset kattilaan ja anna kiehua miedolla lämmöllä vartin verran. Laita puhtaisiin (ja kuumennettuihin) purkkeihin. Anna jäähtyä ja pistä jääkaappiin odottamaan käyttöä.

Chutney on herkkua kaikenlaisten vaaleiden lihojen kanssa.

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Mielenkiintoista kahvittelua - tämän palvelun kehitystä pitää seurata


Armas ja konstailematon pikaruoka 

Eksyinpä tässä lounaalle Kluuviin keittiön ja viinintuvan yhdistelmäksi itseään tituleeraavaan Armas-ravintolaan. Kotimaista pikaruokaa, maukasta ja konstailematonta on perusperiaatteena ja sitähän sieltä saa.

Lounaan hitaastikypsytetystä possusta, salaatista ja leivästä koottu possukebab oli oikein maukas - tosin rieska (?) oli salaatin ja possun alla päässyt vähän kostumaan ja muhentumaan, mutta makua tuo ei haitannut. Myöskään kassalta vähän varoiteltuakin tulisuutta en possusta lievää jälkipoltetta lukuunottamatta löytänyt. Minulle olisi hyvin kelvannut mausteisempikin versio.

Miljöönä penkeillä ja puupöydillä varustettu sali on mukavan raikas tunnelmaltaan, mutta jotenkin äänekäs. Toki ihmisiä täynnä oleva tila on täynnä puheensorinaa, mutta ehkäpä puupinnat vielä vähän lisäsivät volyymiä.

Tai sitten korvissani soi. Olin juuri ennen lounasta viettänyt muutaman tunnin Ateneumin Tove Janssonin juhlanäyttelyssä Kirpun luokan (ja muutaman sadan muun koululaisen ja päiväkotilaisen) kanssa.


Blendaa oma kahvisi - paikan päällä tai netissä

Lounaan mielenkiintoisin tuttavuus oli kuitenkin Kluuvikadun kahvipaahtimo, joka sijaitsee Armas-ravintolan tiloissa. Siellä voi eri kahvilajeista sekoittamalla ja paahtoasteen valitsemalla saada mukaan oman nimikkokahvinsa. Minä olen kaukana kahvihifistelijästä, mutta täytyy myöntää maistelemani kokeilusekoituksen (Etiopialaista kahvia ja jotain muuta) marjaisan maun saaneen uteliaisuuteni heräämään. Mitä jos sekoitan kahvilajeja eri puolilta maailmaa? Mixaisi marjaisia ja sitruksen makuja tupakkamaisiin sävyihin?

Pitänee joskus kokeilla Kluuvissa, mutta palvelu on tarjolla myös pääkaupunkiseudun ulkopuolelta tuleville asiakkaille. Oman sekoituksensa voi nimittäin tehdä ja tilata myös netissä osoitteessa: www.kluuvinpaahtimo.fi

Toki palvelu (erityisesti netissä) on vielä vähän lapsenkengissään, mutta tämän kehitystä on seurattava. Sekä kahvikiinnostuksesta että ammatillisessa mielessä - kaikki nettipalvelut, kun ovat minusta mielenkiintoisia.


maanantai 1. syyskuuta 2014

Tarttis jottai uutta - kuis kvinoa?


Tarttis taas jottai uutta...

Olen viime aikoina pahasti lipsahtanut joko toisten määrittelemien reseptien kokkaamiseen tai vanhojen tuttujen kierrättämiseen. Tuli sellainen olo, että jotain uutta olisi keksittävä.

Mari Moilasen oivassa keittokirjassa "Sitä parempi soppa, mitä yhdessä kokataan"  kehuttiin kovasti kvinoaa ja kun kirjan mukana julkkareissa tuli myös paketillinen kyseisiä ihmeryynejä (SunSpelt luomukvinoaa) niin siitä lähdettiin. Jos ihan tarkkoja ollaan, niin olen minä kvinoasta jotain tehnyt joskus aikaisemminkin, mutta lopputulos oli niin tiukasti sitruunalle maistuva, että kokeilu jäi sillä erää sitten siihen.

Uusi yritys. Keitin kvinoan ihan pakkauksen ohjeiden mukaan, mutta taisi alun huuhtelu jäädä vähän turhan vähäiselle, kun lopputuloksena ei ollutkaan sellaiset ihanan irralliset, vähän läpikuultavat ja helmiäiselle vivahtavat pikkukuulat. Lautasella oli jotain vähän epämääräisen puuromaista.

Tosin ei se suutuntuma sitten lopulta niin kovin puuromainen ollutkaan. Tätä tehdään varmasti meillä vielä lisää. Ehkä seuraavalla kerralla jonkin Marin testaaman ohjeen mukaan ja vähän keskittyneemmin ryynien valmistusmetodin osalta. Ja onhan tämä sentään aikamoista terveysruokaa (ks. alta).


Kvinoaa uunitomaattien, savukalan ja vuohenjuuston kera

2 dl kypsentämätöntä kvinoaa

Kypsennä kvinoa paketin ohjeen mukaan ja sekoita joukkoon suolaa, pippuria, loraus oliiviöljyä sekä pieni kourallinen silputtua lehtipersiljaa.

Uunitomaatteja
hiilinieriää palasina
pinjansiemeniä paahdettuina
vuohen tuorejuustoa sekoitettuna sitruunamehutilkan, suolan ja pippurin kanssa

Levitä loput ainekset hiukan jäähtyneen, kypsän kvinoan päälle ja syö heti.
Ilman kalaa tämä maistunee ihan kasvisversionakin.


"Kvinoa : Luontaisesti gluteeniton. Sisältää kaikkia ihmisen tarvitsemia välttämättömiä aminohappoja oikeassa suhteessa, mikä on harvinaista kasvikunnan tuotteissa. Kvinoassa on enemmän proteiinia kuin riisissä tai muissa viljoissa ja se sisältää paljon ravintokuitua, fosforia, rautaa ja magnesiumia." Sanoo Wikipedia,